Neljän opettajan ohjaamaa

Pia Liila johti rakennuspuuhia kirjastolla maanantaina 11. maaliskuuta. Kolme varttia ennen sulkemisaikaa aloitettiin. Vähän ennen kahdeksaa alkoivat taulut olla paikoillaan. Lasivitriini oli jo aiemmin valmis. Keramiikkaväki vasta saapui.
Kansalaisopiston Valkealan kuvataideryhmien yhteisnäyttely on kirjastolla vain 20.3. asti. Siinä on töitä neljästä ryhmästä. Kirkonkylällä, yläkoululla kokoontuvaa ryhmää on vetänyt Pia Liila. Osallistujia on ollut täysi tusina. Hieman vielä suurempi ryhmä on kokoontunut Markku Palmumaan johdolla Jokelassa. Keramiikkaa on opettanut Elsa Hulkkonen ja lasitöitä Kirsi Talka.

Tiivistä ja tilavaa

Kun yhdistetään kaksi kuvataiteen ryhmää sekä lasi- ja keramiikkatyöt samaan näyttelyyn, täysin yhtenäistä kokonaisuutta on mahdoton saavuttaa. Haasteeseen nähden ryhmät onnistuivat loistavasti. Seinillä on tilaa ja valoa, eikä mikään syö toistaan. Edes karhut eivät vie elintilaa kesymmiltä eläimiltä. Heti alkuun joutsenet hehkuvat rinnalla vaaleampaa elämän voimaa. Kokemuksesta voin kertoa, että joutsenet voivat olla aika ärhäkkäitä eläimiä, joten niiden pärjääminen onkin luonnollista.

Paikoin näyttely vie keveisiin luontotunnelmiin akvarellien kautta. Toisaalta Pia antoi ryhmälleen vaativimman akvarellihaasteen pandakarhujen muodossa. Kahdesta keltaisesta, kahdesta punaisesta ja kahdesta sinisestä piti sekoittaa täysin mustaa. Ainakin ne kaksi, joilta taulut on mukana, onnistuivat täydellisesti.

Herkkyys ja voima käyvät vuoropuhelua, mutta sopivasti sen verran erillään, että katseen suunta löytää eheitä tunnelmia. Vahvimmat työt ovat pääsalissa kaikkineen. Värien voima hehkuu syvimmillään syystaulussa, joka sijoitettiin yksin kierroksen lopulle.

Ääripäät tallentuivat muutenkin pysyvimmin verkkokalvolle.

Pysäyttävät kädet

Vahvimmin pysäytti Leena Lumiahon Alkuräjähdys, jonka hän kirkonkylän ryhmän ensimmäisestä syksyn aiheesta maalasi. Aiheena oli avaruus, jota Leena käsitteli poikkeuksellisen syvällisesti. Teos on myös teknisesti taitava. Alkuräjähdys saa sitä muotoilevat kädet hehkumaan valossaan. Leena kertoo kuvanneensa käsiään taskulampun valossa. Taidokkaasti hän siirsi tuloksen kankaalle.

Leena Lumiaho on ammatiltaan graafikko. Päivätyössään hän luo muotoja koneella. Käsillä tekeminen ja täysi luovuuden virta tarjoavat rentoutumisterapiaa niin kerran viikossa ryhmässä kuin muuten kotona. Myös kuvittaminen häntä kiinnostaa.

Ohjattua ja vapaata

Leena osallistui ensimmäistä vuotta kirkonkylän ryhmään. Hän teki pääosin ehdotettujen aiheiden mukaisesti. Pia Liila toteaa, että aihe Mihinkäs sitä raidoistaan pääsee vielä houkutti tekijöitä, mutta impressionismi ei kovin monia innostanut. Tilaa tarjotaankin omien aiheiden työstämiseen.

Jokelan ryhmässä oli myös teemoja, kuten Mitä ihmettä? Kaikki hyvin, Aika, Unelma ja Odotus. Ensin mainitusta esimerkiksi nousee taulu, jossa yksi lehmistä nousee ilmaan. Osallistujat toteavat, että aika villiä heidän touhunsa on ollut. Kukin tekee mitä lystää ja saa opettajalta ohjausta.

AK