fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Aurinko paistaa joka päivä

Olen tainnut olla viime aikoina aika kriittinen. Toivottavasti olen herättänyt ajattelemaan ja keskustelemaan. Ketään tai varsinkaan mitään tahoa ei pidä itsestään selvyytenä uskoa. Ei edes minua. Pyrin totuuteen, mutta sen selville saaminen on ihmiselle vaikeaa ja sen ilmaiseminen vielä vaikeampaa. Siksipä oikea tiedekin korjaa itseään koko ajan ja sanoo kaikesta, että tämänhetkisen tiedon ja tällä perusteella syntyneiden käsitysten mukaan…

Sen verran täytyy täsmentää, että rokotteiden haitallisuuden epäilijöiden vaimentaminen ja joidenkin rokotteiden hyödyllisyyden epäileminen ei tarkoita, ettei joistakin voisi olla paljon hyötyäkin. Tarkoitus on lähinnä kyseenalaistaa hiljentämisen kulttuuria, vallan keskittymistä ja nostattaa tietoisuutta, ettei aiheuteta enemmän haittaa kuin hyötyä.

Mitä tulee 5G-järjestelmiin, niitä pitäisi vähintään tutkia tarkemmin tai edes tutustua tutkimuksiin ennen näin laajaa levittämistä. Kansalaistottelemattomuuteen en kuitenkaan kannusta, enkä ole koskaan kannustanut, puhumattakaan rikoksista. Useimmiten ne ovat sohimista, eivät todellista pyrkimystä muuttaa asioita.

Aurinko paistaa silmiin tätä kirjoittaessani. On häikäisevän sininen kevätpäivä, melkein kesä jo. Jokainen pölyhiukkanen näkyy, jos haluaa katsoa. Tässä hetkessä taitaa olla viisaampaa sulkea silmät, nauttia säteiden lämmöstä ja kuunnella lintujen kevätaarioita. Tai sitten voi siivota ensin ja nauttia sitten myös työnsä jäljistä.

Moni epäili ratkaisumme viisautta, piti meitä jopa rohkeina, kun rakensimme uuden kodin maalle. Tässä mäntymetsän rinteen aamuauringossa on vaikea ymmärtää, että kaikki eivät halua tätä. Itse asiassa kuulin, että etätyöhön totuttuaan moni etsiikin nyt paikkaa luonnon keskeltä.

Uskon, että puutarhaviljely lisääntyy, kun ruokaturva ei tunnu enää yhtä varmalta. Ne, jotka eivät tarvitse muita ihmisiä koko ajan täyttämään omaa sisintään, hakevat puhdasta ympäristöä ja luonnollista tapaa elää. Yhteisyyttä on löydettävissä maalla, joskus jopa helpommin kuin kaupungissa. Ja maalta pääsee kaupunkiin tapahtumiin ja tapaamisiin silloin, kun se taas on sallittua.

Olen löytänyt, osin maalle muuttamisen ansiosta, luonteeseenikin aiempaa syvempää rauhaa ja iloa. Samalla, kun sinisilmäisyys on joissain asioissa karissut, sisäinen lapsi on saanut yhä enemmän tilaa luoda ja uskoa.

Viime talvena satoi lähinnä vettä. Sitä hienompia olivat ne muutamat aamut, jolloin maisema kimmelsi valkoisena. Harmaan päivän jälkeen auringon hehku tuntuu parhaalta.

Yritän pitää mielessä, että myrskysäällä ja talvipakkasella aurinko säteilee lämpöään. Välissä on vain liikaa esteitä. Pilvien päälle ei aina voi nousta, mutta valoa ja lämpöä voi kerätä sydämeensä.

Maailma on muutoksessa. Osa siitä on ihmisen aiheuttamaa, niin pahassa kuin hyvässä. Suurin osa taitaa olla korkeampien voimien hallinnassa. Kuulin, että muutoksia on tapahtunut muissakin planeetoissa ja auringossa. Toimia pitää, mutta ei pidä ahdistua.

Voimme tehdä sen, mihin pystymme, elämän säilymiseksi ja paranemiseksi sekä itsemme ja maapallomme puhdistumiseksi. Parhaansa tehtyään voi kiitollisin mielin levähtää ja luottaa, että kaikki menee lopulta oikein. Vaikeudet ovat portteja parempaan, ja kiipeämisen vaivan jälkeen näkee kirkkaammin ja kauemmas.

Aurinkoista kesämieltä!

 Auli Kousa, päätoimittaja

Jaa artikkeli: