Valkealan Sanomat lähti kylille. Ensimmäisenä kutsu kävi Oravalaan, jossa oppaaksi ryhtyi Jukka Junnola.
Oravala on leppoisa maalaiskylä. Vedestä ei ole pulaa, sillä Oravalaa reunustaa Kymijoki, Torasjoki ja Lintukymi. Suuri Sompanen on Oravalasta Voikkaan suuntaan.
Kylässä toimii kyläyhdistys, aktiivinen marttaseura ja metsästysseura.
Oppaani Jukka Junnola on tullut Oravalaan 9-vuotiaana evakkopoikana vuonna 1947. Jukan nuoruuden haaveena oli rakentaa oma talo, ja Oravalassa se hänellä toteutuikin. Toimittaja nappasi Jukan kyytiin ja lähdimme yhdessä tutustumaan kylään ja kyläläisiin.
Sydämellinen kartanon emäntä
Ensimmäisenä kohteena oli Oravalan kartano. Tarinan mukaan Valkealan ensimmäinen asukas Matti Orava asettui asumaan Oravalaan kartanon maille 1300-luvun alussa.
Oravalan kartanon nykyinen isäntäpari on Christian Hornborg ja Ingela Hildén. He edustavat jo viidettä Hornborgien sukupolvea kartanossa.
Hornborgien suku saapui Valkealaan, kun Johan Kristian Hornborg astui kirkkoherran virkaan Valkealan seurakunnassa vuonna 1808. Nimitys tuli suoraan keisari Aleksanteri I:ltä, mikä oli melko harvinaista.
Oravalan kartanolla meitä oli vastassa hurmaava Ingela. Hän johdatti meidät suuren kiven viereen. Kivessä näkyy Matti Oravan hohtimet. Kivi oli tarkoitettu seinäksi hänen pajaansa.
Tänä vuonna vietetään Oravalan kartanon 350-vuotisjuhlaa. Juhlavuoden ohjelmassa on luvassa draamaopastus, konsertti ja näyttely.
Kartanolla järjestetään myös yleisöopastuksia kartanon kotimuseossa ja upeassa tammipuistossa.

Ingela on kotiutunut Oravalaan mainiosti. Hän käy mielellään vähintään kerran viikossa kävelemässä Ahoilan reitin. Kartanolla hänen lempipaikkansa on hottilato. Siellä on ollut keskiaikainen asutus.
– Muistan kun tulimme tänne ensimmäistä kertaa ja kävimme ladossa. Siellä oli hieno, hieman epätodellinen tunnelma, Ingela muistelee.
Nykyisin Oravala on melko rauhallinen pitäjä. Aiemmin Oravala on ollut todella aktiivinen kylä. Sekä Jukka, että Ingela hieman harmittelevat kylän hiljenemistä.
Ennen järjestettiin hiihtokisoja ja peli-iltoja. Ennen etenkin koululla oli paljon tapahtumia, mutta koulun sulkeminen vuonna 2012 hiljensi liikenteen. Nykyisin koulurakennus on yksityisomistuksessa. Viime vuosina on onneksi kartanolla ollut vilinää eri tapahtumien muodossa.
Monen alan osaajia
Jatkoimme matkaa ja ajelimme ohi idyllisten pelto- ja metsämaisemien. Suuren peltoaukean kohdalla Jukka kertoo, kuinka Sompaselta nousi ennen vesi niin korkealle, että pellot peittyivät tulviin. Veden pintaa laskettiin, ja tulvat loppuivat.
Jukka kehuu, että Oravalasta löytyy apu lähes kaikkeen. Kun hän rakensi omaa taloaan Oravalaan, sai hän tontilleen hiekat Oravalasta. Apuna oli paikallista kaivonkaivajaa ja traktori löytyi avuksi kaivuuhommiin. Naapuriapu ei ole kylästä hävinnyt tänäkään päivänä.
Nykyisinkin kylällä löytyy näyttelijää, autonkorjaajaa, sähkömiestä ja ainakin kaksi arvostettua puuseppää. Eemelin verstas toimii Heinolantien länsipuolella ja itäpuolella upeita puu- ja metallituotteita toteuttaa Torkel Design.
Historiallinen tie
Vangit rakensivat Oravalaa halkovan nykyisen Savistontien. Jukka näki pienenä poikana, kun vangit tuotiin kuorma-autolla töihin. Valkealaan tuli evakkona Säkkijärveltä jopa 3000 ihmistä. Talot tien varrella ovat Säkkijärveltä tulleiden rakentamia.
Ohitamme pellon, joka oli ennen talojen yhteislaitumena. Viiden hehtaarin alueelle tuotiin jokaisen talon lehmä, ja emännät kävivät ne siellä lypsämässä.
Metsien kohdalla Jukka kehaisee kylän sieni- ja marjastuspaikkoja. Edellisenä syksynä Jukka keräsi mustikkaa viisi ämpärillistä ja hänen naisystävänsä 10 ämpärillistä, tosin ei ihan kaikkia mustikoita kerätty Oravalasta. Nyt niitä on ollut mukava syödä aamupuuron kanssa.
Kylän komein puucee
Tässä vaiheessa pääsimme ihastelemaan kylän, jollei jopa koko Kouvolan hienointa ulkovessaa. Sen on rakentanut omalle pihalleen Oravalassa asuva Toni Saikkonen. Toni pyörittää Torkel Design yritystä ja hän pitää kesäkauppaa Verlassa.

Komeassa helpotushuoneessa on käytetty yhteensä 12 eri puulajia. Istuinkin on kuin kuninkaan tuoli. Jos on tarve viettää siellä aikaansa pidempään, ei haittaa, sillä viihdykkeeksi saa sinne myös musiikin soimaan.
Oravalan jälkiviisaat
Olemme kulkeneet kartanolta Saviston reunaa pitkin, ja nyt matkamme jatkuu tien yli kohti Ahoilaa.
Pysähdymme tervehtimään Ilkka Knihtilää. Hän vetää keskiviikkoisin pidettävää Keskiviikkokerhoa. Siellä käsitellään eri teemoja ja tilaisuudet kestävät noin pari tuntia. Oravalan jälkiviisaat on Keskiviikkokerhon leikkisä työnimi.

– Olimme tekemässä Oravalan kirjaa ja sitä varten oli toiminnassa perinnepiiri. Siellä kävi hyvin väkeä ja kaikki tulivat sinne mielellään. Vuonna 2005 ryhmä muutettiin opintopiiriksi, Ilkka kertoo.
Keskiviikkokerhon jäsenet ovat tunteneet toisensa jo lapsuudesta saakka.
– Kun olen valinnut teemoja, olen voinut luottaa, että muita kiinnostavat samat asiat, kuin minuakin. Meillä on niin pitkä yhteinen historia ja samoja mielenkiinnon aiheita. Hoidamme tavallaan toinen toisiamme, Ilkka toteaa.
Nykyisin kerho kokoontuu Oravalan marttojen tiloissa. Miehet toteavat, että Martat ovat kylän aktiivisin yhdistys tällä hetkellä.
Matka jatkuu vanhaa Jaalan maantietä Oravalan Ahoilassa. Siellä nurkilla on suuria, pitkäperinteisiä maatiloja. Päätämme vierailla vielä Jukan hyvän ystävän, Erja Sirparannan luona.
Sirparannan pihassa edessämme aukeaa upea puutarha, jossa kanat kipittelevät tyytyväisen oloisina. Kymijoki kulkee peltojen toisella puolella.

– Olen syntyisin Oravalasta. Melkein 30 vuotta olin pois, kunnes tulin takaisin hoitamaan äitiäni. Nyt asutan kotitaloani. Olen lapsesta asti tykännyt laittaa kädet multaan, joten viihdyn täällä hyvin. Kyläläiset ottivat minut lämpimästi takaisin joukkoonsa, Erja kertoo.
Toimittaja voi olla tyytyväinen. Olen saanut Oravalassa hyvin lämpimän vastaanoton ja kuullut kylän hurmaavia tarinoita. On aika kiittää opastani Jukkaa.
– En minä mihinkään halua Oravasta. Minä viihdyn täällä, Jukka kiteyttää.
- Teksti ja kuvat Laura Parkko