fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Mustavalkoisuus

Törmään toistuvasti ihmisiin ja kommentteihin, jotka esittävät maailman mustavalkoisena. Yleisintä tämä on sosiaalisissa medioissa, mutta värien puute ei rajoitu 140 merkkiin.

Ihmisellä on aina ollut tarve ymmärtää ympäristöään, ja asioiden yksinkertaistaminen tekee siitä huomattavasti helpompaa. Ihmismielellä on myös taipumus yhdistää helppous totuuteen. Jos jokin asia on helppo ymmärtää tai yksinkertainen, siihen uskoo helpommin. Vaikeat ja monimutkaiset selitykset eivät saa samanlaista positiivista vastetta.

Ympäröivä maailmamme ei kuitenkaan välitä, onko sitä helppo ymmärtää. Monimutkaisessa maailmassa, jossa kaikki riippuu kaikesta, on hyvin vähän absoluuttisia totuuksia.

Kaikkia monimutkaisuus ei kosketa samalla tavalla, mutta monen vastuutehtävissä olevan päättäjän arkeen kuuluu todennäköisyyksien kanssa työskentely. Täydellistä ratkaisua harvoin on tarjolla, ja vaihtoehtoja on mahdotonta arvioida luotettavasti etukäteen. Etenkin politiikassa on paljon arvokysymyksiä, jolloin oikeaa vastausta ei ole olemassa edes teoriassa.

Maailma, jossa sattumalla ja inhimillisillä tekijöillä on osansa, on hyvin vaikeasti ennustettavissa tai selitettävissä. Miksi sitten lähes päivittäin kuulee poliitikkojen, terveysvaikuttajien tai konsulttien esittävän asiat mustavalkoisina?

Koska ihminen haluaa kuulla asioiden olevan yksinkertaisia. Taustalla voi olla joko aito usko asioiden mustavalkoisuuteen tai ymmärrys ihmisen halusta uskoa yksinkertaisiin vaihtoehtoihin ja sen hyväksikäyttö.

Mutkia yritetään vetää monesti suoriksi, jos jonkinlaisilla teorioilla ja, harmillista kyllä, mitä enemmän on oiottu, sitä useampi uskoo. Ja kun kerran uskoo, vahvistusharha pitää huolen, ettei usko horju. Vahvistusharhalla siis tarkoitetaan ihmisen taipumusta valikoida tietoa ja sen painoarvoa oman vallitsevan käsityksen mukaan. Jos uusi informaatio ei sovi omaan maailmankuvaan, se sivuutetaan.

Sata vuotta sitten tiedon jakaminen oli edelleen alkutekijöissään ja haasteena oli saada ajantasaista informaatiota. Journalististen medioiden tehtävänä oli lähinnä jakaa tietoa. Nykyään haasteena ja tehtävänä on luotettavan tiedon löytäminen informaatiotulvasta.

Henkilökohtainen luottoni suomalaisiin toimittajiin on vahva. Virheitä toki aina tapahtuu, mutta kun tietoon suhtautuu itseään korjaavana jatkumona, ei yksittäiset hutilaukaukset horjuta omaa luottamustani.

Mitä yksilö voi tehdä tilanteessa, jossa kuka tahansa voi kertoa mitä tahansa ja saada äänensä kuuluviin? Terve skeptisyys on yksi keskeinen taito. Itse tiedon arviointi on haastavaa, mutta kannattaa aloittaa kysymällä itseltään, mihin se perustuu ja miten se suhtautuu aiempaan uutisointiin aiheesta.

Uuden palan asettaminen kohdalleen on lähes mahdotonta, jos palapelin muut palaset ovat kateissa.

Silloin tällöin maailmankuva todella muuttuu radikaalisti ja aiemmin vallalla ollut käsitys murtuu. Siihen ei kuitenkaan koskaan riitä yksittäinen uutinen tai tutkimustulos.

Empatia erilaisia näkemyksiä kohtaan on auttanut käsittelemään informaatiota. Jotkut asiat eivät ole järkeviä, perusteltuja tai oikein, mutta ne voivat silti olla ymmärrettäviä. Voi myös olla, että toinen osapuoli tietää jotain mitä minä en. Tai toisin päin.

Siksi tiedon jakaminen ja avoin demokratia on niin tärkeää. Se auttaa meitä huomioimaan suuremman määrän muuttujia, jolloin päätökset ovat todennäköisemmin parempia. Maailma ei ole koskaan ollut yksinkertainen, mutta ymmärryksemme sen monimutkaisuudesta on kehittynyt merkittävästi.

Olli Kousa, toimitusjohtaja

Jaa artikkeli: