Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Rauhaisaa eloa Inkerilän kylässä

Hangasjärven rannalla sijaitsee Inkerilän kylä.

 Asutus on hajallaan nel­jässä paikassa: vanha-mauno, uusi-mauno, kohopää ja korjankylä. Inkeri­län alueella tiedetään ennen ol­leen kaskia ja niittyjä. Siellä on harjoitettu kalastusta ja metsäs­tystä jo satojen vuosien ajan.

Tällä hetkellä vakinaisia asukkaita on parisataa. Kesä­asukkaita löytyy runsaasti Han­gasjärven rannalta.

Inkerilässä kuljen myös omi­en esi-isieni teillä. Mummini isän kotitalo on ollut Inkeriläs­sä. Kyseistä Kukkolan taloa ei taida vaan enää olla olemassa­kaan.

Museoviraston julkaisussa ”Valkealan historiallisen ajan muinaisjäännösten inventointi”, jonka on tehnyt Katja Vuoristo vuonna 2008, kerrotaan, että In­kerilästä ensimmäiset maininnat löytyvät 1500-luvulta. Vuoristo kirjoittaa kyseisessä inventoin­nissaan seuraavaa:

”Isoajakoa edeltävä asutus on ollut 1700-luvulla hajaan­tunut neljään eri paikkaan: Maunolle, Korjankylään, Met­tä-Rämään sekä Kohopäähän. Kylän vanhin asutus on toden­näköisesti sijainnut Hangasjär­ven länsirannalla sijaitsevassa Maunossa, josta ainakin Korjan ja Mettä-Rämän asukkaat ovat mahdollisesti kotoisin. Maunoa onkin kutsuttu Vanhaksikyläksi ja Rasinmäen ja Harjulan talo­jen välisestä pellosta on käytetty Vanhankylänpelto-nimeä.”

Pääsin tutustumaan kylään Aija Puhakan kanssa. Hän on asunut Inkerilässä koko ikänsä. Hänen isänsä oli kylällä linja-autokuskina ja taksikuskina, sa­moin vaarinsa oli kylän linja-au­tokuskina. He ovat olleet kylällä keskeisiä hahmoja, kuten myös Aijan äiti, joka oli ompelija.

Aija Puhakka Hangasjärven rannalla. Kuva: Laura Parkko

Aija kertoo, että aiemmin In­kerilässä oli vielä kymmenisen karjatilaa, mutta 90-luvulla ne alkoivat pikkuhiljaa häviämään. Nyt toimivia maatiloja ei ole ol­lut enää moneen vuoteen. Pellot ovat suurimmaksi osaksi kesan­nolla. Maisema on kesällä vih­reää peltoa ja metsää, ja sinisenä välkkyviä järviä.

Asiointi hoituu Tuohikotissa, Valkealassa tai Kouvolassa. Pu­hakan kotitaloa vastapäätä ol­lut kauppa suljettiin lopullisesti vuonna 1981.

Inkerilän taloissa asuu edel­leen ihmisiä, ketkä ovat tänne syntyneet. Monet kylällä syn­tyneistä lapsista ovat kuitenkin perustaneet oman kodin jonne­kin muualle lähdettyään opiske­lemaan ja etsimään töitä. Aijakin kävi opiskeluaikana kokeilemassa kaupunkielämää, mutta ei kokenut sitä itselleen mieleiseksi. Hän arvostaa In­kerilän rauhallista asuinympä­ristöä.

– Täällä asuu vähän aikui­sempaa väkeä. On tänne muu­tama maallemuuttaja tullut ja he ovat kyllä kovasti tykänneet olla täällä, Aija kertoo.

 Metsäpirtti

Aija kuului viimeiseen ikä­luokkaan, joka kävi koulun Inke­rilässä ennen sen sulkemista. Ny­kyisin vanha koulu toimii kylän yhteisen kokoontumispaikkana.

– Nykyisen se kulkee Metsä­pirtin nimellä. Metsästysseura ja Martat omistavat sen. Siellä pidetään juhlia ja kokouksia. Se meinasi mennä yksityisomistuk­seen, mutta silloin kylän yhdis­tyksissä oli ihmisiä, ketkä herä­sivät tarttumaan tilaisuuteen ja ostivat sen kunnalta.

Inkerilän seudun metsästysyh­distys ry on perustettu vuonna 1954.

– Jäsenmäärä oli aluksi kym­menkunta, mutta pian se nousi 50 ja nykyisin se on jo noin 90, yhdistykseen kuuluva Jari Pent­tilä kertoo.

Seuralla on metsästyspinta-alaa noin 3500 hehtaaria noin, ra­joittuen lännessä Mikkelin tiehen ja idässä Luumäen rajaan.

– Hirvi kiinnostaa eniten, ja on meillä myös pienriistan ja tuho­riistan metsästystä. Villisikoja on silloin tällöin saatu saaliiksi, Jari sanoo.

Metsäpirtin pihapiirissä pi­detään ampumakilpailuja. Piha on sen verran suuri, että sinne mahtuu pienoiskiväärirata. Vie­reiseltä vuokratontilta löytyy myös haulikkorata, missä voi ampua savikiekkoja.´Vuonna 2014 valmistui Met­säpirtin viereen uusi nylkyvaja, jossa on vinssit ja kaikki tarvit­tavat kylmäkoneet, jossa saa li­hat pysymään kylminä.

Koulu on metsästysmaja ny­kyään, se on keskeinen paikka kaikkeen toimintaan kylässä. Siellä pidetään jopa häitä ja eri­laisia merkkipäiviä. Metsäpirtillä järjestetään myös hirvipeijaiset, jonne Mar­tat keittävät hirvisopat. Martat pitävät myös huolta talon siivo­uksesta.

– Martat ovat osaomistaja­na majassa, ja heidän kanssaan tehdään yhteistyötä, joka sujuu erinomaisesti, Jari toteaa.

Kalaan

Jari kehuu Inkerilän alueen kalavesiä todella hyviksi. Han­gasjärven lisäksi lähellä ovat Karvasenjärvi ja Murtonen. Hangasjärven kulkeva reitti on myös kaunis maisemaltaan, joka kannattaa käydä ajamassa läpi kesäaikaan.

Kylän yhteinen rantapaikka on Hangasjärven rannalla. Kuva: Laura Parkko

Kylän yhteinen uimaranta on Hangasjärvellä. Se on kylän yh­teinen ranta yksityismailla. Sii­nä on laituri, sekä grillausmaja, sitä nimitetään huvilaksi.

Uimakopissa saa vaihdettua vaatteita ja rannan tuntumassa on myös ulkokäymälä.

Kesällä ranta toimii uistelu­kilpailujen lähtöpaikkana, ja talvisin rannassa pidetään pari kertaa vuodessa pilkkikilpailut. Juhannuksena rantaan tehdään juhannuskokko.

Luonnonrauhaa

– Kylällä on hyvä yhteishen­ki, siellä puhalletaan samaan hiileen. Pienellä kylällä jos rii­dellään, niin ei tule mistään mi­tään, Jari toteaa.

Inkerilästä löytyy luonnon­rauhaa ja kumpuilevaa maastoa, josta kesäisin ja syksyisin saa poimittua hyvä sieni- ja marja­sadot.

– Varmaan hetkittäin, kun on oikein synkkä ilma, sitä miettii, miksi täällä asuu. Mutta täällä luonto on lähellä ja heti kun päi­vä valostuu, sitä arvostaa, että on tällainen kotipaikka, Aija ki­teyttää.

Artikkelikuva: Inkerilän kylän Metsäpirtti on kylän vanha koulu. Kuva: Laura Parkko

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: