fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Muistoja menneiltä kouluvuosilta

Selänpään aseman tämän vuoden näyttely istuu asemalle todella hyvin. Näyttely kertoo monin esinein entisajan koulusta.

Erkki ja Eija Seppälä keräsivät aseman kesänäyttelyyn esineitä niin yhteisöiltä kuin yksityisiltä. Eija kertoo, että niitä on saatu Huhdasjärven Kyläyhdistykseltä, Kouvolankylän koulun vanhojen esineiden varastosta ja Valkealan Museoyhdistykseltä sekä Selänpään koululta siinä vaiheessa, kun se lakkautettiin. Paljon on myös esineitä ihan yksityisiltä ihmisiltä Selänpäästä ja muualtakin.
Näyttely alkaa heti kuistin puoleisesta eteisestä. Hannu Nokkanen luovutti näyttelyyn Isohaaran talon nikkariverstaalla Selänpään koulun aloittaessa valmistetun pulpetin. Entisöinti on Esko Hietasen käsialaa. Koulu aloitti vuonna 1897.
Melkein yhtä vanha on Raija Hämäläiselle mummolta talteen jäänyt päästötodistus. Se on vuodelta 1901.
Sisällä salissa on muun muassa pienelle koululuokalliselle pulpetteja. Toinen kartoista on vuodelta 1920. Aapisia on melkein alusta alkaen liki näihin päiviin asti. Karttakeppi muistuttaa paitsi opetuksesta myös kurinpidosta.

Kylälle hyväksi – lapsille ei

Lauri Kujalalla on ankaria muistoja kurinpidosta. Hänen kohdallaan se meni selvästi väkivallan puolelle. Hän muistelee jotakin tahkolla tehneensä, kun sai opettajalta täysillä korville. Lisäseuraus oli aresti, jonka aikana opettaja Väinö Luukkanen kävi vielä tukistamassa samasta kohden. Korvan seutu turposi ja hiusten värikin siltä kohdin muuttui. Rangaistus ei ollut missään suhteessa tekoon.
Myös Väinö Vaara oli ankara kasvattaja. Lapsille hän oli vaativa ja pelottava ihminen. Lauri kertoo, että kylälle sekä pitäjälle hän oli kuitenkin hyväksi. Kylälle hän hankki ensimmäisten joukossa sähköt, ensimmäisenä Mikkelin ja Kouvolan välillä. Hän hankki uudet tarvikkeet, kun niitä tuonut laiva sodassa upotettiin. Lauri muistaa senkin, ettei ensimmäistä lastia ollut maksettu. Myös puhelinyhdistystä opettaja oli perustamassa.
Väinö Vaara keräsi talteen paljon myös paikallista historiatietoa. Hänen keräämäänsä tietoa luettiin osin ympäri Suomen.
Lauri koki vaikeaksi pysyä mukana aika kuivassa opetuksessa.

Myös opettajan pulpetin seutu herättää monta vuosikymmentä eläneissä monenlaisia muistoja.

Ihania opettajia

Maila Rastas puolestaan muistaa lähinnä hyviä asioita. Hän ei kurinpitoa joutunutkaan kokemaan. Martta Nakko oli jo selvästi miehiä modernimpi opettaja. Hänen opetustapansa oli kannustava ja havainnollinen. Vielä lempeämpänä Maila muistaa Tyyne Nokkasen, joka puki avuksi pienimpiä. Häneltä sai myös paljon hyviä elämänohjeita.
Laurikin kertoo yhden vähän valoisamman muiston. Tosin hän oli siinä itse vähän nolo. Naapurin Iita lähti ensimmäiselle luokalle. Lauria pyydettiin kulkemaan Iitan kanssa samaa kolmen kilometrin koulumatkaa Nuuttilasta. Ensimmäisenä päivänä hän sen tekikin. Toinenkin päivä vielä meni, mutta sitten alkoi toisten poikien irvailu ottaa niin päähän, että Lauri lähti kotia sellaista vauhtia, ettei Iita enää pysynyt perässä.
Muistaapa hän myös, että opettaja, taisi olla Reino Olkkola, teetti lapsilla todella vaativia puutöitä. Veli teki esimerkiksi yläluokilla piirongin. Materiaalia opettaja hankki luvatta Verlan tehtaalta.

Maila Rastas ja Lauri Kujala kokivat kouluajan Selänpäässä 30-luvulla aivan eri tavoin. Mailalla on pelkkiä hyviä muistoja. Lauri kärsii opettajan ankaruudesta vieläkin. Isäkään ei ollut nuoremmalle pojalle reilu.

Vanhempien suhtautumista

Maila Rastas jäi luokalle, mikä oli 30-luvulla vielä kovin yleistä. Monet muutkin vanhemmat jätättivät kaikki lapsensa luokalle, jotta nämä ehtivät oppia kunnolla lukemaan ja laskemaan.
Näin vuotta nuorempi Lauri sai Mailan kiinni. Hän ei suostunut jäämään luokalle. Isä oli luvannut kellon niille, jotka suorittavat alakoulun neljässä vuodessa.
Lauri kertoo, että isä petti lupauksensa. Vanhin veli sai isän oman kellon. Kun hänen vuoronsa tuli, ei isä raaskinutkaan kelloa ostaa, sanoi vain jotain tyyliin, että mitä sinä kellolla tekisit.
Kolme sisaruksista jäi luokalle, joten Lauri olisi tosiaan kellonsa ansainnut. Luottamukseen jäi suuri aukko.
Muistoja tuntuu tulevan herkästi, niin hyviä kuin huonojakin. Haastattelu täytyy kuitenkin keskeyttää, sillä Erkki Seppälä ehti jo aloittaa yhteislaulutilaisuuden. Vieruskaverit ovat pitäneet kokeneille koululaisille paikkaa.

A&SK

Elli ja Eeva kokeilivat, millaista oli ennen käydä koulua. Esko Hietanen on kunnostanut yhden Selänpään koulun ensimmäisistä pulpeteista.

Artikkelikuva: Kaikki löytävät kirjapöydältä varmasti jonkun tutun näköisen aapisen.

Jaa artikkeli: