fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Robotteja vai ihmisiä?

Opiskelin itseäni yli puolta nuorempien kanssa datanomiksi. Opin monen tässä työssä enemmän käyttämäni suuntautumisen vahvistaman taidon lisäksi ymmärtämään jotenkin, miten tietokoneet ja ohjelmat rakentuvat.
Yhdessä vaiheessa meillä oli ohjelmoinnin tunneilla sijainen. Tuolloin vielä minua nopeammat kirjoittajat antoivat mennä opettajan mallin mukaan koodia. Minä olin ihan ulalla, kun en tajunnut, mitä tapahtuu ja miksi. En olisi pysynyt vauhdissa mukana, vaikka en olisi pysähtynyt miettimään, mitä koodi oikein tekee.
Luin vuosituhannen vaihteessa syntyneen ja Valkealassakin vierailleen Perttu Pölösen kirjaa Tulevaisuuden lukujärjestys. Sain hyvältä tuntuvan vahvistuksen sille, miten hyödytön tuo opetustapa on ja miten oikeassa olin, kun sen kyseenalaistin.
Oppilaista yritettiin tehdä robotteja, mahdollisimman nopeita ja yhtään tyhmää kysymystä kysymätöntä. Miten ihminen voisi robotille nopeudessa pärjätä?
Onneksi oma opettaja tuli takaisin selittämään ihan hitaasti, mitä milläkin koodin sanalla saadaan aikaan. Hän antoi pohjaa sen ymmärtämiseen, miksi koodia kirjoitetaan ja mitä sillä voidaan saavuttaa.
Nykyinen toimitusjohtaja vahvisti asian myöhemmin kehottamalla opiskelemaan ennemmin useiden ohjelmointikielten perusteita kuin yhtä perusteellisesti. Jostakin löytyy aina sopiva valmis koodi tekemään jotakin yksinkertaista.
Tarvitaan luovia ihmisiä, jotka keksivät, mikä koodi kannattaa ottaa ja miten se palvelee tavoitetta. Ennen kaikkea tarvitaan ihmisiä, jotka ajattelevat, mikä ihmisille on tarpeen tai iloksi.
On siis enemmän hyötyä sen tietämisestä, mitä milläkin kielellä voi tehdä, kuin sen, miten se tehdään. Kohta nimittäin koittaa aika, että ohjelma osaa itse hakea sopivan koodin kehittämiseen, kunhan ihminen osaa pyytää oikeita asioita.
Alkaa olla jo aika, että ihminen voi halutessaan tehdä vapaa-aikanaan tylsiä töitä, jos haluaa antaa aivojen levätä. Jos haluaa peräti passivoitua, voi katsoa televisiosta mitä sattuu. Saattaa oppia jotakin uutta, mutta ainakin yhtä suurella todennäköisyydellä tyhmistyä.
Jos haluaa helliä mieltä ja kehoa, voi hakata halkoja, tehdä jotakin käsillä tai lähteä lenkille. Kun taas on valmis kehittämään ja kehittymään, voi tehdä niitä asioita, joista kone on vaikea saada ymmärtämään mitään. Vaikka kone oppisi ymmärtämään tunteita, se on kuitenkin aina lähtökohtaisesti jonkun ihmisen ohjelmoima.
Tylsien töiden tekemisestä ei kannata pian enää ihmiselle maksaa, ainakaan jos ihminen on valmis inhimillisiin töihin kuten kertomaan tarinoita, luomaan ilmapiiriä, opettamaan ymmärtämään ja huolehtimaan toisista.
Onko järkeä pitää ihmisiä siivoamassa vessoja ja hankkia robotteja pitämään vanhuksille seuraa? Onko vain niin, että mahdollisimman inhimillisiä robotteja on hauskin valmistaa? Vai onko niin, että tarvitaan roboteilta inhimillisyyttä, kun ihmiset on koulutettu roboteiksi?
Saattaa olla, että palaan tuohon mainioon kirjaan muissakin teksteissä. Ainakin ajattelen ja näen tulevaisuuden monissa asioissa hyvin samalla tavalla kuin Perttu.

Auli Kousa, päätoimittaja

Jaa artikkeli: