fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Runoja

Eturintamaan
Sanoi anoppi kirjeessä aikanaan,
hänen kuuluisi lähteä sotimaan.
Sai vastauksen, kotona tarvitaan,
jotta on mitä odottaa, se hengissä pitää.
Ehkä hän on voimana nyt,
kun sana, se alussa ollut, on miekka
ja miehet on harvassa, eturintamassa.

Yhden ihmisen ikä on siitä aikaa,
kun pelkäävä kansa luuli itsensä pelastavansa,
kun totteli johtajaa, uskoi sen valheen,
ketkä on vaaraksi yhteiskunnan.

Eloon jäi muutama valon lapsi,
ja pimeys sai rauhassa jatkaa.
Kansa jäi harhaan, eikä uskalla sormea nostaa.

Nyt tuomiot itse ostetaan,
kukin kiehuu omissa kaasuissaan,
silmät sulkee, käy hitaasti, hitaasti kuolemaan.
Eikä huomata ollenkaan,
järki on kohta muisto maan.
Vauvat katsovat maailmaa kauhuissaan,
kun hymy on kadonnut kokonaan.
Toden puhuvat tänäänkin vaiennetaan.
Ja viisaita hulluiksi mainitaan.
Koko kansan suut tukitaan.

Moni uskoo, vaikka ei kukaan lupaa,
että kilttejä palkitaan,
loppuu hullutus pian, kun totellaan.
Eikä huomata ollenkaan:
opetetaan vain orjana olemaan.

Se uskokaa, kohta jo kellot soivat.
Meitä auttavat viisaat valon voimat.
Tulee joulu ja syttyvät uudet tähdet.
Ehkä sinä jo silloin lähdet
uutta maailmaa rakentamaan.
Vielä vanhakin heitä tarvitsee,
jotka purkavat muurit uuden tieltä,
nostavat soihdut ja näyttävät tietä,
kertovat, suurin on rakkaus,
tarvitaan uskallus
avartaa, avata sydän
ja pelastaa sielu.

Auli Sinikka

Sytyttäjäksi
Onko tässä tulen maassa joku,
joka on valmis sytyttämään liekin?
Joka herää omasta unestaan.
Joka hyväksyyikuisen todellisuuden ja
hylkää kärsimyksen,
lakkaa piilottamasta kasvonsa.
Nousee mielensä yläpuolelle,
tekee siitä oman orjansa,
eikä anna muiden kahlita.
Hän näkee, millainen on
se maa, joka on aika pelastaa.
Jossa saa rakkaus,
rauha ja runsaus asua.
Auli Sinikka

Jaa artikkeli: