Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Raino Kukkonen antaa hyvän kiertää

Raino Kukkonen lahjoitti nimeään kantavan säätiön alkupääomaksi 1.000.000 euroa. Raino Kukkosen 70-vuotissäätiön tarkoituksena on kannustaa ja tukea nuoria yritystoimintaan Kouvolan alueella. Lisäksi säätiö edistää ja rohkaisee keksintötoimintaa, sekä tukee nuorten liikunnallisia harrastuksia.

Raino pitää kunnostaan huolta muun muassa hiihtämällä, jumppaamalla, sekä golfia pelaamalla. Ajan kuluksi hän pelaa silloin tällöin ystävien kanssa biljardia.
Kuva: Laura Parkko

 Raino Kukkonen on syn­tyisin Pohjois-Karjalas­ta, Valtimolta. Kyläl­lä kaikki perheet olivat suuria. Raino oli kuusilapsisen perheen toiseksi vanhin. Hän oli 14-vuotias kuulles­saan sanan liikemies.

– Kylläpä siinä on hieno am­matti, minäkin haluan isona lii­kemieheksi, mietti nuori Raino mielessään.

Ääneen tätä haavetta ei us­kaltanut sanoa. Kylällä olisivat kaikki moiselle ajatukselle nau­raneet.

Toive toteutui, mutta vasta sen jälkeen, kun takana oli jo 22 vuoden työura Kainuun Osuus­meijerillä. Hän toimi siellä esi­miestehtävissä. Yrittäjäksi ei aiemmin roh­jennut lähteä, koska perheeseen syntyi kolme poikaa, piti raken­taa omakotitalo, ja turvata tule­vaisuutta heille.

Nykyisin Raino asuu Valkea­lassa upeissa Rapojärven maise­missa vaimonsa Mairen kanssa.

Pelle Peloton

Raino tunsi hyvin erilaiset maidosta valmistettavat jauhe­tuotteet. Raino oli tunnettu jo silloin melkoisena Pelle Pelot­tomana. Eräs mehiläishoitaja tuli kysymään, voisiko Raino kehitellä mehiläisille siitepölyn korvikkeen.

– Keväällä, kun mehiläiset heräilevät maaliskuussa, ei vie­lä ole siitepölyä. Kehittelin kor­vikkeen, jota laitetaan mehi­läisten pesään, ja ne söivät sitä paljon. Ravinnon saannin ansi­osta mehiläisten määrä pesässä kasvoi ja hunajasato parani.

– Perustin Finnmere Oy:n vuonna 1987, jota pyöritin päi­vätyöni ohessa. Kaksi vuotta teimme mehiläisrehua, jonka jälkeen myin firman, ja ostin saamillani rahoilla uuden auton.

Meni vielä muutama vuosi, kunnes Raino oli valmis teke­mään hypyn kokopäiväiseksi yrittäjäksi.

– Eräänä torstaina vuonna 1995, sanoin vaimolleni aa­mulla, että tänään minä sanon itseni irti. Tähän vaimo totesi, että sano vaan. Olin meijerin johtoryhmän kokouksessa. Sen lopussa toimitusjohtaja kysyi, onko kenelläkään mitään asiaa. Sanoin, että on, sanon itseni irti, Raino kertoo.

Hän perusti Kaslink Oy:n. Tämä oli Venäjän kauppaa käy­vä yritys, ja yhtiökumppaniksi löytyi venäläinen eläinlääkäri, joka hoiti kunnaneläinlääkärin virkaa Toijalassa. He aloittivat raakamaidon viennin säiliöautoilla Kouvolan Valiolta Venäjälle.

Kaslinkin maitorekka lähdössä Venäjälle. Kuva: Raino Kukkosen kuva-arkisto

Nimi Kaslink juontuu mai­dosta valmistettavasta kaseiini­jauheesta. Esimerkiksi juustois­sa on keskimäärin kolmasosa kaseiinia. Kaseiinijauhetta tuo­tiin metsäkemianteollisuuteen, missä sitä käytettiin hartsilii­man sidonta-aineena.

– Kun ensimmäinen kuorma kaseiinia tuli, luuli Tulli sitä huumausaineeksi. He kulkivat minun perässäni askel askeleel­ta, kun kuorma purettiin, Raino nauraa.

Raino muistaa, kuinka en­simmäisen raakamaitokuorman lähtiessä Valion Kouvolan mei­jeristä Venäjälle uutisoitiin tele­visiossa asiasta pahaenteisesti.

TV-toimittaja Marjo Manni­nen totesi, että näinköhän tämä on ensimmäinen ja viimeinen kuorma.

Näin ei toki ollut, vaan jo kol­men kuukauden aikana vietiin 204 rekkakuormaa. Parhaana vuonna liikevaihto oli lähes 9 milj. euroa. Venä­jäkauppa tuotti niin hyvin, että Raino osti konkurssiin menneen Sotkamon kirjapainon, joka ei kuitenkaan ollut tarpeeksi kan­nattavaa toimintaa. Kolmen vuoden kuluttua Raino myi sen pois.

Perheyritys Kouvolaan

Kesällä 2001 Karjaportti tie­dusteli Rainolta, voisiko hän aloittaa kastikepohjien valmis­tuksen ja pakkaamisen tetra­pakkauksiin heille. Aikansa neuvoteltuaan syn­tyi heidän kanssaan sopimus. Tuotteiden valmistusta varten Raino perusti Kaslink Foods Oy:n Korialle.

Venäläinen yhtiökumppani olisi halunnut tulla osakkaaksi myös tähän yritykseen, mutta Raino halusi toteuttaa tämän perheyrityksenä.

Kouvolan Korialta löytynyt vanha tehdaskiinteistö osoit­tautui myöhemmin erinomai­seksi paikaksi. Ympärillä oli valmiiksi teollisuusalueeksi kaavoitettua maata, joten tiloja oli mahdollista laajentaa.

– Meidän kannaltamme toi­nen hyvä yhteensattuma oli, kun Valion Kouvolan meije­rillä alkoi juuri samaan aikaan yt-neuvottelut, kun meillä alkoi rekrytoinnit. Me tarvitsimme ja saimme meijeriammattilaisia.

Venäjäkauppaa harjoittava Kaslink Oy meni konkurssiin vuonna 2005. Valio ei enää myynyt heille maitoa ja ker­maa, joten heillä ei ollut tuotet­ta, mitä viedä Venäjälle. Kun yrityksellä on enemmän velkaa, kuin omaisuutta, ja yri­tys halutaan lopettaa, on ainoa mahdollisuus tehdä se kon­kurssin kautta.

– Olihan se silloin ikävää, kun lehtien palstoilla sitä ruo­dittiin, Raino muistelee.

Yksi hänen yrityksistään on sijoitusyhtiö RKapital Oy. Hän toimi vuosina 2015–2018 bu­sinessenkelinä, ja halusi auttaa muita alkavia yrittäjiä.

– Silloin Kaslink Foods Oy:llä alkoi mennä hyvin ja minulla oli mahdollisuus nos­taa yrityksestä osinkoja. Pää­tin alkaa sparrata nuoria yrit­täjiä. Annoin lainaa monelle alkavalle yrittäjälle, mutta aika huonolla menestyksellä. Niistä mikään ei ole enää toiminnas­sa, Raino kertoo.

 Raino Kukkosen 70-vuotissäätiö

Raino perusti eläkepäivillään Kouvolan Herkku Oy:n vuon­na 2018, ja parin vuoden pääs­tä myi sen keskimmäiselle po­jalleen. Silloin Rainosta alkoi tuntua, että varallisuutta on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi. Al­koi säätiön suunnittelu. Suun­nitteluun kului aikaa yli puoli vuotta.

Säätiön hallitus: Jukka Antila, Jenni Liikkanen, Raino Kukkonen, Henni Seppälä varapj.,Risto Simola pj, sekä Stefan Sburatura. Kuva säätiön kuva-arkistosta.

Verkkosivut saatiin valmiiksi helmikuussa ja Raino Kukko- sen 70-vuotissäätiö rekisteröi­tiin Patentti- ja rekisterihalli­tuksessa 25.2.2021.

Raino tunsi olevansa velkaa Kouvolalle, missä hän on voi­nut toteuttaa unelmansa yrittäjä­nä. Lisäksi hänellä on edelleen suuri halu kehittää alueen nuor­ten yrittäjyyttä.

Säätiön perustajana Raino va­litsi ensimmäisen hallituksen. Jatkossa säätiön hallitus valitsee itse jäsenet erovuoroisten tilalle. Hallitus päättää kaikesta sää­tiön toiminnasta. Tästä eteen­päin Raino on vain yksi halli­tuksen jäsenistä.

Raino pyysi hallituksen pu­heenjohtajaksi vakuutusalalta asiakkuuspäällikkö Risto Si­molan. Hallituksen varapuheen­johtajana toimii pankinjohtaja Henni Seppälä. Asiamieheksi Raino kutsui Kouvolan alueen yritysmaail­maa tuntevan Jukka Antilan Kinnosta. Hallituksen muina jäseninä toimivat Ankkapurhan kulttuu­risäätiön toinnanjohtaja Jenni Liikkanen ja finanssialan am­mattilainen Stefan Spuratura.

– Meillä on säätiön hallituk­sessa yritys- ja rahoitusalan ammattitaitoa, sekä arvokasta paikallistuntemusta. Kun kasa­sin hallitusta, lähtökohtana oli, että tunnen henkilöt jo etukä­teen, Raino kertoo.

Miljoona alkupääomaksi

Raino on lahjoittanut säätiön alkupääomaksi 1.000.000 euroa. Se pyritään sijoittamaan edel­leen niin, että sen tuotosta voi­daan jakaa avustuksia. Säätiö tekee yhteistyötä Kin­non kanssa. Säätiö voi sääntö­jen mukaan vastaanottaa testa­mentteja ja lahjoituksia.

– Sitä en ole koskaan ymmär­tänyt, kun henkilöllä on jo paljon rahaa, niin tekee edelleen kaik­kensa saadakseen sitä lisää. Ei niitä hautaan viedä. Minä uskon, että minulle jää säätiön perusta­misen jälkeen vielä varallisuutta sen verran, mitä minä elämiseen tarvitsen, Raino miettii.

– Me emme ole täällä itseäm­me varten, olemme toisiamme varten. Jokainen voisi miettiä, mitä voisi tehdä yhteisen hyvän eteen. Sen sijaan, että käyttää aikansa negatiivisten asioiden kirjoittamiseen lukijanpalstoil­le, voisi senkin ajan miettiä, miten aluetta voi kehittää ja pa­rantaa, Raino kannustaa.

Hänen ajellessaan kotiin päin säätiön hallituksen kokoukses­ta, on hänellä hyvä ja kevyt olo. Raino on terve, ja saa harras­taa sellaisia asioita, joista pitää. Säätiöhallitus on luotettava, ja hoitaa hienosti asiat.

– On minulla jo uusia juttu­ja vireillä. Aion jatkaa samalla tarmolla, niin pitkään kun mah­dollista. Lopetan viimeistään sitten, kunnes sydänkäyrä näyt­tää pelkkää viivaa.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: