Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Ohoi, Kimolan kanava

VisitKouvola kutsui, ja Valkealan Sanomat vastasi kut­suun. Oli aika lähteä tutustumaan elokuussa 2020 avattuun Kimolan kanavaan vesiltä käsin.

 Virtakiven vierassatamas­sa odotti M/S Kavaljee­ri ja sen henkilökunta tuulen heiluttaessa laivan peräs­sä olevaa lippua. Tämä oli lai­vamme kahdeksas kanavaristei­ly tälle kesälle.

Kapteenimme Kaj Numme­lin kertoi, että normaalisti laiva kulkee neljää, tai viittä reissua viikossa. Kyytiin mahtuu jopa 60 henkilöä, mutta nyt poikke­usaikoina on määrä rajattu puo­leen siitä.

Virtakiven Eija Parkkinen ja laivan miehistöön kuuluva Mikko Turunen, sekä kapteeni Kaj Nummelin.

M/S Kavaljeeri on Chy­moksen toimitusjohtajan enti­nen edustusalus. Joku saattaa muistaa saman nimisen kuohu­juomankin, jonka mukaan lai­vamme on kastettu.

Ohi tuttujen maisemien

Nousimme valkoisena hohta­van laivan kannelle ja siitä edel­leen sisätiloihin. Kauaa emme toki malttaneet sisällä istua, vaan kiirehdimme takakannelle nauttimaan auringosta ja mai­semista. Jos laivaan noustessa oli kiharat vielä kunnossa, ei tarvinnut kauaa kampauksesta huolehtia, sillä melkoinen pu­huri pisti jokaisen frisyyrin uu­teen uskoon.

Vaikka tuuli nostatti jopa kuohupäitä, kulki laivamme ta­saisesti ja mukavan rauhallista vauhtia. Kuljimme ohi Hirvelän sataman. Muron kohdalla uis­kenteli silkkiuikku välkkyvässä vedessä.

Ihastelimme Oravalan kaunii­ta peltomaisemia ja koitimme tiirailla Oravalan kartanoa, joka kuitenkin jäi tammipuiston suo­jiin uteliailta katseiltamme.

Ruovikosta nousi lentoon kaulushaikara, joka lensi hetken laivamme vierellä kadoten taas näkyvistä.

Iloiset naiset kannella

VisitKouvolan kutsuvierai­na oli risteilyllä joukko iloisia naisia. Maisemien vaihtuessa nauru raikasi, kun suunniteltiin Kouvolan uusia matkailunähtä­vyyksiä, haaveiltiin matkoista ja pohdiskeltiin elämää.

Ihailimme rannoilla näkyviä kesäasuntoja, ja nappasimme muistiin ideoita omia pihoja ja mökkisaunoja varten.

Tuttujen maisemien näke­minen täysin toisesta näkökul­masta oli mielenkiintoista, ja kotiseuturakkaina ihmisinä ilah­duimme tutuista paikoista ran­noilla. Samalla tuntui, kuin olisi ulkomailla, koska ei risteilyt ol­leet yhdenkään meistä vakituis­ta harrastetta.

Jaalan kirkko näkyi jo kauas, kun Kymijoki aukeni Pyhäjär­veksi edessämme. Metsäisinä kohoavat rannat vaihtelivat kau­niiden kallioiden kanssa.

Ohitimme Hiidensaaren ja soljuimme veden mukana kohti Kimolanlahtea.

Kumartaen kohti kanavaa

Vesi oli kapteenimme mu­kaan risteilypäivänä erityisen korkealla. Aamulla vesi oli ollut vieläkin korkeammalla, mutta Voikkaalla oli avattu laskuport­teja, jonka ansioista veden pin­taa oli saatu laskettua.

Oli aika valmistautua alit­tamaan Iitinkirkontien silta ja huomasin itsekin hieman ku­martuvani sen kohdalla.

Laivan ja sillan väliin ei jää­nyt liiaksi tilaa, mutta riittä­västi, sillä jatkoimme sujuvasti matkaa. Pian alkoikin kanava kaven­tua ja iloinen puheensorina yl­tyi entisestään odottaessamme lähestyvää sulkua.

Kanavan alueella nopeusra­joitus on 9 km / h ja Iitin Poh­janlahdella ja Kimolanlahdella nopeusrajoitus on 15 km / h. Puksuttelimme rauhallista vauhtia, vaikka kyytiläiset eivät niin rauhallisia olleetkaan.

Kanavan uusi elämä

Kanavaa alettiin laittaa uuteen uskoon vuonna 2018. Kanavan pi­tuus on 5,5 kilometriä. Kanavaa on ruopattu ja levennetty, ja siihen on tehty veneliikenteen vaatimat eroosiosuojaukset.

Kimolan vanhan uittokanavan nippunosturit on purettu ja tilalle on rakennettu venesulku. Vanha uittotunneli on louhittu ja lujitettu.

Kohokohtana kohoaminen

Pian edessämme avautui Ki­molan kanavan erikoisuus, eli 70 metriä pitkä tunneli. Tuntui, kuin lipuisimme elokuvaan, kun laivamme eteni harmaiden sei­nien ympäröidessä meitä.

Sirkku Rita-Pöyhönen, Päivi Oksanen ja Anni Lapatto nauttivat auringosta

Tunnelin läpi mentiin harmil­lisenkin nopeasti, mutta onneksi edessä oli risteilyn kohokohta, 12 metriä korkea sulku.

Laivan henkilökunta hoiti tot­tuneesti laivan kiinnitykset. Por­tit takanamme alkoivat sulkeu­tua ja seurasimme veden nousua seinässä näkyvästä asteikosta: 66 – 69 – 72, vesi nousi nope­asti. Normaalisti sulussa kuluu aikaa noin 25 minuuttia. Vesi kuohui ja kupli laivan noustessa sen mukana.

Nyt sulussa ei samaan aikaan ollut muita laivoja tai veneitä, ja vettä nostettiin hieman normaa­lia nopeammin. Pian olimme nousseet oikealle korkeudelle ja vilkuttelimme rannalla olijoille.

Kanavan myötä Kouvolaan pääsee Kymijoen vesistöstä Konnivedelle, Päijänteen ja Ve­sijärven kautta aina Pielavedelle asti, 400 km päähän.

Meillä laivamatka kuitenkin päättyi Vuolenkoskelle, jossa nousimme meitä odottavan bus­sin kyytiin. Edestakainen lai­vamatka kestää noin seitsemän tuntia, ja me saimme nyt naut­tia tästä viihdyttävästä menosta puolet siitä.

Hykerryttävä kokemus ker­rassaan.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: