fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Neljättä kertaa kansainvälisesti

Uuno Klami -sävellyskilpailun suosio on vakiinnuttanut arvostuksensa. Viiden vuoden välein järjestettävän sävellyskilpailun tarkoituksena on tuoda esille ja edistää eurooppalaista nykysäveltaidetta ja säveltäjien työtä. Samalla halutaan tuoda sinfonietta-tyyppiselle orkesterille uutta, hyvää ohjelmistoa.
Tammikuussa 2018 Euroopan alueella julkistettu sävellyskilpailu saavutti huikean osanottajamäärän. Uuno Klami -sävellyskilpailu onkin yksi suosituimmista sävellyskilpailuista maailmassa. Kilpailuun saapui kaikkiaan 283 sävellystä. Säveltäjät edustavat 38 eri kansallisuutta.
Kymi Sinfonietta esitti finaaliin valitut viisi sävellystä marraskuun puolivälissä Kuusankoskitalolla ja Kotkassa konserttitalolla. Kotkan perjantaisen konsertin jälkeen julkistettiin voittajat.
Tuomaristossa vaikuttivat Kalevi Aho (puheenjohtaja), Magnus Lindberg, Erkki-Sven Tüür ja Olari Elts. Ensimmäiselle sijalle valittiin Andrea Portera (Italia): Klecksophonic Lieder 11 000 €, toiselle Christopher Culpo (Ranska): Mundus Imaginalis 9 000 € ja kolmannelle Tomi Räisänen (Suomi): Portal (Marimba Concerto) 7 000€.
Kotkan kaupungin tunnustuspalkinto 3000 € jaettiin Pertti Jalavalle (Suomi) teoksesta Concerto for Viola and Orchestra, Kouvolan kaupungin tunnustuspalkinto 2000 € puolestaan Roberto Sansuinille (Italia) teoksesta Four Tales for Small Orchestra.
Finaalikonserttien yleisö äänesti suosikikseen Tomi Räisäsen teoksen Portal. Yleisöäänestyksen voittajalle myönnettiin Virolahden kunnan tunnustuspalkinto 500 €.
Kilpailussa voi menestyä melko nuorikin säveltäjä. Edellisellä kertaa kolmantena oli 1988 syntynyt Sauli Zinovjev teoksellaan Gryf. Lahdesta kotoisin olevan säveltäjän pianoteoksen Epilogi vuodelta 2013 kantaesitti Hanna-Mari Kousa (nykyisin Zinovjev). Opintoja Hanna-Mari suoritti esimerkiksi valkealalaisen Kirsi Saaren oppilaana Pohjois-Kymen musiikkiopistossa, josta jatkoi eteenpäin.

Uutisisista ja Linnan juhlista tuttu Jussi-Pekka Rantanen juonsi tilaisuuden.

Suojelijan tervehdys

Sävellyskilpailua suojeli tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen.
– Suomalainen musiikki on kansakuntaamme yhdistävä tekijä, joka soi yhteisenä sävelmänä niin historiassamme kuin tässäkin päivässä. Elävä taide tunnistaa oman arvokkaan historiansa, mutta elääkseen taide vaatii jatkuvaa uudistumista. Uudet kotimaiset ja eurooppalaiset sävellykset avaavat uusia tulokulmia paitsi musiikkiin, myös kulttuuriin, taiteeseen ja elämään, Hanna Kosonen sanoo tervehdyksessään.
– Yhteiseurooppalainen kilvoittelu sävellysten kesken on meille eurooppalaisille luonnollinen ja hieno tapa juhlistaa yhteistä kulttuuriperintöämme. Kilpailut ovat maamme säveltaiteen juhlahetkiä, jotka kertovat nykyisen musiikkielämämme rikkaudesta ja kansainvälisyydestä. Samalla kilpailut antavat tilaisuuden uusien kykyjen löytämiseen ja tunnustamiseen, sekä tietenkin uudesta musiikista nauttimiseen, ministeri lisää.

Finaalikonsertti

Oleg Larinovin alttoviulu soi illan ollessa jo pitkällä sellaisella antaumuksella, että kieli katkesi ja kappale keskeytyi. Ei muuta kuin kieliasia kuntoon ja nopeasti muut tauottelemaan.
Sopraano Valentina Coladonato, pianisti Risto-Matti Marin ja marimbansoittaja Heigo Rosin olivat muut solistit.
Jänönkolon jännittävää tunnelmaa ja hypnoottisuuteen kurottavia sävelpamppailuja kuultiin Kuusankoskitalolla järjestetyssä illassa. Paikoin mieleeni tuli Simon Templarin eli Pyhimyksen sävelhahmon sukulaisen esittely. Aivan kuin sen jälkeen olisi sitten saanut väistää sumuisessa yössä saapuvaa junaa.
Folio ja sidotut lasit saattoivat marimbamusiikin yllättävyyttä poikkeuksellisen korkealle asteelle. Folionsoitto on taatusti omalaatuista. Pingispallojen pudotus oli suorastaan nerokas veto kaikessa yllätyksellisyydessään.
Nykymusiikissa tyylien kirjo on valtava. Mundus oli aavemainen. Sitä ei totisesti haluaisi kuulla pimeällä kujalla. Paikoitellen pianolla tahti saattoi olla kuin aloittelevalla pianistilla kotiläksy konsanaan. Toisaalla kokemuksen kaikuvaa ääntä oli täytynyt jo kertyä runsaasti sävelkuvioita taitaakseen.
Viulu vaikeroi. Mahtoiko syynä olla kummitusten juhlasta lakanoiden kesken loppuminen vai mikä, jäi arvoitukseksi. Taisivat oikein suuttua kummitukset, kun niin aggressiivisille teille sävelet tempautuivat.
Trumpetti veti teemoja yhteen kuin sävelpeittoa kutoakseen.

Pianisti Risto-Matti Marin tarjoili osuutensa kokenein ottein.

Rajaseudun säveltäjä

Uuno Klami syntyi Virolahden Klamilan kylässä vuonna 1900. Suvussa oli merenkulkijoita ja talonpoikia. Uuno rakasti merta ja kaukomaita, mutta oli myös kiintynyt kotiseutuun.
Uuno Klamin koti oli musikaalinen. Hän viihtyi yksin metsissä, urkuharmonin ääressä tai meren rannalla. Harjun maanviljelysopistossa hän sai käydä soittamassa pitäjän ainoaa pianoa. Äiti kannusti poikaansa musiikkiopintoihin.
Vuonna 1904 kuolivat isä Anton ja pikkusisko Vieno Helvi keuhkotautiin. Nuorukainen soitteli, luki, ratkoi ristisanoja ja kuljeskeli pitkin raittia pyjama päällä. Kyläläiset ihmettelivät tätä.
Äiti ja Uuno muuttivat Helsinkiin pojan päästyä Helsingin Musiikkiopiston oppilaaksi 15-vuotiaana. Sävellyksiä Uuno oli tehnyt jo 12-vuotiaana. Äiti kuitenkin kuoli seuraavana kesänä ja Uuno jäi sukulaisten huollettavaksi.
Uuno Klami opiskeli musiikin historiaa ja teoriaa, viulun ja pianon soittoa sekä säveltämistä. Häntä opettivat esimerkiksi Erkki Melartin, Leevi Madetoja ja Ilmari Hannikainen.
Stipendin turvin Uuno pystyi opiskelemaan Pariisissa vuosina 1924 ja -25. Hän tutustui uuteen musiikkiin ja sai vaikutteita esimerkiksi ranskalaisesta musiikista.
1918 Uuno taisteli valkoisten puolella. Sodan jälkeen hän oli niiden monien nuorten miesten joukossa, jotka auttoivat virolaisia heimoveljiä Viron vapaussodassa keväällä 1919. Sen jälkeen hän oli vielä mukana Aunuksen retkikunnassa, joka pyrki irrottamaan Itä-Karjalan alueita Venäjästä. Sotaretket häivyttivät nuoruuden idealismin säveltäjästä.
Toini, omaa sukua Nykänen ja Uuno Klami vihittiin 1932.
Talvisodassa Uuno Klami oli lääkintätehtävissä. Jatkosodassa hän toimi postimiehenä Kannaksella helmikuuhun 1942 saakka.
• JK

Artikkelikuva: Marimbansoittaja Heigo Rosin jatkoi osaltaan Uuno Klamin säveltaiteen innoittamaa ketjua.

Jaa artikkeli: