Kouvolan Teatterin Muistojen virta kuljettaa lempeästi läpi Olavi Virran muistorikkaan elämän.
Kuinka mukavaa onkaan vaipua kauniiden muistojen vietäväksi. Nauttia uudestaan ensisuudelmasta rakkaansa kanssa ja kokea taas kerran huumaavat hetket parrasvaloissa. Pian kuitenkin nämä kimaltavat kuvat särkyvät ja tilalle tulee menneet surut ja koetut murheet.
Kouvolan Teatterissa lavalla lipuvat luontevasti muistot ja muistelijat eri ikäkausina. Vaikka Olavi Virran elämä on valitettavasti yksi näistä monista muusikkotarinoista, joissa alkoholi vie artistia, ei näytelmä silti tunnut kliseiseltä.
Ei ole mikään salaisuus, että Virtaa viina vei ja pahasti. Näytelmässä se tulee selväksi, mutta tarina ei kerro ainoastaan siitä. Näytelmä vie katsojan pidemmälle, avaten syitä, miksi korkki hänellä narahti auki.
Helmikuussa Kouvolassa kantaesityksensä saanut Muistojen virta kertoo suomalaisten rakastamasta iskelmälaulaja Olavi Virrasta. Mari Kahrin ohjaaman näytelmän johtolankana kulkee Virran ja leskirouva Hulda Simulan ystävyys.
– Tässä teoksessa erityistä ovat upean musiikin lisäksi vahva visuaalisuus ja liikekieli. Olen kiinnostunut fyysisestä ja visuaalisesta teatterista, ja niihin on panostettu. Suunnittelijoiden luoma kokonaisuus on todella kaunis. Musiikillisesti taitavat näyttelijät tekevät valtavan joukon rooleja, ja on ollut ilo työskennellä heidän kanssaan, näytelmän ohjaaja Mari Kahri kertoo teatterin tiedotteessa.
Muistojen ja yhdessä vanhenevien ystävysten keskustelut avaavat katsojille kipeitä ja hupaisiakin hetkiä Virran elämästä. Mieshän oli ehtiväinen. Hän ei keskittynyt ainoastaan laulajan uraan, vaan yritti luoda omaisuutta myös bisnesmiehenä ja tuli tunnetuksi myös näyttelijänä.
Luontevasti tarinaa kannattelevat Ilkka Kahrin sovittamat laulut, jotka Virta teki tunnetuksi elämänsä aikana. Kouvolan Teatterin näyttelijät ovat niin taitavia laulajia, että kappaleiden kuunteleminen oli hyvinkin nautinnollista.
Päärooleissa nähdään Veli-Matti Karén ja Johanna Heimonen, joiden tulkinnat ovat kerrassaan hienoja. Muissa rooleissa Tommi Kekarainen, Sami Kosola, Satu Lemola, Annina Rubinstein, Tiina Winter ja Markus Waara.
Näytelmän henkilöt kasvavat ja näyttävät itsestään uusia puolia tarinan edetessä. Etenkin Annina Rubinsteinin esittämä Olavi Virran äiti tuntui alussa hyvinkin tukahduttavalta ja kerrassaan ilkeän oloiselta ihmiseltä.
Kyyneliltä ei säästytä, kun tarina paljastaa hänestäkin uusia puolia.
Nauraakin saa. Koomiset kohtaukset ovat rakennettu hauskasti, ei liian karrikoiden, mutta juuri sopivasti. Tommi Kekarainen piukeissa pöksyissään oli verraton.
Lavastus vei katsojat tummiin vesiin, tanssilavoille, sekä koreasta asunnosta vaatimattomampaan.
Onnistuneesta visuaalisesta toteutuksesta vastaavat lavastaja Sanna Halme, pukusuunnittelijana vieraileva Sari Suominen, valosuunnittelija Esa Kurri, äänisuunnittelija Kari Mitikka sekä maskeeraussuunnittelija Satu Linerva. Orkesteriin kuuluvat Jari Kankare, Harri Ruotjoki ja Sami Laakso.
Lavastaja Halme kertoo pyrkineensä lavastuksessa muistojen samanaikaisuuteen, keveyteen sekä ajattomuuteen ja unohdukseen.
– Näytelmä vie pinnan alle. Se, mikä on ollut glamour, on särkynyt. Näen kauneuden itseisarvona: elämä on kaunis ja näyttämö on kaunis.
Näytelmä vaatii istumalihaksia, sillä tarinan kerronta kestää lähes kolme tuntia. En itse ole Olavi Virran musiikin suurkuluttaja, ja olen myös hieman allerginen ”juoppo muusikko”-tarinalle, joka on käyty eri artistien kohdalla läpi moneen kertaan.
Siitä huolimatta nautin esityksestä suuresti, erityisesti lauluesityksistä. Ja illan aikana väistyi myös ennakkoluulot alkoholistimuusikon elämänkerrasta. Näytelmä on paljon enemmän. Olavi Virta oli enemmän.
Artikkelikuvassa: Veli-Matti Karén tekee upean roolin Olavi Virtana ja Johanna Heimonen on hurmaava leskirouva Hulda Simula. Kuva: Tavaton Media.
- Laura Parkko
