fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Paljon ajelua ja vähän juoksemista

Kerroimme aiemmin, että suomenhevonen Vinksa ja Heli Taipale ovat lähdössä Selänpäästä Ranskaan. Nyt on reissu sitten tehty ja muutama juoksu kotimaassakin juostu sen jälkeen.

-Meillä meni reissu aivan loistavasti, Heli Taipale kertoo. Kaikki sujui monen maan läpi Ranskaan ja takaisin niin hyvin, ettei kertomista paljon edes kertynyt.

Menomatka

Suomesta lähti neljä hevosta, neljä hoitajaa ja kaksi kuskia. Ari Pakarinen vastasi kuljetuksesta. Apuna hänellä oli Heikki Torvinen. Vinksan ja Helin lisäksi kyydissä olivat Jetsu ja Tiia Viljanen, H.V. Tuuri ja Tiina Turunen sekä Kukan Tutu ja Taru Kitunen.
-Lähdimme 10.2. kello 16 Lahdesta yhteiskuljetuksella kohti Naantalin satamaa. Sieltä edettiin yön aikana laivalla Ruotsiin. Vinksa vietti yön hevoshotellissa Malmössä ja me hoitajat Scandic hotellissa. Sitten mentiin Juutinrauman sillan yli ja oltiin Tanskassa. Siitä sitten lautalla Saksaan, josta ajettiin Hollantiin jossa yövyttiin Gelissen-nimisen ison hevoskuljetusfirman tiloissa. Matka jatkui Belgiaan. Lopulta torstaina 13.2. oltiin perillä Pariisissa Grosboisin hulppeassa valmennuskeskuksessa, Heli kertaa.

Mestari kuskiksi

Sunnuntaina 16.2. Oli ensimmäinen kisa Vincennessin raviradalla. Paikalliset tiesivät, miten meneväisiä suomenhevoset ovat. He pelottelivat ja väittivät, ettei ohjastaja uskalla ajaa. Vinksa sai ohjastajaksi koko Ranskan ajajaliigan voittaneen kuskin. Eric Raffin onnistui todella hyvin pitelemään Vinksan rauhallisena. Tulos oli viides.
Helin mielestä Vinksan suoritus oli oikein hyvä. Heli lupasi, että ohjastaja saa ajaa Vinksaa toistekin, jos he samoissa raveissa kohtaavat. Isä Arsi Skyttä taitaa olla myös lupauksen takana.
-On siellä Ranskassakin näköjään hevosmiehiä, Heli heittää.
Torstaille oli odotuksia jopa enemmän kuin sunnuntaille. Vinksa ei kuitenkaan ollut parhaimmillaan. Sijoitus oli seitsemäs. Vaan eipä tullut laukkoja eikä muuta ikävää siinäkään lähdössä. Koko reissulla vältettiin kommellukset.

Englannilla

Heli kiittelee, että Ranskassa oli vastassa todella vieraanvaraista porukkaa. Hevosalan ihmiset ymmärsivät, että suomalaiset hevosenhoitajat eivät ole opiskelleet ranskaa. Helillä oli hoitajista paras englannin kielen taito, joten hän kertoili ja häneltä kyseltiin. Ensimmäisinä päivinä puhe tuntui kankealta, ja alan sanastoa joutui hakemaan. Lähtiessä kohti kotia kielitaito oli jo selvästi sujuvoitunut.
Ranskaa Heli oppi vain muutamia kohteliaisuuksia. Hänelle oli yllätys, että asiakaspalvelijat ravintoloissa eivät osanneet englantia, tai jos joku osasi, ei välittänyt käyttää. Kun he menivät omineen syömään, piti menystä näyttää, mitä halutaan ja miten monta.

Kotiin takaisin

Menomatkan Vinksa vaikutti pirteältä ja tuntui viihtyvän matkalla. Paluumatkan viimeisinä päivinä juoksija ei olisi millään enää mennyt rekkaan. Heli arvioi, ettei mikään oikeastaan silloinkaan ollut vialla. Vinksa oli vain tylsistynyt ja saanut tarpeekseen matkustamisesta.
Toisaalta Viksa tottui niin matkustamiseen ja aina uuteen paikkaan saapumiseen, että se oli puolestaan kotiin tultaessa aivan yllättynyt.
-Ollaanko oikeasti kotona, Heli sanoo Vinksan ajatelleen.
Kotona Vinksa palautui todella hyvin. Heli toivoo, että reissu toi intoa kevään ja kesän ajoihin. Lahdessa Vinksa osallistui heti sunnuntaisen kotiinpaluun jälkeisenä viikonloppuna todella kovaan finaaliin, jossa ensimmäinen palkinto oli 20 000 euroa. Vinksa teki sielläkin hyvän suorituksen. Suuri lähtö oli myös maaliskuun ensimmäisenä lauantaina Joensuussa.

AK, kuvat Heli Taipaleen arkistosta

Jaa artikkeli: