fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Niinirannasta Hautalanlampeen

Valkealan Latu ry:n ja Eläkeliiton Valkealan yhdistyksen välinen pilkkikilpailu järjestettiin lauantaina 7. maaliskuuta. Sarjat oli nuorille, naisille ja miehille.
Paikaksi valittiin Niinirannan toimintakeskus. Lappalanjärven jää oli kuitenkin niillä paikkeilla niin huteran näköistä, ettei pilkkimään ollut mitään asiaa. Turvallisuuden vuoksi pilkkijät vaihtoivatkin paikkaa Hautalanlammelle. Hyvällä kelillä pilkkiminen oli mielekästä. Aurinko pilkotteli pilvien takaa.
Niinirannassa Hannele Pokki ja Keijo Kouvonen odottivat palkittavia. Hannele kertoi pilkkikisaan ilmoittauneita olleen 33 aikuista ja neljä lasta. Hannelen vetämä käsityökerho oli ahkerasti kutonut, ja pöydällä oli värikkäitä villasukkia ja muita tuotoksia arpajaisia varten. Kudontataiturit ovat ahkeroineet myös kastesukkia seurakunnalle. Vanhemmat saavat sitten lahjoitetuista sukista valita lapselleen kastelahjan.
Hautalanlammella jää kantoi. Aika ajoin jäähän kuitenkin syntyi halkeamia ja kuului ritinää, joten vähintäänkin rohkea täytyi olla jäällä kulkeakseen. Väki hajaantui eri puolille lampea, joskin tasaisimmin oli väkeä melko lähellä rantaa.
Selvänä maamerkkinä oli Kotkanniemen tila. Rannasta löytyy kotalautta, jonka ohi lammelle mentiin. Toisessa kodassa on sauna, josta on sitten mahdollisuus välillä käydä uimassa. Vuonna 2011 remontoitiin navetan alakertaan juhlatila tyttären ylioppilasjuhlia varten. Kun suvun ulkopuolella tuntui olevan kiinnostusta juhlatilaan, kunnostettiin myös navetan ylinen.

Niinirannasta ei kannattanut jäälle lähteä.
Käsityökerholaisten tuotokset täyttivät arvontapöydän.

Pilkkimässä

Heino ”Hemppa” Hyppönen on kalastanut ainakin 60 vuotta. Hän kertoi olevansa kohta 75-vuotias. Kerta toisensa jälkeen nyki. Kalaonnea piisasikin siinä määrin, että laskenta sai jäädä kilpailun loppuun. Kesällä hän käyttää pitkää vapaa. Välillä kalaa tulee enemmän, välillä vähemmän, pieniä ja suurempia. Tämä innokas pilkkimies syö kalaa vähintään kolme kertaa viikossa. Jos järvestä saa syötävää kalaa, se lisää määrää. Särjen hän kertoi menevän ketulle. Hauki ja ahven kuuluvat mieluisiin kaloihin. Ahventa yleensä tulee pilkillä. Pilkkiessään Hemppa käytti syötteinä kärpäsentoukkia.
Heimo Vainio kuuli, että rannassa olisi isoja haukia. Tihvetjärven rannalla olevalla mökillä hän on monena vuonna laskenut verkot vesille, syksyisin ja keväisin. Heimon odotus palkittiin ahvenen käydessä syöttiin. Tänä talvena Heimon ei ole tullut hiihdettyä.
– Kiva istua, aurinkoinen ilma, saa vähän väriä, hän mainitsi pilkkimisen etuja. Kalaa Heimo syö joka viikko. Kauppaan on sata metriä. Pääasiassa hän syö lohta. Savukalaa hän on ostanut viimeisellä myyntipäivällä. Se kannattaa sitten hetimiten syödä. Joku oli kertonut, että merivesi puhdistuu, kun syö silakoita.

Heino Hyppösellä on pitkä kokemus kalastamisesta.
Heimo Vainiolla tarttui ahven pyydykseen.

Lihan tilalle

Suomen merialueelta vain hyvin pieni osa pyydystetystä kalasta on muuta kuin silakkaa ja silakan sukulaista kilohailia. Haukeen nähden rasvaisemmassa silakassa on monin verroin D-vitamiinia ja kalsiumia. Silakan kulutus on 1980-luvulta romahtanut murto-osaan. Itämeren ja järvikalojen syöminen poistaa ravinteita vesistöistä. Toki se myös hillitsee lihankulutusta. Keskivertosuomalainen syö noin 13 kiloa kalaa vuodessa, josta suurin osa tulee ulkomailta. Syödystä kotimaisesta kalastakin paljon on kasvatettua lohta. Vuosittainen keskimääräinen lihankulutus suomalaisella on 81 kiloa.
JK

Jäähän muodostuu erilaisia kuvioita.

Artikkelikuva: Sää suosi pilkkijöitä.

Jaa artikkeli: