Tunnelmallinen takka, leivinuunin ja pönttöuunin lämpö tuovat kotoisan tunnelman ja ovat monessa kodissa tuttu näky. Usein kodista löytyy myös sauna, joka lämpiää jopa päivittäin.
Kun pitää tulisijasta ja hormeista huolta, voi tulen tuomasta lämmöstä ja tunnelmasta nauttia hyvillä mielin. Pelastustoimen sivuilla kehotetaan olemaan huolellinen tulisijojen käytössä, asentamaan tarvittavat varoittimet ja varmistamaan säännöllisesti niiden toimintakunto. Ammattitaitoinen nuohooja on tällaisissa tilanteissa kullanarvoinen.
Säännöllinen nuohous
Vakituiseen asumiseen käytetyissä rakennuksissa tulee nuohous tehdä vähintään kerran vuodessa. Kesämökeillä ja vapaa-ajanasunnoissa nuohous tulisi suorittaa vähintään kolmen vuoden välein.
Muissa rakennuksissa, kuten talousrakennuksissa tulisijojen nuohousvälit perustuvat todelliseen nuohoustarpeeseen. Jos tulisija ja savuhormi ovat käyttämättömiä, ei niitä tarvitse nuohota.
Etenkin uuden tulisijan äärellä on ennen käyttöä hyvä tutustua tulisijan ominaisuuksiin ja käyttöohjeisiin. Nykyiset tulisijat ovat hyvinkin turvallisia sekä helppokäyttöisiä, mutta puutteellinen tieto ja joskus ymmärtämättömyys voi aiheuttaa vaaratilanteita. Suurimpia vaaroja tulisijojen käytössä ovat tulipalo ja häkämyrkytys.
Nuohouksessa puhdistetaan tulisijat ja savuhormit palamisjätteistä. Kun niiden puhdistus suoritetaan tasaisin väliajoin ja ammattitaidolla, ehkäistään nokipalojen syntyä. Sen lisäksi, että näin pidetään huolta paloturvallisuudesta, pysyy myös tulisijassa hyvä lämmitysteho.
Pelastustoimen tilastojen mukaan tulisijojen ja savuhormien paloista nokipaloja on noin kolmasosa eli vuosittain keskimäärin kolmesataa.
Tulisijojen ja hormien vaurioista aiheutuneita tulipaloja on vuosittain alle sata. Nuohottavista kiinteistöistä 74 % on asuinrakennuksia ja 25 % vapaa-ajan asuntoja. Vuosittain nuohous tulisi tehdä hieman yli miljoonassa kiinteistössä.
Valkealalainen Nuohoustoimi Seppälä tekee nuohouksia Valkealan ja koko Kouvolan alueella. Nuohooja Sampsa Seppälä kehottaa seuraamaan myös maakaasulämmityksessä olevien rakennusten tilannetta.
– Maakaasukattiloissa ei ole lakisääteistä nuohousvelvollisuutta, mutta niidenkin kohdalla on hyvä tarkistaa tilanne ajoittain. Maakaasun palamisessa syntyy paljon vettä, joten hormiin tulee rakentaa toimiva kondensoituneen veden poisto. Jos tässä on tehty virhe, valuu kosteus piipun alapäähän ja se alkaa hajoamaan juuresta.
Tulisijan väärinkäyttöä on ylilämmittäminen
Sampsa Seppälä kertoo, että suuri osa tulisijojen ja hormien vaurioista ja niistä alkunsa saaneista tulipaloista aiheutuu tulisijojen vääränlaisesta käytöstä.
– Tulisijassa karkea laskutapa on puumäärälle yhden suhde kymmeneen. Eli jos tulisija painaa 1000 kg, niin on sopivaa käyttää siinä maksimissaan 10 kiloa puita, Sampsa neuvoo.
Pitkään kylmillään ollutta tulisijaa ja hormia ei saa heti alkaa lämmittämään täydellä teholla. Käyttöönotto pitää aloittaa pikkuhiljaa ja varovasti, jottei lämpötilan vaihtelu tule liian suureksi ja hormit halkea.
Lisäksi käyttäjät saattavat laittaa tulisijaan liian kosteaa puuta, tai polttaa siellä roskia. Tulisijojen ongelmien syynä voi olla myös kehnosti tehty nuohous.
Ammattitaitoinen nuohooja huomaa tulisijoissa ja savuhormeissa tapahtuneet muutokset ja osaa kertoa vaadittavat toimenpiteet asian kuntoon saattamiseksi.
Nuohoojan tehtäviin kuuluu nuohouksen lisäksi myös opastaa ja huolehtia, että tulisijat ovat käyttöturvalliset.
Nuohouksen yhteydessä tarkistetaan tulisijojen ja savuhormien kunto sekä savupiipun kunto. Nuohooja tarkistaa nuohouksen yhteydessä myös suojaetäisyydet, sekä tikkaiden ja kulkusiltojen tilanteen.
Nuohooja rekisteröi joka käyntinsä nuohousrekisteriin, mistä suoritettu nuohous on helppo tarkastaa, mikäli vakuutusyhtiö tai paloviranomainen sitä tietoa tarvitsee.
Tulisijat ja savuhormit täytyy nuohota sekä niiden kunto tarkastaa, jotta savuhormeihin ja tulisijoihin kertyvät palamisjätteet eivät aiheuttaisi rakennuksissa palovaaraa.
Paloturvallisuus
Paloturvallisuuteen liittyvät ohjeet ja suojaetäisyydet pitää ottaa huomioon jo uutta tulisijaa suunniteltaessa. Tulisija kannattaa hankkia ja asennuttaa alansa ammattilaisilla. Kuten myös nuohous.
– Nuohous on lakisääteinen työ. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö jättää korvaukset maksamatta, jos nuohoukset eivät ole tehty ajallaan. Vakuutusyhtiöllä on oikeus evätä tai pienentää korvaussummaa, mikäli lakisääteistä nuohousta ei olla suoritettu, Sampsa kertoo.
Tuotevalikoima tulisijoissa ja kiukaissa on nykyään laaja. Eri valmistajien tuotteissa ja savuhormien liitinputkissa on nykyisin tapauskohtaiset suojaetäisyydet.
– Nykyisin jokainen kiuasvalmistaja hakee Valtion tarkastusvirastolta suojaetäisyydet omalle tuotteelleen. Nuohooja
ei näe ulkopuolelta liitinputken paksuutta ja niissäkin voi olla suuria vaihteluita. Jossain liitinputkessa suojaetäisyys voi olla 400 millimetriä, toisessa 600 millimetriä. Tämä vaikeuttaa nuohoojien paloturvallisuuden tarkkailua.
Omista tulisijoista on siis hyvä pitää tallella kaikki mahdollinen tieto. Nuohoojalle kannattaa kertoa tulisijan merkki, malli ja valmistusvuosi.
– Kun vaihdetaan uusi kiuas, ja samalla uusi liitinputki, on suojapussin mukana yleensä asennusohjeet ja suojaetäisyydet. Nämä on hyvä pitää tallessa.
Vapaus valita
Nuohousta koskeva laki uudistui 1.1.2019 ja piirinuohousjärjestelmästä luovuttiin. Nuohousuudistuksen myötä kiinteistön omistajat voivat tilata nuohouspalvelun miltä tahansa nuohousyritykseltä. Aiemmin Pelastuslaitos kilpailutti tekijät ja heille osoitettiin omat nuohousalueet.
Nuohoojaksi pätevyyden saa oppisopimuskoulutuksella. Tulisijoissa periaate on aina sama, ja monissa taloissa on edelleen alkuperäiset tulisijat käytössä.
Periaate on edelleen sama, mutta etenkin vanhoissa tulisijoissa on muurarina toiminut usein oman pitäjän muurari, ja heillä jokaisella on ollut omat tapansa muurata.
–Tämän homman oppii tekemällä. Pitää osata lukea tulisijaa. Tyhmä pää ei osaa pelätä korkeita paikkoja niin siihenkin tottuu, Sampsa virnistää.
- Laura Parkko
