fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Kiitoksen aika

Valitsin sitä näkemättä kuvan, jossa tähyilin palavan laivan märssykorissa. Luvattiin sukellusmatkaa, mutta olin sitkeä ja loin vahvan aikomuksen ohjata laiva satamaan kunnostettavaksi uudelle purjehtijalle. Sain soutuapua ja liekkien sammuttajia. Uusi purjehtija saapui parahiksi.
Työ jatkuu vielä, mutta aika on vaihtumassa ja tehtävien painopiste sen myötä. Lähden etsimään lisää helmiä ajatusten meren syvyydestä, kristallivirtoja kallion alta, keijujen siipien valoa luonnosta, lasten aitoutta ja jotakin vielä tuntematonta. Kauneutta ymmärtäviä kutsun mukaan.
Syksyn ja maan ehkä pimeimpään aikaan haluan tuoda kiitollisuuden valoa. Olen opetellut aloittamaan päiväni kiitollisuudella ja samoin sen päättämään. Häiriöitä silloin tällöin joko syntyy sisällä tai tulee ulkoa, mutta kiitos pysyy yleensä voimassa koko päivän.
On jo vähän aikaa tuntunut siltä, että olen antanut suurimman osan siitä, mitä minulla on tähän työhön annettavaa. Kun kuukausi kuukaudelta vahvemmin odottamani muutos lähestyy, alkaa mieleen nousta paljon syytä kiitokseen tästä työstä.
Kiitän heistä, jotka ovat olleet minulle vihaisia, sillä he ovat eniten minulle opettaneet: Että täytyy pysyä omassa rauhassa ja rakkaudessa, ja minulla on oikeus olla heitä tapaamatta ainakaan usein. Olen myös oppinut, miten sanoja asetella ja miten ei kannata.
Kiitän kaikkia, jotka ovat nähneet vaivaa ja järjestäneet tapaamisia, tilanteita ja tapahtumia, joista olemme saaneet ammentaa materiaalia juttuihin. Teitä on ollut paljon. Tekisi mieli joitakuita mainita, mutta joku maininnan ansainnut jäisi kuitenkin sanomatta. Te kukin sydämessänne tiedätte, jos kuulutte tähän joukkoon.
Viime aikoina olen surulla seurannut, miten meitä viedään kuin lampaita häkkeihin, kohti eristäytymistä, jossa elintärkeät siteet toisiin ihmisiin uhkaavat katketa. Eniten on huoli noussut vauvoista, jotka eivät näe hymyilevää maailmaa. Sitä ei pidä sallia, sillä meidät ihmiset on tarkoitettu yhteyteen. Me emme ole vaaraksi toisillemme. Me saamme toisistamme voimaa, mikä on samalla terveyttä. Eräs henkilö minulle väitti, ettei ilo ainakaan pidä ihmistä terveenä. Aito tutkimuskin osoittaa, että energian määrällä ja elämänasenteella on valtavan suuri merkitys myös terveyteen. Tasapaino on terveyttä.
Itse olen viime aikoina tavannut kasvotusten, siis todella, lähinnä lähisukua. On ollut rauhoittumisen ja maahan kasvamisen aika. Tämä sopii nyt minulle, koska löydän paljon voimaa sisältäni. Mitä enemmän olen rauhoittunut eli hidastanut jopa sydämen lyöntitiheyttä, sitä enemmän olen voimaa saanut.
Meidän tulee kuitenkin huolehtia, että ympärillä on ainakin jollakin tavoin ihmisiä. Minulle se on tarkoittanut ajatusten vaihtoa jopa monen aiemmin tuntemattoman kanssa, valitettavasti vielä lähinnä verkossa.
Käytännön tapaamisiakin tarvitaan. Kaikkein kiitollisin olen toimittajavuosieni aikana ollut työstä saamastani energiasta. Kun on tehnyt lähes joka päivä työtä, on joskus tuntunut raskaalta lähteä vielä illalla liikkeelle. Monet, monet kerrat olemme, yleensä yhdessä Sepon kanssa, tulleet kuitenkin kotiin takaisin virkeinä ja innostuneina. Olimme kohdanneet ihmisiä, jotka olivat ottaneet hyvin vastaan ja tarjonneet lämpöä ja ilahduttavaa osaamista.
Elämä ei ole täydellistä. Sielläkin, missä yleensä on ollut parasta, on ollut vaikeita hetkiä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ne opettavat aina jotakin, ja kokonaisuus ratkaisee.
Pyydän anteeksi, että olen joskus asettanut sanani taitamattomasti. Pyydän anteeksi väärää tietoa, jota olen antanut seurattuani vääriä tiedonantajia. Kaikkea en voi edes vielä korjata, sillä omakin totuuden hahmottaminen on yhä kesken. Kiitän teitä, joiden jakama tieto on kestänyt ja tulee kestämään täyden valaisun. Valo voittaa lopulta aina. Ihan hetki, niin luontokin alkaa taas kääntyä valon puoleen.

Auli Kousa, päätoimittaja

Jaa artikkeli: