VisitKouvola kutsui, ja Valkealan Sanomat vastasi kutsuun. Oli aika lähteä tutustumaan elokuussa 2020 avattuun Kimolan kanavaan vesiltä käsin.
Virtakiven vierassatamassa odotti M/S Kavaljeeri ja sen henkilökunta tuulen heiluttaessa laivan perässä olevaa lippua. Tämä oli laivamme kahdeksas kanavaristeily tälle kesälle.
Kapteenimme Kaj Nummelin kertoi, että normaalisti laiva kulkee neljää, tai viittä reissua viikossa. Kyytiin mahtuu jopa 60 henkilöä, mutta nyt poikkeusaikoina on määrä rajattu puoleen siitä.
M/S Kavaljeeri on Chymoksen toimitusjohtajan entinen edustusalus. Joku saattaa muistaa saman nimisen kuohujuomankin, jonka mukaan laivamme on kastettu.
Ohi tuttujen maisemien
Nousimme valkoisena hohtavan laivan kannelle ja siitä edelleen sisätiloihin. Kauaa emme toki malttaneet sisällä istua, vaan kiirehdimme takakannelle nauttimaan auringosta ja maisemista. Jos laivaan noustessa oli kiharat vielä kunnossa, ei tarvinnut kauaa kampauksesta huolehtia, sillä melkoinen puhuri pisti jokaisen frisyyrin uuteen uskoon.
Vaikka tuuli nostatti jopa kuohupäitä, kulki laivamme tasaisesti ja mukavan rauhallista vauhtia. Kuljimme ohi Hirvelän sataman. Muron kohdalla uiskenteli silkkiuikku välkkyvässä vedessä.
Ihastelimme Oravalan kauniita peltomaisemia ja koitimme tiirailla Oravalan kartanoa, joka kuitenkin jäi tammipuiston suojiin uteliailta katseiltamme.
Ruovikosta nousi lentoon kaulushaikara, joka lensi hetken laivamme vierellä kadoten taas näkyvistä.
Iloiset naiset kannella
VisitKouvolan kutsuvieraina oli risteilyllä joukko iloisia naisia. Maisemien vaihtuessa nauru raikasi, kun suunniteltiin Kouvolan uusia matkailunähtävyyksiä, haaveiltiin matkoista ja pohdiskeltiin elämää.
Ihailimme rannoilla näkyviä kesäasuntoja, ja nappasimme muistiin ideoita omia pihoja ja mökkisaunoja varten.
Tuttujen maisemien näkeminen täysin toisesta näkökulmasta oli mielenkiintoista, ja kotiseuturakkaina ihmisinä ilahduimme tutuista paikoista rannoilla. Samalla tuntui, kuin olisi ulkomailla, koska ei risteilyt olleet yhdenkään meistä vakituista harrastetta.
Jaalan kirkko näkyi jo kauas, kun Kymijoki aukeni Pyhäjärveksi edessämme. Metsäisinä kohoavat rannat vaihtelivat kauniiden kallioiden kanssa.
Ohitimme Hiidensaaren ja soljuimme veden mukana kohti Kimolanlahtea.
Kumartaen kohti kanavaa
Vesi oli kapteenimme mukaan risteilypäivänä erityisen korkealla. Aamulla vesi oli ollut vieläkin korkeammalla, mutta Voikkaalla oli avattu laskuportteja, jonka ansioista veden pintaa oli saatu laskettua.
Oli aika valmistautua alittamaan Iitinkirkontien silta ja huomasin itsekin hieman kumartuvani sen kohdalla.
Laivan ja sillan väliin ei jäänyt liiaksi tilaa, mutta riittävästi, sillä jatkoimme sujuvasti matkaa. Pian alkoikin kanava kaventua ja iloinen puheensorina yltyi entisestään odottaessamme lähestyvää sulkua.
Kanavan alueella nopeusrajoitus on 9 km / h ja Iitin Pohjanlahdella ja Kimolanlahdella nopeusrajoitus on 15 km / h. Puksuttelimme rauhallista vauhtia, vaikka kyytiläiset eivät niin rauhallisia olleetkaan.
Kanavan uusi elämä
Kanavaa alettiin laittaa uuteen uskoon vuonna 2018. Kanavan pituus on 5,5 kilometriä. Kanavaa on ruopattu ja levennetty, ja siihen on tehty veneliikenteen vaatimat eroosiosuojaukset.
Kimolan vanhan uittokanavan nippunosturit on purettu ja tilalle on rakennettu venesulku. Vanha uittotunneli on louhittu ja lujitettu.
Kohokohtana kohoaminen
Pian edessämme avautui Kimolan kanavan erikoisuus, eli 70 metriä pitkä tunneli. Tuntui, kuin lipuisimme elokuvaan, kun laivamme eteni harmaiden seinien ympäröidessä meitä.
Tunnelin läpi mentiin harmillisenkin nopeasti, mutta onneksi edessä oli risteilyn kohokohta, 12 metriä korkea sulku.
Laivan henkilökunta hoiti tottuneesti laivan kiinnitykset. Portit takanamme alkoivat sulkeutua ja seurasimme veden nousua seinässä näkyvästä asteikosta: 66 – 69 – 72, vesi nousi nopeasti. Normaalisti sulussa kuluu aikaa noin 25 minuuttia. Vesi kuohui ja kupli laivan noustessa sen mukana.
Nyt sulussa ei samaan aikaan ollut muita laivoja tai veneitä, ja vettä nostettiin hieman normaalia nopeammin. Pian olimme nousseet oikealle korkeudelle ja vilkuttelimme rannalla olijoille.
Kanavan myötä Kouvolaan pääsee Kymijoen vesistöstä Konnivedelle, Päijänteen ja Vesijärven kautta aina Pielavedelle asti, 400 km päähän.
Meillä laivamatka kuitenkin päättyi Vuolenkoskelle, jossa nousimme meitä odottavan bussin kyytiin. Edestakainen laivamatka kestää noin seitsemän tuntia, ja me saimme nyt nauttia tästä viihdyttävästä menosta puolet siitä.
Hykerryttävä kokemus kerrassaan.
- Laura Parkko
