fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Uudenvuodenpuhe

Halusin juhlistaa vuoden alkamista pelkästään kauniisti ja rohkaisevasti. En siis kuunnellut tasavallan presidentin uudenvuodenpuhetta heti vuoden ensimmäisenä päivänä. Siihen ei nykyaikana ole tarvetta. Asiat voi itse sijoittaa haluamiinsa ajankohtiin.

Sittenkin, kun kuuntelin, laitoin samalla televisioon kauniin maiseman ja kuuntelin tietokoneelta. Kaikki tämä vaimensi tunnereaktioita, jolloin olin valmiimpi selkeään arviointiin.

Presidentti tivasi, aivan oikein, rauhaa, vakautta ja pitkäjänteisyyttä (pitäisi tosin kuvakielenä puhua pitkäjännitteisyydestä, pitkästä pinnasta, ei pitkistä jänteistä). Siitä hän ei puhunut mitään, ovatko päätökset nyt menossa oikeaan suuntaan eli kannattaako kansan tosiaan vain odottaa, että asiat menevät oikein. Moni muu kansa kapinoi pienemmistäkin asioista kuin lailla helpotetusta korruptiosta.

Muutoksen vauhti varmasti kiihtyy, mutta sitä oleellisempaa on, mihin suuntaan.

Siinä presidentti on täysin oikeassa, että viha sinänsä ei johda mihinkään hyvään. Erilaisten näkemyksien ymmärtäminen ei tarkoita, että ne hyväksyisi, mutta se tarkoittaa, että pystyy rauhanomaiseen keskusteluun, jossa ei ole pakko lukittautua omiin linnakkeisiinsa. Kun kukin nostaa esiin vain omia tavoitteita tukevia asioita, päädytään puolitotuuksien ja valheiden maailmaan. Kiistelylle on tilaa, jos toisia ei väheksytä.

Turvasta ja rauhasta puhuessaan presidentti peräsi hyvän suojaamista tiukasti. Erityisesti hän nosti esiin muiden elämää ja henkeä turvaavat, joita uhkaavat myös ne, joita he auttavat.

Presidentti ei näe mitään yhteyttä sananvapauden rajoittamisen ja vihapuheen rangaistavuuden välillä. Tämä olisi kaivannut selvennystä. Sananvapauttahan ei rajoita aiempi vihapuhetta estävä lainsäädäntö, vaan sitä rajoittavat uusien lakien tiukat ja puolueelliset tulkinnat, jotka estävät jopa paljastamasta totuutta. Vähemmistöjen korostaminen voi myös mennä liian pitkälle, jolloin vain vähemmistöillä on enää oikeuksia.

Metsään meni viimeaikaisten hallitusten ja erityisesti pääministerien puolustaminen vetoamalla siihen, että hallituksella on kokonaisvastuu, ja siihen, että tulokset näkyvät hitaasti. Meillä on kuitenkin ollut pääministeri, joka on muun muassa varastanut kansan käyttöön kuuluvia varoja omiin taskuihinsa (yhtiöihinsä) ja ajanut kansan hädän kieltäviä päätöksiä. Meillä on ollut pääministeri, jonka puheet samoista asioista ovat olleet eri päivinä erilaisia, ehkä tahattomasti.

Pääministeriksi pitäisi olla vähintään samanveroinen testaus kuin muihin johtaviin työpaikkoihin. Juha Mieto oivaltavasti ihmetteli sitä, miten muiden asioista voivat päättää jopa sellaiset, joiden omat asiat ovat ihan sekaisin. Tosin paljon ei ole apua henkilövaihdoksista, jos päätöksiä taustalla tekevät kuitenkin yhä samat henkilöt.

Ilmastonmuutoksesta presidentti muistutti, että vain teot ratkaisevat. Tavoitteilla sinänsä ei ole merkitystä.

Vakuuttavampi puhe syntyisi niin, että asioita olisi vähemmän ja niitä käsiteltäisiin selventävämmin. Se vaatisi syvempää pohdintaa, eikä jättäisi mahdollisuutta vain heitellä ilmaan ajatuksia, jotka jättävät liikaa varaa myös tulkita.

Jäin vielä miettimään ajatuksia EU:sta taloudellisen hyvinvoinnin ja vakauden lähteenä ja siten ilmeisesti myös kansakunnan oman aseman turvaajana. Tulevaisuuteen on hyvä uskoa, mutta sitä tuskin kaikki näkevät samalla tavalla. Ehkä väärän uskomisen voisi korjata jo siinä vaiheessa, kun alkaa uskoa, ettei tarvitsisikaan matkan varrella korjata uskoaan, pelkästään aikataulua tai tapoja päästä tavoitteeseen.

Auli Kousa, päätoimittaja

Jaa artikkeli: