fbpx

Pääkirjoitus: Todellinen sote-uudistus

Suomen poliittisia ja taloudellisia järjestelmiä on pian pakko uusia. Jouduin muutaman lauseen lukemaan useaan kertaan edes jotenkin ymmärtääkseni. Sinänsä emeritusprofessori Martti Kekomäen uuden kirjan esittely tarjoaa erittäin järkeviä näkökulmia.

Yritän lähdetekstille uskollisesti hieman selventää professorin näkemyksiä. Hän toteaa selkeästi, että taloudelliset perustelut ovat välttämättömiä terveydenhuollon valinnoissa. Kaikki muuhan onkin tunnepitoista silmien sulkemista.

Lääketieteellistä tukea tarvitsevien määrä lisääntyy. Samalla hoidon mahdollisuudet lisääntyvät, mutta uudet hoitomahdollisuudet ovat yleensä kalliita. Ja, koska rahaa karkaa järjestelmän aukkojen kautta muualle, myös taloudellinen kantokyky heikkenee.

Yleisesti keskitytään siihen, miten hoito pystytään järjestämään, kun pitäisi keskittyä enemmän siihen, miten hoidon tarvetta pystyttäisiin välttämään.

Se, että Kouvola yrittää säästää nyt kulttuurista ja liikunnasta, on täysin vastaan näitä ajatuksia. Samoin on se, että hoidon järjestämisvastuu on muualla kuin vastuu ennaltaehkäisystä.

Arvioiden mukaan yli puolet terveydenhuollon kustannuksista aiheutuu haitallisten elintapojen seurauksista.Terveys ei synny terveydenhoidossa, jota sairaanhoidoksi pitäisikin kutsua.Terveys syntyy hyvästä elämästä, sopivasta määrästä työtä, lepoa ja viihtymistä, terveistä tiloista ja muusta terveyden edistämisestä.

Martti Kekomäki kehottaa panostamaan esimerkiksi neuvoloihin. Jo kahden tai kolmen nuoren syrjäytymisen ehkäiseminen rahoittaa yhden työntekijän koko työuran.

Moitteet häneltä saavat poliittiset päättäjät, jotka eivät oikeasti ole tästä matematiikasta kiinnostuneita.

Professori puhuu yhden palveluluukun periaatteesta. Siihen Kouvolassa pyrittiin, kunnes sairaanhoito siirtyi maakunnan vastuulle. Ainakin kulujen jatkuva nousu kertoo, ettei tavoitteita olla saavuttamassa. Kynnyksiä eri palvelujen välillä on viimeistään siinä vaiheessa, kun apua täytyy saada Kotkaa kauempaa.

Vaikein hahmottaa on väestötasoinen kapitaatiorahoitus.Ymmärrän tämän niin, että kaikki vastuu kuluista pitää olla samassa paikassa.Tämä tarkoittaa niin työterveyshuollon kuin vakuutusjärjestelmien purkamista. Näistähän poliitikot eivät innostu, sillä heiltä katoaisi merkittävä osa omaa rahoitusta.

Nyt tilanne on se, että työssä käyviä hoidetaan. Se on sikäli ymmärrettävää, että poissaolot tulevat kalliiksi. Se luo kuitenkin kastijärjestelmän, jossa terveet työikäiset saavat parasta hoitoa ja eniten tarvitsevat tähteitä.Tästä on OECD Suomea jo huomautellutkin.

Lakisääteisten vakuutusten järjestelmä on kokonaisuuden kannalta ajatellen tarpeeton.Valtio voi suoraan kerätä veroja ja vastata sitten kaikkien tarpeista. Nytkin jopa kunnat miettivät, minkä verran kannattaa vakuuttaa, kun todennäköiset kulut vahinkotapauksissa jäisivät pienemmiksi.

Jos raha, valta ja vastuu ovat täysin samassa, voi alussa mainittu matematiikka ennaltaehkäisyn ja yhdistämisen järkevyydestä alkaakin toimia.

Lisäksi professori muistuttaa hoitovalinnoista. Niiden perusteena tulee olla hyötyminen hoidosta. Se ei saa tarkoittaa tiettyjen väestöryhmien hylkäämistä. Mutta joitakin korjaavia toimenpiteitä esimerkiksi yli 90-vuotiailla pitäisi sentään voida harkita, jos ne eivät oleellisesti paranna jäljellä olevia elinpäiviä, varsinkaan heidän omasta mielestään. Martti Kekomäki muotoilee asian näin: ”Hoidon todellinen kustannus on se toinen hoito, josta tehdyn valinnan takia on ollut pakko luopua.”

Auli Kousa, päätoimittaja

Jaa artikkeli: