fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Perinnenauhoja

Naistenpäivän kunniaksi Taideruukin alakerrassa taituroitiin pirtanauhoja. Pirtanauhakurssin järjesti Kansanmusiikin- ja tanssinystävät Lempo ry. Eeva-Maija Heikkilä veti kurssin.
Sini Inkeroinen kertoi, että Lempo järjestää vuosittain muutaman kurssin. Sen mukaan kun rahkeet riittävät, järjestetään kursseja, mitä toivotaan. Yleensä kursseilla opitaan soittamisesta ja laulamisesta. Pirtanauhakurssi pidettiin nyt ensimmäistä kertaa. Yksitoista osallistujaa oli helppo saada koolle.
Eeva-maija Heikkilä opasti parhaillaan Sirpa Jokisaloa ja nuorinta osallistujaa, Emma Teräväistä. Eeva-Maija kertoi lautanauhan olevan tuhansia vuosia tunnettu menetelmä. Suurin osa teki uudempaa pirtanauhaa.
Päivi Teräväinen on hyvällä avustuksella tehnyt kansallispuvun. Aikanaan hän on neulonut ja mattojakin tehnyt. Lankojen pirtaan laittaminen on haastavaa. Kirsi Vinnikka tekikin Päivin kanssa yhteistyötä.

Kirsi Vinnikka ja Päivi Teräväinen tekivät pirtanauhakurssilla yhteistyötä.

Lauta- ja pirtanauha

Lautanauhojen historian on päätelty ulottuvan noin viiden tuhannen vuoden taakse Egyptiin. Kyseessä onkin yksi vanhimmista tunnetuista käsityötekniikoista. Eurooppaan tekniikka saapui kivikaudella. Varhaisimmat nauhat olivat yksinkertaisia ja tarkoitettu hyötykäyttöön. Kehityksen myötä alettiin tehdä yhä monimutkaisempia ja koristeellisempia nauhoja. Keskiajalla lautanauhat yleistyivät. Aatelisten vaatetuksessa alkoivat näkyä koristeelliset lautanauhat.
Suomessa tekniikalla on pitkät juuret. Huittisista löytyneellä lautanauhalla on ikää noin 1500 vuotta. Suunnilleen 1500-luvulla lautanauhat siirtyivät kansallispukuihin.
Pirtanauhan käsityötekniikka on perinteinen. Yleensä siinä käytetään villaa. Nauhapirran rakoihin ja reikiin pujotellaan loimilangat. Kävyllä kudelanka painetaan tiiviiksi ja poimitaan mahdollinen kuvio. Kun pirta nostetaan tai lasketaan, saadaan reikiin sekä rakoihin pujotetut loimilangat vuorotellen nousemaan ylemmäksi. Lankakerrosten väliin muodostuu viriö. Kun kudelanka vedetään kireälle, loimilangat peittävät kudelangan.
Nauhapirralla eli -tiuhtalla tai irtoniisillä nauhojen kutomisessa on enemmän varsinaisen kankaankudonnan piirteitä kuin lautanauhoissa. Irtoniisillä kutomisen arvellaan olevan alkeellisin kangaspuiden keksimistä edeltänyt vaihe.
Nauhapirta ja pirtanauha ovat saaneet eri puolilla Suomea erilaisia nimiä. Lounais- ja pohjoissuomalaisille nauhapirta on tiuhta, eteläpohjalaisille viula, paikoitellen karjalaisille mytkä. Jotkut etelä-suomalaiset ovat puhuneet sidekaiteesta. Vyö-ja nauhapirta viittaavat sanoina Itä-Suomeen. Pirtanauha voi olla esimerkiksi Länsi-Suomessa tiuhtarihma, paikoitellen Savossa ja Keski-Suomessa rippunauha. Itä-Hämeessä niitä keksittiin paikoitellen kutsua kilpasiksi ja Varsinais-Suomessa polusteiksi.
JK

Jo yksistään lankojen väreillä voi tuoda valtavasti vaihtelua pirtanauhoihin.


Artikkelikuva: Sirpa Jokisalo ja Emma Teräväinen saivat ohjeita kurssin vetäjältä, Eeva-maija Heikkilältä.

Jaa artikkeli: