fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Moniäänisyyttä

Suomessa on sadan vuoden ajan ollut poikkeuksellisen vahva ja monipuolinen lehdistö. Näyttää siltä, että digitaalisuus sitä heikentää. Siihen vedoten lehdistö näyttää itse vähentävän monipuolisuutta ja samalla moniäänisyyttä keskittämällä.
Kaikkia, varsinkaan ulkomaille ulottuvia, mediakauppoja on mahdoton ymmärtää. Viime viikkoina eniten keskustelua on herättänyt tähän asti vahvin keskittäminen, jossa Aamulehti, Satakunnan Kansa ja liuta pienempiä lehtiä siirtyi Sanomalle eli samaan konserniin Helsingin Sanomien kanssa. Myyjä eli Alma Media putoaa käytännössä pois paperilehtien kilpailusta.
Helsingin Sanomien päätoimittaja heittää kaksi vaihtoehtoa toimia muutostilanteessa. Joko haetaan nopeita voittoja tai sivistyksellistä eetosta. Näen vaihtoehtoja hieman laajemmin. Hengissä pysymisen halun taustalla ei välttämättä ole halu sivistää. Kyse voi olla myös pitkän tähtäimen taloudellisista tavoitteista. Kyse voi olla myös jonkin muun kuin sivistyksellisen eetoksen edistämisestä. Kyse voi olla vallasta tai tietyn aatemaailman edistämisestä. Sanalla on valtaa, sitä enemmän mitä useampi sanan kuulee ja uskoo. Alussa oli sana…
Sivistämisenkin voi käsittää monella tavoin. Joidenkin sanavarastossa se ainakin salaa tarkoittanee juuri jonkin suuntauksen edistämistä. Kun sata vuotta sitten puhuttiin sivistämisestä, se tarkoitti parhaimmillaan lukutaidon lisäämistä ja siten mahdollisuutta kouluttautua. Yhä sivistämisen pitäisi tarkoittaa mahdollisimman oikean tiedon jakamista. Oikea tieto tarkoittaa myös erilaisten näkökulmien tuomista esiin.
Jatkossa lienee mielenkiintoista seurata erityisesti Satakunnan Kansan linjaa, joka on tähän asti saanut kiitosta nimenomaan siitä, että se on poikennut Helsingin Sanomien linjasta.
On helppo ymmärtää taloudelliset perusteet yhdistymisille. Ei ole taloudellisesti järkevää tehdä ainakaan ulkomaan uutisia moneen kertaan saman konsernin sisällä. Varmasti se vähentää kuitenkin esille tulevia ääniä.
Sanoma perustelee ostoa halulla edistää digitaalisuutta. Käytössä on tietojeni mukaan sama julkaisualusta kuin Valkealan Sanomillakin. Ei siis mikään huono alusta!
Moniäänisyyden säilymistä perustellaan sillä, että kunkin lehden päätoimittaja jatkaa omalla linjallaan. Olen kuullut ihan toista. Konsernit voivat asettaa hyvinkin voimakkaita vaatimuksia, miten päätoimittajan tulee toimia. Vähintään joku konsernista valitsee uuden päätoimittajan vanhan väistyttyä.
Viime kädessä lukijat ja ennen kaikkea tilaajat ja mainostajat päättävät, kuka ja mikä saa jatkaa. Saattaa joku harrastaakin toimittamista, jos rahaa on enemmän kuin tarpeeksi.
Mitä harvempiin käsiin tiedottamisen linjoista päättäminen menee, sitä vähemmän on näkökulmia. Sitä helpommin myös puolueellinen tai jopa virheellinen tieto saa yleisen totuuden viitan. Sitä ei sosiaalinen media kykene kokonaan kumoamaan, sillä luotto ”viralliseen” uutistoimitukseen tai muuhun toimitukselliseen sisältöön on yhä vahva. Ylilyönnit ja selvät valheet netin puolella taitavat vain vahvistaa oikean totuuden kuvitelmaa.
Valkealan Sanomia vastaavia itsenäisiä lehtiä ei taida montaa enää olla. Johtuneeko taloudesta vai siitä, että yksiäänisyys on helpompaa myös sulattaa. Näin on ainakin, jos vinkkeli sopii omiin näkemyksiin.
Ihan varmasti jokainen kuvittelee totuudeksi jotakin, mikä ei olekaan lopulta totta. Viisas ihminen on vasta silloin, kun hän tietää kuvittelevansa. Viisas tietää, miten vähän edes voi tietää, eikä siitäkään paljon ole tärkeää.
Auli Kousa, päätoimittaja

Jaa artikkeli: