Hangasjärven rannalla sijaitsee Inkerilän kylä.
Asutus on hajallaan neljässä paikassa: vanha-mauno, uusi-mauno, kohopää ja korjankylä. Inkerilän alueella tiedetään ennen olleen kaskia ja niittyjä. Siellä on harjoitettu kalastusta ja metsästystä jo satojen vuosien ajan.
Tällä hetkellä vakinaisia asukkaita on parisataa. Kesäasukkaita löytyy runsaasti Hangasjärven rannalta.
Inkerilässä kuljen myös omien esi-isieni teillä. Mummini isän kotitalo on ollut Inkerilässä. Kyseistä Kukkolan taloa ei taida vaan enää olla olemassakaan.
Museoviraston julkaisussa ”Valkealan historiallisen ajan muinaisjäännösten inventointi”, jonka on tehnyt Katja Vuoristo vuonna 2008, kerrotaan, että Inkerilästä ensimmäiset maininnat löytyvät 1500-luvulta. Vuoristo kirjoittaa kyseisessä inventoinnissaan seuraavaa:
”Isoajakoa edeltävä asutus on ollut 1700-luvulla hajaantunut neljään eri paikkaan: Maunolle, Korjankylään, Mettä-Rämään sekä Kohopäähän. Kylän vanhin asutus on todennäköisesti sijainnut Hangasjärven länsirannalla sijaitsevassa Maunossa, josta ainakin Korjan ja Mettä-Rämän asukkaat ovat mahdollisesti kotoisin. Maunoa onkin kutsuttu Vanhaksikyläksi ja Rasinmäen ja Harjulan talojen välisestä pellosta on käytetty Vanhankylänpelto-nimeä.”
Pääsin tutustumaan kylään Aija Puhakan kanssa. Hän on asunut Inkerilässä koko ikänsä. Hänen isänsä oli kylällä linja-autokuskina ja taksikuskina, samoin vaarinsa oli kylän linja-autokuskina. He ovat olleet kylällä keskeisiä hahmoja, kuten myös Aijan äiti, joka oli ompelija.
Aija kertoo, että aiemmin Inkerilässä oli vielä kymmenisen karjatilaa, mutta 90-luvulla ne alkoivat pikkuhiljaa häviämään. Nyt toimivia maatiloja ei ole ollut enää moneen vuoteen. Pellot ovat suurimmaksi osaksi kesannolla. Maisema on kesällä vihreää peltoa ja metsää, ja sinisenä välkkyviä järviä.
Asiointi hoituu Tuohikotissa, Valkealassa tai Kouvolassa. Puhakan kotitaloa vastapäätä ollut kauppa suljettiin lopullisesti vuonna 1981.
Inkerilän taloissa asuu edelleen ihmisiä, ketkä ovat tänne syntyneet. Monet kylällä syntyneistä lapsista ovat kuitenkin perustaneet oman kodin jonnekin muualle lähdettyään opiskelemaan ja etsimään töitä. Aijakin kävi opiskeluaikana kokeilemassa kaupunkielämää, mutta ei kokenut sitä itselleen mieleiseksi. Hän arvostaa Inkerilän rauhallista asuinympäristöä.
– Täällä asuu vähän aikuisempaa väkeä. On tänne muutama maallemuuttaja tullut ja he ovat kyllä kovasti tykänneet olla täällä, Aija kertoo.
Metsäpirtti
Aija kuului viimeiseen ikäluokkaan, joka kävi koulun Inkerilässä ennen sen sulkemista. Nykyisin vanha koulu toimii kylän yhteisen kokoontumispaikkana.
– Nykyisen se kulkee Metsäpirtin nimellä. Metsästysseura ja Martat omistavat sen. Siellä pidetään juhlia ja kokouksia. Se meinasi mennä yksityisomistukseen, mutta silloin kylän yhdistyksissä oli ihmisiä, ketkä heräsivät tarttumaan tilaisuuteen ja ostivat sen kunnalta.
Inkerilän seudun metsästysyhdistys ry on perustettu vuonna 1954.
– Jäsenmäärä oli aluksi kymmenkunta, mutta pian se nousi 50 ja nykyisin se on jo noin 90, yhdistykseen kuuluva Jari Penttilä kertoo.
Seuralla on metsästyspinta-alaa noin 3500 hehtaaria noin, rajoittuen lännessä Mikkelin tiehen ja idässä Luumäen rajaan.
– Hirvi kiinnostaa eniten, ja on meillä myös pienriistan ja tuhoriistan metsästystä. Villisikoja on silloin tällöin saatu saaliiksi, Jari sanoo.
Metsäpirtin pihapiirissä pidetään ampumakilpailuja. Piha on sen verran suuri, että sinne mahtuu pienoiskiväärirata. Viereiseltä vuokratontilta löytyy myös haulikkorata, missä voi ampua savikiekkoja.´Vuonna 2014 valmistui Metsäpirtin viereen uusi nylkyvaja, jossa on vinssit ja kaikki tarvittavat kylmäkoneet, jossa saa lihat pysymään kylminä.
Koulu on metsästysmaja nykyään, se on keskeinen paikka kaikkeen toimintaan kylässä. Siellä pidetään jopa häitä ja erilaisia merkkipäiviä. Metsäpirtillä järjestetään myös hirvipeijaiset, jonne Martat keittävät hirvisopat. Martat pitävät myös huolta talon siivouksesta.
– Martat ovat osaomistajana majassa, ja heidän kanssaan tehdään yhteistyötä, joka sujuu erinomaisesti, Jari toteaa.
Kalaan
Jari kehuu Inkerilän alueen kalavesiä todella hyviksi. Hangasjärven lisäksi lähellä ovat Karvasenjärvi ja Murtonen. Hangasjärven kulkeva reitti on myös kaunis maisemaltaan, joka kannattaa käydä ajamassa läpi kesäaikaan.
Kylän yhteinen uimaranta on Hangasjärvellä. Se on kylän yhteinen ranta yksityismailla. Siinä on laituri, sekä grillausmaja, sitä nimitetään huvilaksi.
Uimakopissa saa vaihdettua vaatteita ja rannan tuntumassa on myös ulkokäymälä.
Kesällä ranta toimii uistelukilpailujen lähtöpaikkana, ja talvisin rannassa pidetään pari kertaa vuodessa pilkkikilpailut. Juhannuksena rantaan tehdään juhannuskokko.
Luonnonrauhaa
– Kylällä on hyvä yhteishenki, siellä puhalletaan samaan hiileen. Pienellä kylällä jos riidellään, niin ei tule mistään mitään, Jari toteaa.
Inkerilästä löytyy luonnonrauhaa ja kumpuilevaa maastoa, josta kesäisin ja syksyisin saa poimittua hyvä sieni- ja marjasadot.
– Varmaan hetkittäin, kun on oikein synkkä ilma, sitä miettii, miksi täällä asuu. Mutta täällä luonto on lähellä ja heti kun päivä valostuu, sitä arvostaa, että on tällainen kotipaikka, Aija kiteyttää.
Artikkelikuva: Inkerilän kylän Metsäpirtti on kylän vanha koulu. Kuva: Laura Parkko
- Laura Parkko
