fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Asumisen monia vaihtoehtoja

Mitä ihminen arkeensa tarvitsee? Ajatus on pyörinyt mielessä viime ajat moneen kertaan. On pitänyt suunnitella koti ehkä loppuiäksi. On tullut käytyä läpi ja kierrätettyä kertynyttä tavaraa. Kävimme Tirvalla katsomassa kesän alussa valmistunutta jurttaa.

Asuntomessut tarjoaa monenlaisia vaihtoehtoja asumiseen. Asumisen tyylin ja paikan valinta vaikuttavat eniten arjen sujumiseen. Tila tarjoaa elämisen puitteet. Vähään tyytyvä voi tuntea olonsa onnelliseksi minitalossa tai vaikkapa asuntovaunussa, jos mieli tekee vaeltaa. Sehän on oikeastaan vähän sama asia kuin paimentolaisuus, jossa Mongoliassa käytetään nopeasti pystytettävää ja hyvin suojaavaa jurttaa.

Jos ahtaan paikan kammo ahdistaa tai ei pysty elämään vähällä, tilaa tarvitaan enemmän henkeä kohden.

Tunnustan, että ahdistuisin matalassa minitalossa, mutta arvostan suuresti heitä, jotka siihen pystyvät. Mielestäni energiamääräyksiäkin pitäisi uudistaa niin, että laskettaisiin energiatarvetta ihmistä eikä neliötä kohden. On ihan hullua, että 20 neliöön tyytyvän täytyy täyttää samat energiamääräykset kuin sata neliötä rakentavan. Tervettä, saati terveellistä on määräyksiä noudattamalla melkein mahdoton rakentaa.

Olen opetellut ajatusta, että vähällä tavaralla voi tulla toimeen. Tilaa tarvitsen kuitenkin ympärille. Omaan uuteen taloon tulee noin 40 neliötä henkeä kohden. Kuutioita syntyy tavallista enemmän, koska valitsimme pulpettikaton. Näin syntyy tilaa hengittää ja ajatusten lentää. Rakenne on kuitenkin teknisesti vaativa, joten en pulpettia arvaa suositella.

Kaikki tila ei tarvitse olla talossa, jos sen ympärillä on tilaa. Suomen ilmasto houkuttaa kuitenkin ajoittain pysyttelemään sisätiloissa sen verran paljon, että siihenkin vähän kuutioita kaipaa.

Sosiaalisen ihmisen ei ole hyvä asustaa ihan yksinään, ainakaan nuorena tai vanhana, jolloin liikkuminen paikasta toiseen on haasteellista. Toisaalta nimenomaan sisäiseen maailmaansa suuntautuva tarvitsee muiden seuraa, ettei kokonaan erakoidu. Virkkula on hieno esimerkki mahdollisuudesta elää yhdessä ja saada silti omaa rauhaa. Jos minä päättäisin sinne asukkaat, kyselisin aika tarkasti asioita ennen yhteisöjen muodostamista. Silti voisi syntyä ristiriitoja.

Monet nuoret tuntuvat osaavan elää pienellä tavaramäärällä. Laatua he osaavat vaatia, mutta rahaa kuluu silti kokonaisuutena vähemmän kuin kulutussukupolvilla. Harvalle enää edes kelpaavat tavarat, joita vanhemmat ovat omasta taloudestaan valmiita jakamaan. Moni nuori pystyisi sen perusteella elämään minitalossa.

Moni nuori joutuu sopeutumaan opiskeluaikanaan vaikkapa soluasumiseen, mikä on selvästi Virkkulaa vaativampi asumismuoto. Jotkut varastavat toisten ruokaa, joten yhteinen jääkaappi ei toimi. Joku jättää sotkut jälkeensä, jolloin yhteinen keittiökään ei toimi.

Virkkulassa sentään jokaisella on ihan oma asunto. Vastaavaa olisi hyvä olla nuorillekin tarjolla erityisesti opiskelupaikkakunnilla.

Tiloja, muotoja ja naapureita tärkeämpi tulee aina olla se, että kodissa on hyvä asua. Kaunis sisustus tai ympäristö auttaa, mutta mikään ei korvaa sitä, että arki sujuu ja talossa on hyvä hengittää.

Minulle messuilta uutena mielenkiintoisena materiaali- ja runkovaihtoehtona nousi CLT. Piti ihan netistä etsiä, että lyhenne tarkoittaa ihan ehtaa puuta, vain uudella tavalla liimattuna. Aika näyttää, onko se pitkän päälle hyvä valinta. Uutuuttaan näissä taloissa ainakin tuntui hyvältä, varsinkin jos puun terveysvaikutuksia ei ollut kumottu liiman lisäksi muilla kemikaaleilla.

Mikään ei kuitenkaan voittanut kelosaunaa. Voisikohan sellaisessa oppia asumaan? Suostuisikohan kukaan seuraksi?

• Auli Kousa, Päätoimittaja

Jaa artikkeli: