Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pohdintaa: Apatia? Aitapa!

Sir David R. Hawkins pohti tietoisuuden tasoja taulukkoonsa. Alhaalla ovat tunteet, joissa on vähiten energiaa, ylhäällä ne, joissa on eniten voimaa. Apatia on siellä alhaisimpien joukossa.

Jokaisella tunteella on aikansa ja paikkansa. Varmasti olisi tuonut monelle iloa, jos viime vuoden huhtikuussa Joel Hallikainen olisi suunnitelmien mukaan päässyt esiintymään Valkealan Kirkossa. Ja mielellään siitä ja monesta muustakin tapahtumasta olisi tehty juttu.

Antaa surun mennä. Siinä on mielestäni hyvä ajatus ja on se myös Joelin laulaman kappaleen nimi. Kaipuu ja suru ovat hiipineet monien mieliin, johtaen jopa apatiaan. Naurua on tarvittu tunnelmaa keventämään ja tullaan varmasti jatkossakin tarvitsemaan. Rankaksi se käy ihmisen elo huolineen ja murheineen, jos ei välillä heitetä huumoria. Valkealaan sopii huumorin lajitelmasta hurtimpikin valinta, onhan täällä monella oma karvaturri.

Myönnän että olen aikuinen mies, joka välillä itkee. Mutta ei se tavoitteena ole. Jos suru tulee, on se sitten tullakseen, ja sitten siitä luovutaan. Nauraminen on hauskaa, mutta tikahtuminen meinaa aiheuttaa nakuttavaa kipua.

Apatia tarkoittaa välinpitämättömyyden tilaa. Apaattisella henkilöllä on ongelmana tunteiden, motivaation, aloitekyvyn, tai innostuneisuuden puute. Kreikan kielen sana apatheia, απάθεια, oli stoalaisten käyttämä tilasta, jossa ihminen on välinpitämätön niiden asioiden suhteen, jotka eivät ole hänen omassa vallassaan.

Mutta mikä on meidän vallassamme? Erotammeko asiat toisistaan? Asetammeko valtamme ulkopuolelle asioita, joiden emme usko olevan vallassamme? Eihän uskon laita muuta totuutta. Toki puhutaan itseen uskomisesta. Mutta minä ainakin miellän sen niin, että löytää totuuden itsestään ja siten myös hyvän itsetunnon. Vaikka sen, että hauraana ja haavoittuvana uhkaa joutua apatian syleilyyn, mutta sitten voi nousta ja muokata osaltaan maailmasta kauniimman.

Jos sanan apatia lukeekin toisinpäin, tulee aitapa. Näin apatia aiheuttaisi ylös kipuamisen tarvetta. Tämän ajan voi nähdä haasteiden ajan lisäksi myös valmistautumisena ja varautumisena tulevaan. Päivä päivältä voi olla lähempänä kohtaamaan tulevaisuuden haasteet.

Kiveen on historian saatossa kirjoitettu esimerkiksi ohjeita ja päivämääriä. Mutta tulevaisuutta ei vielä ole graniitissa taottuna. Korkeintaan suunnitelmia. Meistä jokainen voi jo nyt luoda heijastuksia siihen millainen on elämänvirta tuolloin tuhansia vuosia meidän jälkeemme. Ei tässä olla vielä ole kuitenkaan nähty vuotta 3000, saati 6000, tai vaikka 9000. Antaa siis apatian tulla, jos on tullakseen, ja antaa sen mennä. Keskitytään luomaan tulevaisuus, joka tuntuu aidosti hyvältä.

Janne Kousa

Jaa artikkeli: