Museoveturi Ruuhveltti on taas vaarassa

Saako Ruuhveltti ansaitsemansa kunnostuksen, vai voiko se rahan puutteessa joutua jopa romutettavaksi?

Ruuhveltti, mallinimeltään Pikku-Jumbo, valmistui Lokomon konepajalta Tampereelta vuonna 1929. Se kantaa keulassaan ja kyljissään tunnusnumeroa 859, josta sen voi muista saman sarjan höyryvetureista erottaa. Vain yksi sen ikätovereista on enää hengissä, Pikku-Jumbo numero 852, jota säilytetään Pieksämäellä. Kouvolan museoveturi nimettiin Ruuhveltiksi vuonna 1973, pitkäaikaisen kaupunginjohtajan Eino Brofeldtin kunniaksi. 

Ei ensimmäinen uhka

Ruuhveltin nykyinen kotiraide – tai paremminkin sen pätkä – asetettiin uhanalaiseksi jo vuonna 2016. Matkakeskuksen alueelle  suunniteltiin laajennus, jossa uusi bussiterminaali, monitoimihalli ja pysäköintialue korvaisivat nykyiset järjestelyt, ja näin myös museoveturille jouduttaisiin etsimään uusi paikka. Tämä hanke on toistaiseksi jäissä. Vain radan alapuolisen pysäköintialueen rakentaminen on käynnissä, ja se valmistuu opastaulun mukaan syyskuussa 2019. 

Tänään, pahasti rapistunut ja tuulten ja tuiskujen jo vuosia piiskaama Ruuhveltti tervehtii asemalla ensimmäisenä Kouvolaan junalla tulevia matkailijoita, ja sen kunnostus olisi todella tarpeen. Reipas talkooväki on vuosien saatossa ikääntynyt, ja kaupunkikin ehti jo ilmoittaa, että Ruuhvelttia ei enää kunnosteta, vaan se siirretään pois. Veturin säilyttämisen puolesta on kuitenkin tehty tämän jälkeen kuntalaisaloite. Nähtäväksi jää, mihin se johtaa.

Pillin vihellys palkkioksi

Höyryvetureiden aika ulottui Suomessa aina vuoteen 1975 asti. Ne vetivät pitkiäkin tavarajunia, sitkeästi suomalaisella sisulla, vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan. Niinpä pienen pojan käden heilautus Kouvola-Kotka –radan varressa höyryveturin kuljettajalle palkittiin usein kimakalla pillin vihellyksellä, joka sai silloin olon tuntumaan suorastaan suurenmoiselta.   

• Jari Sahala