fbpx

Olet lukenut 0/6 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Totuus tulee lapsen suusta

Istuimme häissä kuuntelemassa puheita. Eräs hääparin sukulainen yritti vitsailla ja puhui jotakin kuoleman uhasta. Tuolloin noin 3-vuotias lapsi näytti ahdistuneelta ja kysyi minulta, miksi ihmiset nauroivat. Toivottavasti vastasin jotakin viisasta aikuisista, jotka eivät ymmärrä, mikä on hyvää ja sopivaa. Sen muistan, että totesin mielessäni, miten oikeassa lapsi oli.

16-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg ei ole ihan lapsi enää. Mutta ovatpa hänellä tavoitteet ja areenatkin monta astetta vaativammat, vaikka aihe sinänsä on samaa: Kuka säilyy hengissä ja kuinka kauan?

Kevein perustein en suosittele ketään järjestämään koululakkoa, mutta on tunnustettava, että hänen lakkoaan ilmaston puolesta jotenkin arvostan. Se on ollut viisas sikälikin, että ajoitus on ollut yksi päivä viikossa. Greta ei ole ollut ainoa maapallon puolesta lakkoilija, mutta hän on ehkä ollut rohkein ja saanut perheeltä vahvimman tuen taistelulleen meidän kaikkien puolesta.

Suoria sanoja ovat jopa aikuiset kuunnelleet. Greta päätyi matkustamaan Atlantin taakse YK:n ilmastokokoukseen.

Kiitos Iltasanomien, löysin helposti Gretan puheen ilmastokokouksessa, jopa suomennettuna. Videonpätkässä näkyy suuttumus koko nuorison puolesta. Toivon Gretan puolesta, ettei hän kanna vihaa joka päivä, vaan hän vain suuttuu asiasta silloin, kun häntä kuunnellaan. Maapallon puolesta toivon, että Greta ja muut hänen kaltaisensa jaksavat jatkaa taistelua, kunnes yhä useampi uskoo, ymmärtää ja toimii.

En ole pitänyt tilanteista, joissa vitsin kertoja nauraa tai puheen pitäjä itkee eniten. Gretan puhe ei kuitenkaan tähän luokkaan kuulu. Siinä kuuluvat ja näkyvät tunteet, mutta ne eivät vie puheelta voimaa, päinvastoin. Silmät kostuivat myötätunnosta ja syyllisyydestä, kun puhetta kuuntelin.

Greta hätäilee ilmastonmuutoksen aiheuttamista katastrofeista kärsivien puolesta ja latelee madonlukuja siitä, miten maapallon lämmittämisen vauhti vain kiihtyy. Joidenkin kymmenien prosenttien tiputukset eivät riitä, ei edes päästöjen puolittaminen. Samaan aikaan Kiina lisää saastuttamista, tietojeni mukaan kohti Euroopan määrää ja huomattavasti vaarallisempaa laatua. USA:ssa on sentään myös viisaita ihmisiä, vaikka presidentti lähipiireineen vielä kuvittelee, että ilmastonmuutos on satua.

Aikuisuus on kykyä ottaa vastuuta. Greta on ehkä ulkonäöltään vielä paljon lapsi, mutta sisältä hän on aikuinen. Hänen kaltaisiaan aikuisia tarvittaisiin enemmän, niitä, jotka vielä uskovat, että oikeiden asioiden puolesta kannattaa taistella. Vastaansa hän sai lapsia, jotka kuvittelevat olevansa aikuisia.

Kun eivät muutamat Yhdysvaltojen johdossa olevat henkilöt keksineet väärää tietoa, he ryhtyivät pilkkaamaan puhujaa. Presidentti osasi hieman varoa sanojaan tässä yhteydessä. Hän yritti vain väheksyä kannanottoa tyyliin, että hyvä on puhua, kun on itse hyvinvoiva ja tuettu. Presidentin myötäilijä puhui mielisairaasta lapsesta ja toinen piti keskustelua murrosikäisten ylimielisyydestä tarpeellisempana kuin ilmastomuutoksesta.

Lapsen pitää puhua, kun päättäjät eivät tiedemiehiä kuuntele.

”Olette varastaneet unelmani ja lapsuuteni tyhjillä puheillanne. Ja silti olen yksi onnekkaista. Ihmisiä kärsii. Ihmisiä kuolee. Kokonaisia ekosysteemejä romahtaa. Joukkosukupuutot ovat alkaneet, ja te pystytte puhumaan vain rahasta ja haihattelemaan loputtomasta talouskasvusta. Kuinka te kehtaatte?!” Greta lausui puheensa alussa.

Oikeaan suuntaan päättävätkin ovat liian hitaita. Ehkä meillä on kuitenkin vielä toivoa. Ehkä nuori sukupolvi pystyy ottamaan vastuun saamattomien ja ahneiden vanhempiensa jälkeen. Oikein se ei ole, mutta se näyttäisi olevan meidän ainoa toivomme jatkaa elämää maapallolla. Päättämään he eivät kuitenkaan niin pian pääse, että uusilta katastrofeilta vältyttäisiin. Kyse on vain siitä, mihin ne johtavat ja mihin seuraukset kulloinkin osuvat.

• Auli Kousa, päätoimittaja

Jaa artikkeli: