fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Perinnerakentamisen päivä Oravalan kartanossa

Kaunis ja lämmin kesäinen sää houkutteli mukavasti väkeä kesäkuun 8. päivänä Oravalan kartanon pihapiiriin. Kymenlaakson rakennusperinneyhdistys Iisakin järjestämä tapahtuma useine näytteilleasettajineen ja luentoineen antoi varmaan jokaiselle jotakin kotiinviemisiksi.

Rakennusperinneyhdistys Iisakki ry. toimii Kymenlaakson alueella, ja sen johtavana teemana on saattaa yhteen vanhojen rakennusten omistajia, ystäviä ja asiantuntijoita. Yhdistys kannustaa mieluummin vaalimaan ja kunnostamaan vanhaa kuin hankkimaan uutta. Perinteisestä rakentamisesta kannattaa ottaa oppia, sillä se, että vanhoja taloja on vielä pystyssä satojenkin vuosien jälkeen, on siitä hyvä todiste. Oravalan kartano on tästä mainio esimerkki, sillä sen vanhin asuinrakennus on rakennettu jo 1730-luvulla. Tältä pohjalta on varsin luontevaa, että perinteisiä menetelmiä halutaan täällä edelleen hyödyntää.

Kartanon pihapiirissä tapahtuu

Tapahtumapihan ensimmäisen esittelypöydän ääressä touhuilee leppoisa mies. Hannu Haimi edustaa paikallista terähuolto-yritystä, ja pöydällä onkin monenlaisia käsityökaluja kirveistä puuhöyliin. Vanhan ajan tahko on tuotu mukaan muistuttamaan perinteisistä menetelmistä.
– Höylän voin ottaa käteen, mutta tahkoa en ala pyörittää, Hannu vitsaili.
Pihapolun varrella sai korjausneuvontaa ja tietoa XAMK’n restaurointikoulutuksesta. Oikeaan aikaan paikalla olleet näkivät työnäytöksenkin. Rautakaupan ja eristämisen tuotteita oli myös nähtävillä.
Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin pisteellä edustajat Pauliina ja Outi esittelivät ylpeinä puusta tehtyä ”luksus-kesäasuntoa”, joka oli myytävänä pienellä alennuksella. Tuo puinen pönttö oli tarkoitettu lepakoille, jotka nekin voivat liittyä perinnerakentamisen kuvioihin.
Polku johti edelleen Oravalan kartanon pohjoisen siipirakennuksen luo, jonka eteen oli pystytetty iso vaalea teltta. Sen suojissa pidettiin päivän aikana kolme luentoa. Ensin hortonomi Barbro Bergman-Robertz kertoi perinnepuutarhoista ja vanhan pihamiljöön ylläpitämisestä. Toisen luennon aihe oli ”Vanhat sisäpintakäsittelyt”, ja sen piti rakennusmestari Pia Rajala.
Päivä oli lämmin ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta, mutta kolmaskin luento jaksoi vielä kiinnostaa tapahtumaväkeä. Teltan suojissa perinnemestari Hannu Rinne kertoi kylpyhuoneen toteutuksesta vanhaan rakennukseen. Hän kehotti muun muassa huomioimaan vanhan rakennuksen seinien liikkumisen, jotta pesutilan kaakelointi ei sen vuoksi alkaisi halkeilla. Tähänkin perinnerakentajilla on omat konstinsa.

Hannu Rinne muistutti myös sähkötöiden tärkeydestä. Työ tulisi teettää aina ammattilaisella. Hän viittasi tässä ikävään Levin tapahtumasarjaan, jossa väärin asennettu lattialämmitys aiheutti tulipalon, jolla oli tuhoisat seuraukset.
Kysyessäni Hannulta, mihin tuo yhdistyksen nimessä oleva ”Iisakki” liittyy, hän vastasi pienoinen hymy huulillaan:

-Se viittaa Iisakinkirkkoon ja sen tarinaan.
Todellakin, Iisakinkirkkohan on vanha Pietarissa sijaitseva kirkko, jonka rakentaminen kesti 40 vuotta. Tällaiset ”ikuisuushankkeet” ovat melko tyypillisiä perinnerakentamisen piirissä.

Opastettu kiertokävely lopuksi
Päivän viimeinen ohjelmanumero oli Oravalan kartanon emännän, Ingela Hildénin opastama kiertokävely läpi rehevän tammipuiston ja upeiden, hyvin säilyneiden piharakennelmien. Hän kertoi kartanon historiaa aina 1300-luvulta lähtien, kun Valkealan ensimmäinen asukas, Oravan Matti halusi asettua Oravalaan.
Kartano on toiminut Hornborgin sukutilana vuodesta 1868 lähtien. Vuosien varrella iso osa kartanon rakennuksista on tuhoutunut, mutta niitä on rakennettu uudelleen. Nykyinen päärakennus on valmistunut vuonna 1934, ja sitä on remontoitu viimeksi 2014.
Kartanon isäntäpari Christian Hornborg ja Ingela Hildén toteavat, että luomuviljelyn ohella tämän kulttuuriperinnön hoitaminen on tärkeä osa heidän päivittäistä työtään.
– Käytämme perinteisiä korjausmenetelmiä, sanoo Ingela Hildén ylpeänä.

Jari Sahala

Artikkelikuvassa Ingela Hildén soittaa vellikelloa pohjoisen siipirakennuksen edustalla, ja opastettu kiertokävely alkaa.

Jaa artikkeli: