fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Uusi aika

Vuosi 2020 on kohta ohi. Tätä eriskummallista vuotta ei varmaan tulla kaipaamaan. Muutama kellon viisarin napsaus ja siirrymme vuoteen 2021. On aika uuden vuoden.


Odottavalla sanotaan ajan käyvän pitkäksi. Lapsilla ei meinaa aikakäsitys pysyä lainkaan samoissa linjoissa, kuin vanhemmilla vaikka Joulupukkia odotellessa. Itsekin välillä malttamattomana odotan matkoja tai mukavia tapahtumia.
Välillä puuhaa riittää jopa liiaksikin asti. Näin saa helposti itselleen kiireen tunnun, joka ei ainakaan minulle ole mieluinen. Kiireessä kiristyy hermot, mikä ei ollenkaan auta asioiden hoitamista. Pyrinkin aina ennakoimaan, jotta välttyisin paniikinomaiselta kiireeltä. Aina ei kuitenkaan ennakointikaan auta.


Lapsen viikkoon mahtuu monia leikkejä, koulupäiviä ja metsäretkiä. Päiviin tuntui mahtuvan tuhansia tunteja. Aikuisilla elämä täyttyy ehkä enemmän rutiininomaisista päivistä. Käydään töissä ja lenkillä, hoidetaan ostokset ja tehdään ruokaa. Tämä toki rankalla kädellä yleistäen.


Ollessani lapsi, muistan, kuinka vanhemmat sanoivat viikkojen kuluvan yhdessä hujauksessa. Nyt huomaan itse saman. Päivät ja viikot vilisevät ohi niin vauhdilla, ettei meinaa perässä pysyä. Välillä pitää oikein ajatuksella jarruttaa ja keskittyä hetkeen. Sillä mikä sen tärkeämpää olisi, kuin tämä hetki?


Valkealalaissyntyinen Hannu Musakka ihmettelee sivulla 6, missä vaiheessa hän on 75 elämänsä vuotta ehtinyt elämään. On siis hänellekin aika tehnyt tepposet. Aikajuoksua kouvolalaisen sillan alla harrastaa sivulla 12 Ihmemaan Liisa.
Minne se aika katoaa? Ystäväni kanssa kummastelimme, kuinka koulukavereillamme on jo aikuisia lapsia. Mikäs ihme tuo on, kun yli 40 ikävuotta on molemmilla jo mittarissa. Silti se hämmästyttää.

Uuden vuoden kynnyksellä tehdään lupauksia. Minun lupaukseni voisi olla arvostaa yksittäisiä hetkiä. Pysähdyn kuuntelemaan sukulaislasten naurua, lintujen laulua ja ystävien tarinoita. Pysähdyn katsomaan rakkaani silmiin, kaunista maisemaa ja auringon laskua.


En tahtoisi matkustaa ajassa eteen, enkä taakse. Nyt on hyvä ja yritän tehdä tästä hetkestä parhaan mahdollisen. Hieno ajatus, joka ei tietenkään aina onnistu. Mutta yritän ainakin, eikö sekin ole jo jotain?


On huojentavaa ajatella, että aika kyllä kulkee itsekseen. Ei se tarvitse minua hoputtamaan tai siitä huolehtimaan. Taas yksi asia, jota ei kannata murehtia. Me emme voi aikaa huijata. Joten antaa sen mennä menojaan, ja mennään me siinä mukana.


Ottakaa Tekin hetki itsellenne, hetki ystäville ja sukulaisille. Varatkaa aikaa teille tärkeisiin asioihin.
Oikein hyvää uutta vuotta teille kaikille. Sisältyköön vuoteenne onnellisia ja hienoja päiviä. Menevät ne sitten nopeasti tai hitaasti.

  • Laura Parkko, päätoimittaja
Jaa artikkeli: