fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Partiolaiset viettivät Utissa Pyhän Yrjön juhlaa

Pyhä Yrjö oli tarunhohtoinen ritari, joka urheasti kävi lohikäärmeen kimppuun ja surmasi sen miekallaan.

Hän oli juuri sellainen kuin partiolaisen kuuluu olla: kun vaara tai vaikea tilanne uhkaa, sitä ei pidä turhaan paeta tai pelätä vaan kohdata se sisukkaasti ja pelotta. 


Näillä avuilla Pyhästä Yrjöstä tuli partiolaisten suojelupyhimys. Hänen kuolinpäivänsä, 23. huhtikuuta, määrittelee koko kyseisen viikon partiolaisten viikoksi, jonka aikana järjestetään erilaisia juhlia ja tapahtumia. 

Utin Pilvenveikot järjesti oman partiojuhlansa juuri tuona huhtikuun 23. päivänä, auringon ja lämpimän sään suosiessa tapahtumaa. 
Mukaan oli kutsuttu muitakin partiolippukuntia Kouvolan alueelta.

Vanhan legendan mukaan

Järjestävän lippukunnan johtaja Seija Niemi toivotti Utti-hallin pihaan saapuneet nuoret partiolaiset saattajineen tervetulleiksi ja kehotti muodostamaan pieniä ryhmiä tulevan rastiradan kiertämistä varten. Jokaiselle ryhmälle jaettiin paperille kirjoitettu Pyhän Yrjön tarina. Se täytyi ryhmien ensin itsekseen lukea, ja sitten sai lähteä kulkemaan kohti ensimmäistä tehtävärastia.

Avausrastilla jokaisen piti rakentaa narunpätkästä ja kahdesta puunkappaleesta ritarille ominainen miekka. Tehtävä ei ollut ihan helppo, mutta ohjaajien vinkkien avulla varsin tukevia puumiekkoja alkoi valmistua. Kun rastin valvoja oli hyväksynyt kunkin miekan, sai ryhmä jatkaa eteenpäin.

Toisella rastilla soi inspiroiva musiikki, ja tehtävänä oli kirjoittaa runo kaikille rakkaillesi, sillä ritarit rakastivat runoutta. Kun runo oli valmis, rastin valvoja antoi ryhmälle onnea tuottavan taikakalun. Sitä tultaisiin tarvitsemaan ennen suurta, kohta käsillä olevaa taistelua.

Ryhmien matka jatkui kohti Utintien alikulkutunnelia, joka olikin muuttunut lohikäärmeen luolaksi. Pressun takana lymyili vihertävä ja punasilmäinen lohikäärme, joka murahdellen koetteli partioryhmän rohkeutta ja kyseenalaisti eteenpäin menon. 

Taikakalujen ja tuliterien miekkojen avulla tästäkin selvittiin, ja matka jatkui vielä viimeiselle rastille, jossa partioritareilta vaadittiin tarkkuutta. Pitkän köyden päähän kiinnitetty puupalikka piti lassota maaliruutuun. Sen jälkeen tehtävärastit oli suoritettu.

Juhlapaikalla

Ryhmät saapuivat vähitellen juhlapaikalle, Utintien varressa, Leena ja Esko Mänttärin pihapiirissä olevalle Pilvenveikkojen kodalle. Siellä kävikin melkoinen kuhina, kun pitkän pöydän äärellä askarreltiin vielä pieniä lohikäärmeitä, sukkiin kangassuikaleita ommellen. 

– Huvi vai ruoka? kyseli Esko pihaan tulijoilta. Jos valitsi huvin, sai kokeilla köysikävelyä, pulkkamäkeä tai lumikenkäilyä. Ruoka taas puolestaan tarkoitti paistettua makkaraa, mehua, lettuja, kahvia ja täytekakkua. Puuhaa ja tarjottavaa oli siis jokaiseen makuun.

Ohjaaja Juha Inkinen Kouvolan Metsäveikoista otti vastaan kahden partiopojan lupauksen. Utin Pilvenveikkojen partiolippukunnan johtaja Seija Niemi puolestaan luki tehtävärastilla kirjoitetut, varsin osuvat runot ritarien rakkaille. Lopuksi hän huudatti vielä kaikkia noin 90 osallistujaa paikallisten partiolaisten huudolla: ”Hyvä, kiva, bra! Antaa tulla lisää vaan!” 

Ja se vähän pelottava vihreä lohikäärmekin oli saapunut muiden seuraan juhlapaikalle, ja mulkoili juhlaväkeä arvoituksellisen ystävällisesti punaisilla silmillään. 
 
• Jari Sahala


Ensimmäinen partiolaisryhmä ilmoittautuu lippukunnan johtajalle Seija Niemelle.

Jaa artikkeli: