Kirja-arvosteluja

Lähettänyt janne Su, 12.05.2019 - 23:34
Luontokuvia
Luontokuvia ja romaaneja

  
Kettuja ja muuta luontoa
 

Gummerus kustansi kevääseen Ossi Saarisen kirjan Luontokuvia – Opi kuvaamaan eläimiä. Kaunis vaakakuville suunniteltu kirja sopii sekä lahjaksi kuvakirjoista pitävälle että oppaaksi aloittelijalle. Mitenkään kovin syvällisesti kuvaamiseen ei perehdytä. Enemmän Ossi kertoo omista kokemuksistaan, virheistään ja oppimisestaan. Perusohjeet luontokokemusten ja ihastuttavien kuvien lomassa kuitenkin saa. Jo kertomuksessa kuvaustilanteista oppii samalla kun ne viihdyttävät ketä tahansa lukijaa. Kuvakin saa syvyyttä kun tietää sen tarinan.
AK

 

Haisevaa aikaa
 

Jos haluat tietää historiasta ja sinne sijoitetut romanttiset rakkausseikkailut eivät ole sinua varten, Kristiina Vuoren Viipurin valtiatar saattaa olla, vaikka rakkaus siinäkin ratkaisuja ohjaa. Harpoin läpi Tammen kevään opuksen. Tällä kertaa syy ei ollut liika jännitys suhteessa aikatauluun. Minulle kuvaus oli sen verran likaista, siis ihan konkreettisesti, etten jaksanut saasteissa kahlata. Ymmärrän, että ajan kuvaus on varmasti oikea, ja kuvaus hajuista liittyy kertomukseen, jossa nainen taas kerran odottaa lasta. Yksityiskohtaisuus meni vain yli sietokynnyksen. Kun aika 1500-luvun alun Viipurissa muutenkin oli yhtä vehkeilyä ja silkkaa pahuutta, sain tarpeekseni ennen puoliväliä. Maailma on niin täynnä hyvää lukemista, että paha on lupa jättää kesken. Voin kuitenkin kuvitella monen viihtyvän kirjan parissa. Huonoa teksti ei nimittäin missään tapauksessa ole.
AK

 

Viipurin valtiatar

 

Luopumisen aikoja
 

Kevään kirjavalikoimaan kuuluu sekä Otavalla että Bazarilla romaanit, jotka kertovat luopumisesta. Molemmista pidin paljon. 
Agnès Martin-Lugard luultavasti polttaa itse. Muuten on vaikea ymmärtää tupakoinnin kuvaamisen määrää kirjassa Huolet pois, elämä on helppoa. Toinen asia, jota en ymmärrä, on kirjan otsikko. Käännös ei ole ihan tarkka. Älä huoli on eri sävyinen kuin huolet pois. Elämä muuttuu mielekkääksi, kun uskaltaa ottaa riskejä, luopua kadottamastaan menneisyydestä ja valita kuten kokee oikeaksi eikä helpoksi. Nämä pääteemat eivät ihan rimmaa otsikon kanssa. Tarinaan ja tunnelmaan on kuitenkin helppo lähteä mukaan, ollaan sitten ranskalaisessa kahvilassa tai Irlannin rannikolla. Vähitellen alkaa ymmärtää myös ahdistuksen, jota päähenkilö pyrkii purkamaan. Lopussa ollaan jo lähellä otsikkoa.

Myös Lori Nelson Spielman kulkee englannin ja ranskan kielialueiden välillä. Etäisyyttä vain on enemmän ja pääpaino on New Yorkissa, tai sieltä irtautumisessa. Lori valitsee kertoa äidin suulla, mutta vuorottelee silti äidin ja tyttären välillä. Sanoja sydämestä – Etsi puuttuva palanen on Tammen kustantama lämmin kasvutarina. Tytär kasvaa itseluottamukseen ja äiti itsensä ja samalla muiden armahtamiseen, rohkeuteen kuunnella ja siirtyä oikealle tielle. Pienet kyyneleet kostuttivat silmäkulmia vasta Erikan mukana, kun hän vihdoin antoi tulvan tulla.

Nimen suora käännös olisi Lainauksia minulta. Tunnustan, etten keksinyt, keneltä. Suomenkielinen nimi kertoo lopulta enemmän. Kirjan mietteet syventävät tarinaa, mutta niitä pystyy syventämään myös omaan elämään. Hienoinen haikeus jäi ystävyyden valepuvun teemasta muuten onnellisessa lopussa. Tästä voisi uusintalukemalla saada lisää irti.

AK
 

Huolet pois

 

 

Lori