fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Maalaisjärkeä luonnonsuojeluun

Osin tämän työnkin vuoksi jäi kesken tavoite kaikkien suomalaisten kansallispuistojen kiertämisestä.

Repovesi vei muistakin syistä voiton kaikkien kahlaamisesta. Ehkä vielä jokusen ehtii elämän aikana edes merkitä käydyksi.
Kansallispuistoilla on paikkansa ja niitä pitää olla. Täytyy kuitenkin yhtyä ilomantsilaisen kansanedustaja Hannu Hoskonen huoleen maan itäosan muuttamisesta kansallispuistoksi. Ihmisen tulevaisuus edellyttää luonnon säilymistä. Ihmisen tehtävä on kuitenkin pitää ihminen vähintään samanveroisena muun luonnon kanssa.


Kansallispuistot ovat pieni osa suojelua. Suurempi osa rajoittaa vain yksityisen omistajan oikeuksia ostamaansa tai perimäänsä metsään. On näkemys- ja moraalikysymys, voiko maata edes omistaa. Jos ei voi, pitää yhteisön kuitenkin sitten lunastaa maat hintaan, joka huomioi myös vuosikymmenten odotusarvot. Silloinkin ihmisen oikeuksien elää luonnossa tulee säilyä. Aiempien päätösten perusteella myös jokamiehenoikeudet poistuvat alueilta suojelupäätösten jälkeen, vaikka sitä ennen muuta vakuutetaan. 


Ympäristöministeriö aloittaa uusien luonnonsuojelualueiden kuulemis- ja esittelykierroksen sopivasti kesäksi, jolloin kuuleminen menee loma-ajalle. Pelkästään Pohjois-Karjalaan esitetään noin 37 000 hehtaarin lisäalueita. Jatkuva suojelun lisääminen heikentää maaseudun elinvoimaa. Hannu Hoskonen päättelee, että suojelua sijoitetaan tarkoituksella estämään elinkeinohankkeita.


Metsien museointi on huonoa ilmastopolitiikkaa. Parasta on tehdä metsistä taloja ja istuttaa uutta metsää, joka kasvuvaiheessa sitoo hiiltä. Suomessa metsä sentään kasvaa uudestaan, mitä ei edes hiilijalanjälkilaskelmissa huomioida.


Tyhmintä, mitä Suomi voi nyt tehdä, on laittaa maa luonnonpuistoksi ja jättää Kiina, Kongo, Intia, Indonesia, USA ja muut hiilidioksidin päästöjättiläiset päättämään maapallon tulevaisuudesta. Hulluinta on, jos Suomeen tuodaan puuta tai paperia muualta, kun täällä ei saa käyttää metsää. 

Mitä on se vihreä ajatus, joka näkee vain Suomen metsät petoineen, eikä ymmärrä suojella koko maapallon ilmastoa? Palloa suojellaan käyttämällä uusiutuvia luonnonvaroja ja niitäkin siellä, missä käyttö on mahdollisimman edistynyttä eli Pohjoismaissa, erityisesti Suomessa.
Parasta, mitä voimme tehdä, on panostaa luontoa säästävän teknologian kehittämiseen. Sitä voimme myydä muualle ja sekä menestyä että pelastaa maapalloa. Pelkät yliopistot eivät voi kehitystyötä kustantaa. Tarvitaan siis yrityksiä, jotka saavat kehitystyön tuloksia myös käyttää.

Puuta täytyy käyttää, jotta muovin ja sen raaka-aineen öljyn käyttöä saadaan vähenemään. Komposiitit voivat osoittautua ongelmiksi, mutta ne ovat parempi ratkaisu kuin öljypohjaiset materiaalit.

Todellisen luonnonsuojelun perusteet ovat viime aikoina esittäneet selkeästi esimerkiksi KD:n puheenjohtaja Sari Essayah Eurovaalitentissä ja kokoomuslainen Eija-Riitta Korhola omassa blogissaan. Tentissä toimittaja sivuutti asian niin nopeasti, että heräsi kysymys, oltiinko samalla pallolla. 

Blogin otsikko on jo oivaltava. Siinä hahmotetaan, että populismi ei ole kansan tahdon kuuntelemista vaan kansalle valehtelemista. Totuutta ilmastopolitiikasta on puhunut myös Jussi Halla-aho, siitä populistiseksi haukutusta puolueesta, joka on monissa asioissa itsekäs, mutta ainakin rehellisemmin kuin moni muu puolue. Herää ilmastohuoli, kun mikään näistä puolueista ei ole tulossa hallitukseen.

Maalaisjärki on syystä saanut alkuosan maalta. Se on sitä luonnossa luonnollisesti, säästämisen ja käyttämisen tasapainolla elämistä.
Maalaisjärkeä mukaan päätöksiin ja kesällä nauttimaan luonnosta, joka on kaikessa vehreydessään hienoa ihan ilman suojelluksi nimittämistäkin! Minä ainakin virkistyn liikkumalla hyvin hoidetussa suomalaisessa mäntymetsässä, jossa ei edes polkuja tarvita.

Auli Kousa
päätoimittaja

Jaa artikkeli: