Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Poluilla pyöräillen

Valkealalainen Panu Laine harrastaa maastopyöräilyä vuodenajasta riippumatta.

 Luminen maasto ei estä Panu Laineen harrastus­ta, vaan Valkealan Hui­keimmalla lenkillä kiitää Panu maastopyörällään keskittyneesti kapealla polulla.

– Pyöräily on ollut minulle lapsesta saakka mieluista hom­maa. Välillä on ollut taukoja ja muita harrastuksia, mutta aina on pyöräily pysynyt taustalla.

Panu on lähtenyt liikenteeseen fatbikellä, kansankielessä myös läskipyöränä kutsutulla menope­lillä. Nimi ei suinkaan tule pyöräili­jän omasta ruumiin koosta, vaan tämän maastopyörän leveistä renkaista. Maastopyöräily on hyväksi koko kropalle. Se on armollinen laji nivelille ja parantaa tasapai­noa.

Panulla on kotona toinenkin harrastepyörä, jolla hän polkee enemmän teitä pitkin. Maasto­pyörällä hän liikkuu metsäpo­luilla ja sorateillä.

– Asfalttiteillä saa koko ajan varoa autoja ja autot eivät oikein aina osaa varoa pyöräilijöitä. Paljon leppoisampaa hommaa, kun ei ole muuta liikennettä.

Fatbike on tukevan näköinen muhkeine renkaineen.

– Yllättävän kevyt tämä on. Monet varmasti hämmästyisi­vät, kuinka kevyesti fatbike kul­kee, Panu kertoo.

Panun mielestä pyöräteillä polkeminen on tylsää. Maasto­pyöräilyn suola on juuri polku­jen ja maaston vaihtelevuus. Etenkin näin runsaslumisena talvena ovat polut kapeita, joten pyöräilyssä pitää keskittyä pitä­mään renkaat polulla.

Kapeat polut ja korkeat lumi­kinokset polkujen reunoilla nap­paavat helposti varomattoman pyöräilijän polkimeen hump­sauttaen polkijan kohti hankea. Panu kertoo Valkealan metsä­reittien tulleen vuosien varrella jo hyvinkin tutuksi. Kymme­nen kilometrin säteellä ei taida polkua löytyä, jossa hän ei olisi pyöränsä kanssa kulkenut.

– Käyn aika usein Harjulla polkemassa. Myös kun Kirkon­kylältä lähtee pohjoiseen, löytyy sieltä mukavia sorateitä. Utin ympäristössä on paljon hyvää maastoa pyöräilyyn.

Kilometrejä Panulle kertyy pyörän selässä vuoden aikana noin 3000 kilometriä.

– Joskus on tullut enemmän­kin, kun ajoin työmatkoja pyö­rällä. Nyt kun on kotitoimistol­la etätöissä, ei kilometrejä kerry samaa tahtia. Välillä käyn lou­nastauolla pienen happihyp­pelyn pyörällä, niin jaksaa taas tehdä iltapäivän töitä.

Panu ei lähde pyörällä polke­maan metsäpohjia pitkin, vaan hän suosii valmiita polkuja.

Metsänpohjalla viilettäessä olisi risut ja oksat helposti pin­nojen välissä. Maastopyöräilys­sä onkin hyvä ottaa huomioon ympäristö. Panu kertoo, että talvella jos on hyvä hankikanto, voi fatbi­kella ajaa melkein missä vaan. Viime talvena hän kävi pyöräi­lemässä soilla ja avohakkuilla.

– Fatbike kantaa vähän pa­remmin kuin normirenkaat, mutta ei tuollakaan joka paik­kaan pääse.

Panulla on erityisesti pyöräi­lyyn hankitut kengät. Niiden pohjissa ovat lukot, eräänlaiset siteet, joiden avulla jalan saa pysymään polkimilla.

Jalan saa helposti irti polki­mesta vain jalkaterää kääntä­mällä. Päässä on tietysti aina kypärä. Metsäpoluilla mennessä ei paljon ympäristöä ehdi ihastel­la, sillä ajamiseen pitää keskit­tyä sen verran enemmän.

– Sorateitä ajellessa ehtii kat­sella jopa vähän jäniksen jälkiä­kin. Metsäautotiet ovat kivo­ja. Siellä olen nähnyt hirviä ja muitakin eläimiä. Kerran osuin ruokintapaikalle samaan aikaan hirven kanssa. Hetki mietittiin kumpi väistää, mutta hirvi päät­ti sitten jolkottaa pois.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: