fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Valoa kohden

Joulun seudun harmaiden aamujen jälkeen päivä on nyt jo itsetietoisen kukon askelen pidempi. Kuljemme taas kohti valoa, kesäyötä, joka vain himmenee erottuakseen päivästä.

Yksi asia, johon olen Valkealassa ihastunut, on sen tulen liekkejä kuvaava vaakuna. Se kuvaa minulle uuden raivaamista, puhdistamista ja valoisaa uskoa tulevaisuuteen. Haluan pitää vaakunasta ja sen ajatuksista kiinni, vaikka moni vaatii luopumaan.

Kouvolan nykyinen vaakuna on myös hyvä, mutta tuntuu, että yksi sakara sen tähdessä on vähemmän kuin kolme liekkiä oli. Eikä syy ole pelkästään Kouvolan. Tuntuu, että pitäjää vuosisatoja valaisseet liekit himmenivät samalla, kun vaakuna siirtyi kotiseutukäyttöön. Liian moni luopui sen valosta.

On helppo sanoa, että pitää olla yhtä suurta Kouvolaa, mutta se ei vain onnistu. Tarvitaan niitä, jotka sitovat kaiken yhteen, mutta ihan tavallinen asukas elää kuitenkin omassa ympäristössään. Harva päättäjistäkään hahmottaa kokonaisuutta ainakaan kaikissa asioissa. Tavalliselle asukkaalle se ei ole tarpeenkaan. Päättäjissäkin on niitä, jotka ymmärtävät ajatella palveluita asukkaan kannalta. Talous on vain kiristetty niin, että päätökset painottuvat hyvistä ajatuksista huolimatta säästöihin, joista monet tulevat myöhemmin kalliiksi.

Käytin tarkoituksella sanaa kiristetty, sillä raha ei itsestään mihinkään katoa. Se siirtyy vain eri paikkoihin, joko käyttöön tai talteen, usein eri paikkaan kuin siitä luopuva tarkoittaa tai kuvittelee. Tekemiseen on myös mahdollisuuksia enemmän kuin niitä käytetään.

Ihmiset vaikuttavat vahvasti itsekin omaan elämäänsä ja asuinympäristöönsä. He tekevät valintoja, joilla on seurauksia. Kyläkauppa säilyy, jos sitä käytetään, kunhan kauppias osaa työnsä. Kylä on elävä, jos siinä asuu ihmisiä, jotka toimivat yhteiseksi hyväksi tai ovat itse eläviä, eivät vain elossa.

Joissakin asioissa on vain annettava periksi, kun vastustus ei mitään auta, eikä puolustuskaan tehoa. Vastustuksella ei tosin yleensäkään saa aikaan mitään hyvää. Puolustaa kannattaa tärkeitä asioita, vaikka onnistuminen olisi kuinka epätodennäköistä. On ainakin itsellä parempi olo, kun on tehnyt parhaansa. Joskus käy myös niin, että yksi ihminen pystyy nostamaan asian esille niin tehokkaasti, että muutkin heräävät. Näin saadaan kuin saadaankin säilytettyä ja luotua uutta hyvää.

Jokainen joutuu valitsemaan valon ja pimeän, toimivan rakkauden ja luovuttavan pelon väliltä. Sekin on valinta, jos ei tee mitään. Aina ei ole voimia tai edes oikein tehdä paljon muiden hyväksi, jos se tarkoittaa oman itsensä hylkäämistä. Itseään ei saa hylätä silloinkaan, kun voimat ovat vähissä.

Pelkkä ajatus valoa kohden kulkemisesta voi auttaa, kun ympärillä on yhä paljon pimeää. Pidetään Valkealan vaakuna mielessä ja toimitaan yksin ja yhdessä sen liekkien valossa niin tämä alkava vuosi kuin sen jälkeen tulevat!

Auli Kousa, päätoimittaja

Jaa artikkeli: