Raino Kukkonen lahjoitti nimeään kantavan säätiön alkupääomaksi 1.000.000 euroa. Raino Kukkosen 70-vuotissäätiön tarkoituksena on kannustaa ja tukea nuoria yritystoimintaan Kouvolan alueella. Lisäksi säätiö edistää ja rohkaisee keksintötoimintaa, sekä tukee nuorten liikunnallisia harrastuksia.

Kuva: Laura Parkko
Raino Kukkonen on syntyisin Pohjois-Karjalasta, Valtimolta. Kylällä kaikki perheet olivat suuria. Raino oli kuusilapsisen perheen toiseksi vanhin. Hän oli 14-vuotias kuullessaan sanan liikemies.
– Kylläpä siinä on hieno ammatti, minäkin haluan isona liikemieheksi, mietti nuori Raino mielessään.
Ääneen tätä haavetta ei uskaltanut sanoa. Kylällä olisivat kaikki moiselle ajatukselle nauraneet.
Toive toteutui, mutta vasta sen jälkeen, kun takana oli jo 22 vuoden työura Kainuun Osuusmeijerillä. Hän toimi siellä esimiestehtävissä. Yrittäjäksi ei aiemmin rohjennut lähteä, koska perheeseen syntyi kolme poikaa, piti rakentaa omakotitalo, ja turvata tulevaisuutta heille.
Nykyisin Raino asuu Valkealassa upeissa Rapojärven maisemissa vaimonsa Mairen kanssa.
Pelle Peloton
Raino tunsi hyvin erilaiset maidosta valmistettavat jauhetuotteet. Raino oli tunnettu jo silloin melkoisena Pelle Pelottomana. Eräs mehiläishoitaja tuli kysymään, voisiko Raino kehitellä mehiläisille siitepölyn korvikkeen.
– Keväällä, kun mehiläiset heräilevät maaliskuussa, ei vielä ole siitepölyä. Kehittelin korvikkeen, jota laitetaan mehiläisten pesään, ja ne söivät sitä paljon. Ravinnon saannin ansiosta mehiläisten määrä pesässä kasvoi ja hunajasato parani.
– Perustin Finnmere Oy:n vuonna 1987, jota pyöritin päivätyöni ohessa. Kaksi vuotta teimme mehiläisrehua, jonka jälkeen myin firman, ja ostin saamillani rahoilla uuden auton.
Meni vielä muutama vuosi, kunnes Raino oli valmis tekemään hypyn kokopäiväiseksi yrittäjäksi.
– Eräänä torstaina vuonna 1995, sanoin vaimolleni aamulla, että tänään minä sanon itseni irti. Tähän vaimo totesi, että sano vaan. Olin meijerin johtoryhmän kokouksessa. Sen lopussa toimitusjohtaja kysyi, onko kenelläkään mitään asiaa. Sanoin, että on, sanon itseni irti, Raino kertoo.
Hän perusti Kaslink Oy:n. Tämä oli Venäjän kauppaa käyvä yritys, ja yhtiökumppaniksi löytyi venäläinen eläinlääkäri, joka hoiti kunnaneläinlääkärin virkaa Toijalassa. He aloittivat raakamaidon viennin säiliöautoilla Kouvolan Valiolta Venäjälle.

Nimi Kaslink juontuu maidosta valmistettavasta kaseiinijauheesta. Esimerkiksi juustoissa on keskimäärin kolmasosa kaseiinia. Kaseiinijauhetta tuotiin metsäkemianteollisuuteen, missä sitä käytettiin hartsiliiman sidonta-aineena.
– Kun ensimmäinen kuorma kaseiinia tuli, luuli Tulli sitä huumausaineeksi. He kulkivat minun perässäni askel askeleelta, kun kuorma purettiin, Raino nauraa.
Raino muistaa, kuinka ensimmäisen raakamaitokuorman lähtiessä Valion Kouvolan meijeristä Venäjälle uutisoitiin televisiossa asiasta pahaenteisesti.
TV-toimittaja Marjo Manninen totesi, että näinköhän tämä on ensimmäinen ja viimeinen kuorma.
Näin ei toki ollut, vaan jo kolmen kuukauden aikana vietiin 204 rekkakuormaa. Parhaana vuonna liikevaihto oli lähes 9 milj. euroa. Venäjäkauppa tuotti niin hyvin, että Raino osti konkurssiin menneen Sotkamon kirjapainon, joka ei kuitenkaan ollut tarpeeksi kannattavaa toimintaa. Kolmen vuoden kuluttua Raino myi sen pois.
Perheyritys Kouvolaan
Kesällä 2001 Karjaportti tiedusteli Rainolta, voisiko hän aloittaa kastikepohjien valmistuksen ja pakkaamisen tetrapakkauksiin heille. Aikansa neuvoteltuaan syntyi heidän kanssaan sopimus. Tuotteiden valmistusta varten Raino perusti Kaslink Foods Oy:n Korialle.
Venäläinen yhtiökumppani olisi halunnut tulla osakkaaksi myös tähän yritykseen, mutta Raino halusi toteuttaa tämän perheyrityksenä.
Kouvolan Korialta löytynyt vanha tehdaskiinteistö osoittautui myöhemmin erinomaiseksi paikaksi. Ympärillä oli valmiiksi teollisuusalueeksi kaavoitettua maata, joten tiloja oli mahdollista laajentaa.
– Meidän kannaltamme toinen hyvä yhteensattuma oli, kun Valion Kouvolan meijerillä alkoi juuri samaan aikaan yt-neuvottelut, kun meillä alkoi rekrytoinnit. Me tarvitsimme ja saimme meijeriammattilaisia.
Venäjäkauppaa harjoittava Kaslink Oy meni konkurssiin vuonna 2005. Valio ei enää myynyt heille maitoa ja kermaa, joten heillä ei ollut tuotetta, mitä viedä Venäjälle. Kun yrityksellä on enemmän velkaa, kuin omaisuutta, ja yritys halutaan lopettaa, on ainoa mahdollisuus tehdä se konkurssin kautta.
– Olihan se silloin ikävää, kun lehtien palstoilla sitä ruodittiin, Raino muistelee.
Yksi hänen yrityksistään on sijoitusyhtiö RKapital Oy. Hän toimi vuosina 2015–2018 businessenkelinä, ja halusi auttaa muita alkavia yrittäjiä.
– Silloin Kaslink Foods Oy:llä alkoi mennä hyvin ja minulla oli mahdollisuus nostaa yrityksestä osinkoja. Päätin alkaa sparrata nuoria yrittäjiä. Annoin lainaa monelle alkavalle yrittäjälle, mutta aika huonolla menestyksellä. Niistä mikään ei ole enää toiminnassa, Raino kertoo.
Raino Kukkosen 70-vuotissäätiö
Raino perusti eläkepäivillään Kouvolan Herkku Oy:n vuonna 2018, ja parin vuoden päästä myi sen keskimmäiselle pojalleen. Silloin Rainosta alkoi tuntua, että varallisuutta on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi. Alkoi säätiön suunnittelu. Suunnitteluun kului aikaa yli puoli vuotta.

Verkkosivut saatiin valmiiksi helmikuussa ja Raino Kukko- sen 70-vuotissäätiö rekisteröitiin Patentti- ja rekisterihallituksessa 25.2.2021.
Raino tunsi olevansa velkaa Kouvolalle, missä hän on voinut toteuttaa unelmansa yrittäjänä. Lisäksi hänellä on edelleen suuri halu kehittää alueen nuorten yrittäjyyttä.
Säätiön perustajana Raino valitsi ensimmäisen hallituksen. Jatkossa säätiön hallitus valitsee itse jäsenet erovuoroisten tilalle. Hallitus päättää kaikesta säätiön toiminnasta. Tästä eteenpäin Raino on vain yksi hallituksen jäsenistä.
Raino pyysi hallituksen puheenjohtajaksi vakuutusalalta asiakkuuspäällikkö Risto Simolan. Hallituksen varapuheenjohtajana toimii pankinjohtaja Henni Seppälä. Asiamieheksi Raino kutsui Kouvolan alueen yritysmaailmaa tuntevan Jukka Antilan Kinnosta. Hallituksen muina jäseninä toimivat Ankkapurhan kulttuurisäätiön toinnanjohtaja Jenni Liikkanen ja finanssialan ammattilainen Stefan Spuratura.
– Meillä on säätiön hallituksessa yritys- ja rahoitusalan ammattitaitoa, sekä arvokasta paikallistuntemusta. Kun kasasin hallitusta, lähtökohtana oli, että tunnen henkilöt jo etukäteen, Raino kertoo.
Miljoona alkupääomaksi
Raino on lahjoittanut säätiön alkupääomaksi 1.000.000 euroa. Se pyritään sijoittamaan edelleen niin, että sen tuotosta voidaan jakaa avustuksia. Säätiö tekee yhteistyötä Kinnon kanssa. Säätiö voi sääntöjen mukaan vastaanottaa testamentteja ja lahjoituksia.
– Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, kun henkilöllä on jo paljon rahaa, niin tekee edelleen kaikkensa saadakseen sitä lisää. Ei niitä hautaan viedä. Minä uskon, että minulle jää säätiön perustamisen jälkeen vielä varallisuutta sen verran, mitä minä elämiseen tarvitsen, Raino miettii.
– Me emme ole täällä itseämme varten, olemme toisiamme varten. Jokainen voisi miettiä, mitä voisi tehdä yhteisen hyvän eteen. Sen sijaan, että käyttää aikansa negatiivisten asioiden kirjoittamiseen lukijanpalstoille, voisi senkin ajan miettiä, miten aluetta voi kehittää ja parantaa, Raino kannustaa.
Hänen ajellessaan kotiin päin säätiön hallituksen kokouksesta, on hänellä hyvä ja kevyt olo. Raino on terve, ja saa harrastaa sellaisia asioita, joista pitää. Säätiöhallitus on luotettava, ja hoitaa hienosti asiat.
– On minulla jo uusia juttuja vireillä. Aion jatkaa samalla tarmolla, niin pitkään kun mahdollista. Lopetan viimeistään sitten, kunnes sydänkäyrä näyttää pelkkää viivaa.
- Laura Parkko