Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Piipusta kun savu kohoaa

Tunnelmallinen takka, leivinuunin ja pönttöuunin lämpö tuovat kotoisan tunnelman ja ovat monessa kodissa tuttu näky. Usein kodista löytyy myös sauna, joka lämpiää jopa päivittäin.

Kun pitää tulisijasta ja hormeista huolta, voi tulen tuomasta lämmös­tä ja tunnelmasta nauttia hyvillä mielin. Pelastustoimen sivuilla kehotetaan olemaan huolellinen tulisijojen käytössä, asentamaan tarvittavat varoittimet ja varmis­tamaan säännöllisesti niiden toi­mintakunto. Ammattitaitoinen nuohooja on tällaisissa tilanteissa kullan­arvoinen.

Säännöllinen nuohous

Vakituiseen asumiseen käyte­tyissä rakennuksissa tulee nuo­hous tehdä vähintään kerran vuodessa. Kesämökeillä ja va­paa-ajanasunnoissa nuohous tu­lisi suorittaa vähintään kolmen vuoden välein.

Muissa rakennuksissa, kuten talousrakennuksissa tulisijojen nuohousvälit perustuvat todel­liseen nuohoustarpeeseen. Jos tulisija ja savuhormi ovat käyt­tämättömiä, ei niitä tarvitse nuo­hota.

Etenkin uuden tulisijan äärel­lä on ennen käyttöä hyvä tutus­tua tulisijan ominaisuuksiin ja käyttöohjeisiin. Nykyiset tuli­sijat ovat hyvinkin turvallisia sekä helppokäyttöisiä, mutta puutteellinen tieto ja joskus ym­märtämättömyys voi aiheuttaa vaaratilanteita. Suurimpia vaa­roja tulisijojen käytössä ovat tu­lipalo ja häkämyrkytys.

Nuohouksessa puhdistetaan tulisijat ja savuhormit palamis­jätteistä. Kun niiden puhdistus suoritetaan tasaisin väliajoin ja ammattitaidolla, ehkäistään no­kipalojen syntyä. Sen lisäksi, että näin pidetään huolta palo­turvallisuudesta, pysyy myös tulisijassa hyvä lämmitysteho.

Pelastustoimen tilastojen mu­kaan tulisijojen ja savuhormien paloista nokipaloja on noin kol­masosa eli vuosittain keskimää­rin kolmesataa.

Tulisijojen ja hormien vau­rioista aiheutuneita tulipalo­ja on vuosittain alle sata. Nuo­hottavista kiinteistöistä 74 % on asuinrakennuksia ja 25 % vapaa-ajan asuntoja. Vuosittain nuohous tulisi tehdä hieman yli miljoonassa kiinteistössä.

Valkealalainen Nuohoustoimi Seppälä tekee nuohouksia Val­kealan ja koko Kouvolan alu­eella. Nuohooja Sampsa Sep­pälä kehottaa seuraamaan myös maakaasulämmityksessä olevi­en rakennusten tilannetta.

– Maakaasukattiloissa ei ole lakisääteistä nuohousvelvol­lisuutta, mutta niidenkin koh­dalla on hyvä tarkistaa tilanne ajoittain. Maakaasun palami­sessa syntyy paljon vettä, joten hormiin tulee rakentaa toimiva kondensoituneen veden poisto. Jos tässä on tehty virhe, valuu kosteus piipun alapäähän ja se alkaa hajoamaan juuresta.

Tulisijan väärinkäyttöä on ylilämmittäminen

Sampsa Seppälä kertoo, että suuri osa tulisijojen ja hormien vaurioista ja niistä alkunsa saa­neista tulipaloista aiheutuu tuli­sijojen vääränlaisesta käytöstä.

Nuohooja Sampsa Seppälä työssään.

– Tulisijassa karkea laskuta­pa on puumäärälle yhden suh­de kymmeneen. Eli jos tulisija painaa 1000 kg, niin on sopivaa käyttää siinä maksimissaan 10 kiloa puita, Sampsa neuvoo.

Pitkään kylmillään ollutta tu­lisijaa ja hormia ei saa heti alkaa lämmittämään täydellä teholla. Käyttöönotto pitää aloittaa pik­kuhiljaa ja varovasti, jottei läm­pötilan vaihtelu tule liian suu­reksi ja hormit halkea.

Lisäksi käyttäjät saattavat laittaa tulisijaan liian kosteaa puuta, tai polttaa siellä roskia. Tulisijojen ongelmien syynä voi olla myös kehnosti tehty nuo­hous.

Ammattitaitoinen nuohooja huomaa tulisijoissa ja savuhor­meissa tapahtuneet muutokset ja osaa kertoa vaadittavat toimen­piteet asian kuntoon saattami­seksi.

Nuohoojan tehtäviin kuuluu nuohouksen lisäksi myös opas­taa ja huolehtia, että tulisijat ovat käyttöturvalliset.

Nuohouksen yhteydessä tar­kistetaan tulisijojen ja savu­hormien kunto sekä savupiipun kunto. Nuohooja tarkistaa nuo­houksen yhteydessä myös suo­jaetäisyydet, sekä tikkaiden ja kulkusiltojen tilanteen.

Nuohooja rekisteröi joka käyntinsä nuohousrekisteriin, mistä suoritettu nuohous on helppo tarkastaa, mikäli vakuu­tusyhtiö tai paloviranomainen sitä tietoa tarvitsee.

Tulisijat ja savuhormit täytyy nuohota sekä niiden kunto tar­kastaa, jotta savuhormeihin ja tulisijoihin kertyvät palamisjät­teet eivät aiheuttaisi rakennuk­sissa palovaaraa.

Paloturvallisuus

Paloturvallisuuteen liittyvät ohjeet ja suojaetäisyydet pitää ottaa huomioon jo uutta tulisijaa suunniteltaessa. Tulisija kannat­taa hankkia ja asennuttaa alan­sa ammattilaisilla. Kuten myös nuohous.

– Nuohous on lakisääteinen työ. Suomeksi sanottuna se tar­koittaa sitä, että vakuutusyhtiö jättää korvaukset maksamatta, jos nuohoukset eivät ole tehty ajallaan. Vakuutusyhtiöllä on oikeus evätä tai pienentää kor­vaussummaa, mikäli lakisääteis­tä nuohousta ei olla suoritettu, Sampsa kertoo.

Tuotevalikoima tulisijoissa ja kiukaissa on nykyään laaja. Eri valmistajien tuotteissa ja savu­hormien liitinputkissa on ny­kyisin tapauskohtaiset suojae­täisyydet.

– Nykyisin jokainen kiuasval­mistaja hakee Valtion tarkastus­virastolta suojaetäisyydet omal­le tuotteelleen. Nuohooja

 ei näe ulkopuolelta liitinput­ken paksuutta ja niissäkin voi olla suuria vaihteluita. Jossain liitinputkessa suojaetäisyys voi olla 400 millimetriä, toisessa 600 millimetriä. Tämä vaikeut­taa nuohoojien paloturvallisuu­den tarkkailua.

Omista tulisijoista on siis hyvä pitää tallella kaikki mah­dollinen tieto. Nuohoojalle kan­nattaa kertoa tulisijan merkki, malli ja valmistusvuosi.

– Kun vaihdetaan uusi kiu­as, ja samalla uusi liitinputki, on suojapussin mukana yleensä asennusohjeet ja suojaetäisyy­det. Nämä on hyvä pitää talles­sa.

Vapaus valita

Nuohousta koskeva laki uu­distui 1.1.2019 ja piirinuo­housjärjestelmästä luovuttiin. Nuohousuudistuksen myötä kiinteistön omistajat voivat ti­lata nuohouspalvelun miltä ta­hansa nuohousyritykseltä. Ai­emmin Pelastuslaitos kilpailutti tekijät ja heille osoitettiin omat nuohousalueet.

Nuohoojaksi pätevyyden saa oppisopimuskoulutuksella. Tu­lisijoissa periaate on aina sama, ja monissa taloissa on edelleen alkuperäiset tulisijat käytössä.

Periaate on edelleen sama, mutta etenkin vanhoissa tuli­sijoissa on muurarina toiminut usein oman pitäjän muurari, ja heillä jokaisella on ollut omat tapansa muurata.

–Tämän homman oppii teke­mällä. Pitää osata lukea tulisi­jaa. Tyhmä pää ei osaa pelätä korkeita paikkoja niin siihenkin tottuu, Sampsa virnistää.

  • Laura Parkko

Jaa artikkeli: