fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Polun yllättäjät

Kuivalan Nuorisoseuran talon maastossa järjestettiin taas syksyn iloksi perinteinen peikkopolku. Kiertämiseen oli 5. lokakuuta varattu useampi tunti, joten uutta väkeä tuli kierrokselle ensimmäisten jo lähdettyä. Kuivalan Nuorisoseura ry:n mukana oli järjestämisessä Uusi Teatteri Utti.
Sää oli juuri sellainen syksyisen viileä, että saattoi odottaa peikkojen ja noitien lähtevän kotiluolistaan ja -tuvistaan kirpakkaa syysilmaa haistelemaan. Tosin näiden hahmojen ihmisvastineita on ollut esimerkiksi Kuivalan ja Valkealan kesäteatterilla. Ovatkohan peikot tai noidat harrastaneet teatterilla käymistä ja sieltä keksineet, että muistuttaisivat ihmisiä?
Kartta näytti siltä, että laadinnassa olisi käytetty apuna tusseja. Tämä tukisi entisestään teoriaa siitä, että peikot todellakin ovat käyneet ihmisasumuksien luona. Tai kenties he ovat istuneet koulunpenkillä? Ainakin peikot puhuivat sujuvasti suomea, eivätkä peikkokieltä.
Peikot eivät taida tykätä kaikista toisista peikoista, kun joidenkin peikkojen kuvia oli kaadettavissa esineissä. Muutenkin reitillä pääsi kaatamaan, temppuilemaan ja pohtimaan erinäisiä asioita peikkojen suosiollisella avustuksella.
Peikot keräsivät luonnon antimia tunnusteltaviksi ja tunnistettaviksi. Reitin varrella toivat peikkomaisuuteen vaihtelua tonttupatsaat ja erilaiset eläinhahmot. Peikonputken peikko väsäsi hauskuuttaakseen lapsia ja muita peikkoja. Jos uskalsi, saattoi putken läpi ryömiä.
Noitakeittiössä oli kolme laatikkoa. Noidat olivat loihtineet niihin eri seokset. Taas kysyttiin uskallusta, tällä kertaa kätensä työntämiseen kaikkiin laatikoihin. Rohkea sai makeaa mukaansa.
Sisällä tuvassa oli kierrätyspeikon laatima peli. Siinä saattoi testata kierrätystietouttaan. Lasten temppuilutasanteella pääsi liikkumaan, kunhan muisti ottaa vastuuta omasta sekä muiden turvallisuudesta.
Pihalla saattoi hankkia energiavarastoon täydennystä letulla, makkaralla tai munkilla. Juomapuolena oli retkeilyn nimikkojuomaa, kahvia tai teetä.

Peikot säntäisivät vauhdilla metsään.
Metsänväki ohjasi tehtävien pariin.

Hammaspeikon huomassa

Hammaspeikko oli erityisen puhelias. Hampaat taitavat antaa puhevoimaa. Omia hampaita voisi toki hammaspeikolla olla enemmänkin. Reikiä on useita, joten taitaisi olla peiliinkatsomisen paikka siinä, kenen pitäisi pestä hampaat useammin. Hammaspeikko oli sen verran ystävällinen, että makealle sokeriherkulle oli tarjolla xylitolinen vaihtoehto. Jos väkeä oli vähän, saattoi hammaspeikolta saada tarrankin.
Ennen kaikkea hammaspeikolta sai kuulla juttuja. Tarinaniskentä oli melkoisen purevaa. Hammaslankain on kuulemma apteekin kaapissa, eikä kävijän omassa kaapissa.
-Voiko hampaita pestä hammasharjalla, entäs vessaharjalla, entäs kynsiharjalla, entäs hevosenharjalla, koiranharjalla, pikkuisella hammasharjalla? Ai ei vai, ai jaa, ai voi. Entäs sellaisella sähkövessanharjalla, aaa, sähköhammasharjalla, aaa? Ai joo, oho, aika hurjaa.
Siinä sitten täytyi rohkeasti astua kävijöiden lähemmäs.
-Tulkaa vaan peremmälle, siellä on uusia uhreja.
Esitellessään suurta hammasta tuli hammaspeikolle ehdotus, että hammas olisi peikon. Siihenpä hän vastasi:
-Ei tämä on liian iso tuohon koloon, minkä minä viimeksi tein.
JK

Jaa artikkeli: