fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääsiäishartaus: Risti on laskettu alas

Valkealan kirkkoa vuodesta toiseen uskollisesti varjellut tapuliristi alkoi vuoden vaihtuessa yllättäen menettää tasapainoaan. Oli tullut aika laskea risti maahan, tutkia tukirakenteet ja aloittaa korjaustoimenpiteet.
Kesti yllättävän kauan ennen kuin ohikulkijat huomasivat mitään poikkeavaa. Oli kai niin totuttu siihen, että kirkko seisoo paikoillaan ja elämä soljuu uomissaan.
Kun tänään katson kirkon tornia työhuoneeni ikkunasta, näen ristin tylpän jalustan. Ajatus juoksee kohti käyvään uutisvirtaan ja käsillä olevaan hiljaiseen viikkoon. Mieltä painaa möykky tunteita ja kysymyksiä. Kuin katolta kadonneen ristin paino olisi asettunut käsin kosketeltavalla tavalla omille ja kanssakulkijoideni harteille.
Ristin miehestä, Jeesus nasaretilaisesta, juutalaisten kuninkaaksi pilkatusta, ennustettiin kerran: ”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme.” Mielessäni nuo pitkäperjantain profeetta Jesajan sanat kohtaavat elämäni tunnot ja tarpeet erityisellä tavalla.
Yhteisönä, Kristuksen ruumiin jäseninä, seurakuntana, etsimme lohdutusta ja turvaa liittymällä ristin miehen seuraan. Risti voittaa pahan vallan, risti avaa toivon.
Nyt kun emme voi kokoontua kirkkoon, Kristus on laskeutunut keskellemme. Hän on antautunut ristin vaivaan jakaakseen meille rakkauttaan. Hän antaa meille kutsun nousta ja lähteä kantamaan ja kohtaamaan lähimmäistemme taakkoja. Ja jos en itse jaksa, saan turvautua, että joku jaksaa minunkin puolestani.
Kristinuskon vahva symboli, tyhjä risti kertoo, että Jumalan avulla tästäkin selvitään. Pääsiäinen ei ole peruttu. Jeesus elää ja kulkee kanssamme.
Hiljainen viikko huipentuu uuden elämän ja valon suureen juhlaan. Pääsiäisaamun auringon häikäisemä tyhjän haudan ihme herättää maahan painuneiden Jeesuksen seuraajien mielet iloon ja kiitokseen.
Tyhjää hautaa ympäröivässä puutarhassa herää rakkauden pitelemätön liike. Se tempautuu koko maailmaan, kaikkiin aikakausiin, aina meidän valkealalaisten jokapäiväiseen arkeen asti.
Nautitaan, niin kuin se meille tänään on mahdollista, heräävästä keväästä. Tervehditään lenkillä – turvaetäisyys säilyttäen – kanssakulkijoitamme. Huolehditaan naapurin kuulumisista. Hoidellaan yhdessä kauppa-asioita. Järjestetään sometreffejä. Hiljennytään Raamatun sanan äärellä.
Kirkon kellot kutsuvat yhteen soiton sävelin yhä hiljentymään puolilta päivin. Ovet ovat auki henkilökohtaiseen hiljentymiseen tai sielunhoitoon. Seurakunnan työntekijä rukoilee joka tapauksessa, jos ei muita tule paikalle.
Toivoni mukaan pian koittaa aika, jolloin risti nostetaan takaisin kirkon katolle ja saamme myös yhdessä kokoontua salin puolelle Jumalan ja toinen toisemme läsnäolon lahjan jakajiksi.
Siunatun hiljaisen viikon ja
pääsiäisen toivotuksin
Arto Helle

Jaa artikkeli: