Valkealalainen Panu Laine harrastaa maastopyöräilyä vuodenajasta riippumatta.
Luminen maasto ei estä Panu Laineen harrastusta, vaan Valkealan Huikeimmalla lenkillä kiitää Panu maastopyörällään keskittyneesti kapealla polulla.
– Pyöräily on ollut minulle lapsesta saakka mieluista hommaa. Välillä on ollut taukoja ja muita harrastuksia, mutta aina on pyöräily pysynyt taustalla.
Panu on lähtenyt liikenteeseen fatbikellä, kansankielessä myös läskipyöränä kutsutulla menopelillä. Nimi ei suinkaan tule pyöräilijän omasta ruumiin koosta, vaan tämän maastopyörän leveistä renkaista. Maastopyöräily on hyväksi koko kropalle. Se on armollinen laji nivelille ja parantaa tasapainoa.
Panulla on kotona toinenkin harrastepyörä, jolla hän polkee enemmän teitä pitkin. Maastopyörällä hän liikkuu metsäpoluilla ja sorateillä.
– Asfalttiteillä saa koko ajan varoa autoja ja autot eivät oikein aina osaa varoa pyöräilijöitä. Paljon leppoisampaa hommaa, kun ei ole muuta liikennettä.
Fatbike on tukevan näköinen muhkeine renkaineen.
– Yllättävän kevyt tämä on. Monet varmasti hämmästyisivät, kuinka kevyesti fatbike kulkee, Panu kertoo.
Panun mielestä pyöräteillä polkeminen on tylsää. Maastopyöräilyn suola on juuri polkujen ja maaston vaihtelevuus. Etenkin näin runsaslumisena talvena ovat polut kapeita, joten pyöräilyssä pitää keskittyä pitämään renkaat polulla.
Kapeat polut ja korkeat lumikinokset polkujen reunoilla nappaavat helposti varomattoman pyöräilijän polkimeen humpsauttaen polkijan kohti hankea. Panu kertoo Valkealan metsäreittien tulleen vuosien varrella jo hyvinkin tutuksi. Kymmenen kilometrin säteellä ei taida polkua löytyä, jossa hän ei olisi pyöränsä kanssa kulkenut.
– Käyn aika usein Harjulla polkemassa. Myös kun Kirkonkylältä lähtee pohjoiseen, löytyy sieltä mukavia sorateitä. Utin ympäristössä on paljon hyvää maastoa pyöräilyyn.
Kilometrejä Panulle kertyy pyörän selässä vuoden aikana noin 3000 kilometriä.
– Joskus on tullut enemmänkin, kun ajoin työmatkoja pyörällä. Nyt kun on kotitoimistolla etätöissä, ei kilometrejä kerry samaa tahtia. Välillä käyn lounastauolla pienen happihyppelyn pyörällä, niin jaksaa taas tehdä iltapäivän töitä.
Panu ei lähde pyörällä polkemaan metsäpohjia pitkin, vaan hän suosii valmiita polkuja.
Metsänpohjalla viilettäessä olisi risut ja oksat helposti pinnojen välissä. Maastopyöräilyssä onkin hyvä ottaa huomioon ympäristö. Panu kertoo, että talvella jos on hyvä hankikanto, voi fatbikella ajaa melkein missä vaan. Viime talvena hän kävi pyöräilemässä soilla ja avohakkuilla.
– Fatbike kantaa vähän paremmin kuin normirenkaat, mutta ei tuollakaan joka paikkaan pääse.
Panulla on erityisesti pyöräilyyn hankitut kengät. Niiden pohjissa ovat lukot, eräänlaiset siteet, joiden avulla jalan saa pysymään polkimilla.
Jalan saa helposti irti polkimesta vain jalkaterää kääntämällä. Päässä on tietysti aina kypärä. Metsäpoluilla mennessä ei paljon ympäristöä ehdi ihastella, sillä ajamiseen pitää keskittyä sen verran enemmän.
– Sorateitä ajellessa ehtii katsella jopa vähän jäniksen jälkiäkin. Metsäautotiet ovat kivoja. Siellä olen nähnyt hirviä ja muitakin eläimiä. Kerran osuin ruokintapaikalle samaan aikaan hirven kanssa. Hetki mietittiin kumpi väistää, mutta hirvi päätti sitten jolkottaa pois.
- Laura Parkko
