fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Muistolle

Esko ”Killi” Mänttäri

29.9.1950-21.8.2020

Esko Mänttäri syntyi vuonna 1950 Uttiin maalaistalon pojaksi viisilapsiseen perheeseen. Lapsuuden ja nuoruuden hän vietti maatilan töissä auttaen. Kansakoulun Esko aloitti Kuivalassa vuonna 1957.

Varusmiespalveluksen Esko suoritti Korian varuskunnassa 60-luvun lopussa. Varusmiespalveluksen jälkeen hän jäi puolustusvoimiin töihin. Esko työskenteli koko työuransa Utin Jääkärirykmentissä varusvarastolla ja pelastuspalvelussa. Eläkkeellä hän jäi armeijasta vuonna 2003.

Perhe aina etusijalla

Esko Mänttäri tapasi partion kautta kotkalaisen Leenan. Eskon ja Leenan häitä vietettiin vuonna 1982. Perheeseen syntyivät lapset Tuomas (1984) ja Emilia (1985). Eskolle perhe oli aina etusijalle ja tärkein. Esko oli ensimmäisiä miehiä, jotka pitivät isyysvapaata lasten syntymän jälkeen. Lasten kasvettua myös perhe laajeni lasten puolisoilla Lauralla ja Ernolla. Vuonna 2016 syntyi lapsenlapsi Lenni. Papalle ja Lennille syntyi erityinen papan ja lapsenlapsen side. Lenni rakasti papan kanssa tulilla ja retkillä käymistä.

Partio oli Killille elämäntapa

Esko ”Killi” Mänttäri liittyi partiolippukunta Utin Pilvenveikkoihin vuonna 1966. Lippukunta valikoitui omaksi partiolippukunnaksi, koska se toimi Utin kylällä. Heti liityttyään Pilvenveikkoihin Killi toimi aktiivisesti kaikessa lippukunnan toiminnassa. Killin partiouran pari ensimmäistä vuotta kuluivat vartiossa, ja ensin apulaisvartionjohtajana, mutta pian vartionjohtajana. Hän vetikin vuodesta 1967 eli yli 50 vuotta hyvin monia sudenpentulaumoja ja vartiolaisten/seikkailijoitten/tarpojien/samoajien tai eri ikäkausien yhdistettyjä ryhmiä. Lisäksi hän oli tiiviisti mukana vaeltajatoiminnassa, joka koostui tuolloin parista kymmenestä lähes saman ikäisestä nuoresta miehestä.

Jo näinä vuosina Killi syttyi partiolle sisäistäen partion periaatteet ja ihanteet. Hän on tuosta ajasta alkaen halunnut toteuttaa näitä arvoja ensin nuoruusvuosinaan ja myöhemmin omassa perheessään samoin kuin edelleen lippukunnassa sekä piirin toiminnassa. Killi toimi lippukunnassa rakentavana ja kantavana voimana erityisesti 1980 luvun jälkeen, jolloin suurin osa saman ikäisistä nuorista muutti Utista työn ja opiskelun takia pois. Killi toimi vuodesta 1972 alkaen lippukunnan sihteerinä ja taloudenhoitajana sekä koko partiouransa ajan hallituksessa. 1982 lähtien hän toimi käytännössä Pilvenveikkojen ”toiminnanjohtajana” vastaten koko lippukunnan varsinaisen toiminnan pyörittämisestä.

Killi oli sydämestään aito partiolainen. Killi tunnetaan Utissa ja Kymenlaaksossa aktiivisesta työstään lasten ja nuorten hyväksi. Killi oli yksi Utin kylän tunnetuimmista henkilöistä. Hän mahdollisti jo vuosikymmenien ajan hyvää ja turvallista kasvualustaa lapsille ja nuorille.

Lippukuntatyönsä lisäksi Killi toimi aktiivisesti Kymenlaakson partiopiirin toiminnassa. Hän oli 90-luvulla mm piirin varajohtajana.

Killi eli partioihanteiden ja arvojen mukaisesti. Auttaminen, luottamus ja välittäminen on avainsanoja, kun mietitään Killin toimimista partiossa ja elämässä ylipäätänsä. Hän sai Kymenlaakson Partiopiirin ensimmäisen kultaisen ansiomerkin jalokivellä vuonna 2014. Killille myönnettiin Suomen Partiolaisten korkein ansiomerkki Hopeasusi nro 149 marraskuussa 2019.

Retkeily ja luonto oli Killille tärkeitä asioita. Killi järjesti monia Lapin vaelluksia samoin kuin retkiä lähiseudun luontokohteisiin. Jo nuorena aloitetut vaellukset sekä armeijassa koetut selviytymisvaellukset Lapissa opettivat hänelle selviytymistaitoja, joita hän opetti nuoremmille retkillä ja vaelluksilla samoin kuin lippukunnan leireillä.

Killi retkeili paljon myös perheensä kanssa, omien lasten kanssa heidän ollessaan vielä nuorempia ja viime vuosina erityisesti neljävuotiaan Lennin kanssa.

Killi oli suuri kantava voima niin lippukunnan kuin Kymenlaakson Partiopiirin toiminnassa. Killi oli omalla hiljaisella tavallaan partiopersoona, joka ei itsestään suurta numeroa tehnyt. Omalla epäitsekkäällä tavallaan ja partion arvoja ja ihanteita kunnioittavana hän on näyttänyt esimerkkiä nuoremmille sekä myös iäkkäämmille henkilöille. Killi säilytti kaikki nämä vuodet oman humoristisen ja samalla innokkaan partiolaisen asenteen, jota on tarvittu niin lippukunnassa kuin koko piiritoiminnassa.

Killin viimeiseksi retkeksi ja nuotiokahveiksi jäi retki perheen kanssa Repoveden kansallispuistoon elokuun lopussa. Killi nukkui pois kesken retken rakkaiden ympäröimänä kauniin luonnon keskellä vaelluskengät jalassa.

Emilia Pulkki

Artikkelikuva: Kuvannut Anniina Perätalo

Jaa artikkeli: