Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Ruoka ei saa olla itsestäänselvyys

 STT:n tiedotteessa kerrotaan, että Suomen maatalous on ajautunut vaaralliseen talouskriisiin.

Maatalouden tuotanto­panosten, kuten lan­noitteiden, rehujen ja energian, hinnat ovat tänä vuon­na nousseet nopeasti ja ennalta-arvaamattomasti.

Kesän kuivuus on pienentänyt satoa paikoin katastrofaalisesti.

– Akuutin kriisin helpottami­seksi tarvitaan lyhennysvapaita, lainojen uudelleenjärjestelyjä ja muita toimia pankkien kanssa. Valtion tulee myös taata maksu­valmiuslainat Maatilatalouden kehittämisrahaston kautta. Vaa­dimme myös tukien maksatuk­sen nopeutusta ja suoria kriisi­tukia maatiloille, sanoo MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila tiedotteessa.

Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut se, etteivät maa­taloustuotteiden tuottajahinnat nouse päivittäistavarakaupan jäykkien ja joustamattomien so­pimuskäytäntöjen vuoksi, vaik­ka tilojen kustannusten nousu niin edellyttäisi.

Pahimmillaan tuottajahinnat eivät kata tällä hetkellä edes muuttuvia kustannuksia.  

 Maatalouden haasteellinen vuosi

Matias, Mikko ja Anni Mattila. Kuva: Laura Parkko

Valkealan Harjussa kar­jatilaa pitää Mattilan perhe, Mikko, Anni ja heidän viisi lastansa. Mikko on neljäs isäntä tilalla. Heillä on lypsykarjaa reilu 60 ja lisäksi sa­man verran nuorta karjaa, josta kasvatetaan itse tulevat lehmät. Tilalla on omaa- ja vuokrapel­toa.

– Periaatteessa meillä on oma­varainen rehutuotanto, kun on hyvä kesä, Mikko kertoo.

Tänä vuonna on maatalout­ta vaivannut kuivuus. Toisaalta toukokuun märkyys teki pahan ongelman, jolloin ohra tukehtui. Lisäksi heinäkuun pitkä kuiva jakso teki tästä yhden haasteel­lisimmista vuosista.

– Karjatilallisena positiivi­nen asia oli, että ensimmäinen säilörehusato oli aika hyvä. Se pelasti paljon. Käytännössä ke­säsadossa ei paljon korjattavaa ollut. Syksyllä on tehty kolmat­ta satoa, joka on taas ollut vähän parempi.

Tällä alueella nykymenetel­min päästään yleensäkin kol­meen rehusatoon. Tietysti alku­kesän sato on lypsettävämpää ja parempaa.

Karjatilat ovat vähentyneet läpi suomen. Mikko on pienestä asti kulkenut isänsä jalanjäljissä ja ollut innostunut maatilanhoi­dosta.

– Siihen on kasvanut ja siinä olen viihtynyt. Tämän työn mo­nipuolisuus on se mikä antaa in­non.

Mikon kohdalla tilan jatkami­nen oli vapaaehtoista, hän ei ko­kenut minkäänlaista painostusta vanhempiensa puolelta.

– Ei sitä voi omilta lapsil­takaan vaatia. Se on jokaisen tehtävä omat valintansa. Mutta kyllä se into, millä lapset ovat mukana hommissa jo jotain ker­too. Voi siellä toivoa jatkajaksi ollakin.

Kulut huolettavat

Ensi kesän lannoitteita meillä Mattilan tilalle ole vielä hankit­tu, mutta kuuleman mukaan hin­nat ovat nousseet hurjasti.

– Jos nyt on 2,5 kertainen hin­ta vuoden takaiseen verrattuna, ei sellaista muutosta kestä mi­kään. Rehupuolella on jo hinto­jen nousu näkynyt.

Maataloudessa on jo pidem­pään ollut kustannus ja tuotan­totuotteiden osalta tiukka tilan­ne.

Monilla maatiloilla se on otet­tu investoinneista pois, eli on laitettu investoinnit minimiin. Sekin tie alkaa olla käyty, sitä­kään ei voi loputtomiin jatkaa.

– Olen kuullut joidenkin vil­jelijäkollegoiden miettivän, jos lopettaisi kokonaan tilan pidon.

Mistä ruoka tulee

Kaikkien olisi hyvä tietää, mistä oman pöydän ruoka tulee. Positiivinen pilkahdus maata­louden kriisin keskellä on, että kotimaisen ruuan suosio ja ar­vostus on korona-aikana nous­sut.

Mikko on lähtökohtaisesti sitä mieltä, että Suomessa ruo­an kunnioituksessa on yhteis­kunnallinen jonkinlainen vaurio käynyt jo kauan sitten. Tuotta­jan osuus leivän hinnasta on ol­lut keskusteluissa jo kauan. Jos jaetaan leipä osiin, on viljelijän osuus jossain 4-5% paikkeilla. Huolestuttavaa on, että hävikin osuus on toista prosenttia suu­rempi.

– Nykyään hyväksytään se, että roskikseen menee homeis­ta leipää rahallisesti enemmän, kuin mitä viljelijä saa. Kyllä se kertoo surullista tarinaa ruoan arvostuksesta.

Kuluttaja voi omalta osaltaan pyrkiä välttämään ruokahävik­kiä, mutta jo ennen kuin tavara päätyy kuluttajalle, syntyy hä­vikkiä.

Kun kaupassa on leipätarjous, tehdään tuotetta niin paljon, että sitä varmasti riittää. Näin mak­simoidaan myynti. Se on tär­keintä silläkin uhalla, että tuo­tetta valmistetaan liikaa, ja siitä syntyy hävikkiä.

– Joku on tässä yhtälössä pa­hasti pielessä.

On puhuttu tuotteiden hin­tojen nostamisesta. Mattilan mielestä on väärin, että kustan­nukset sälytetään kuluttajille. Kaupalla ja teollisuudella olisi yli 80% jaettavana toisin.

– Jos kaupoissa nostetaan vaikka 0,50 eurolla leivän hin­taa, niin ei se tuottajalle tuleva osuus juurikaan muutu, jos tuot­tajan saama osuus on vain noin 5% leivältä. Ongelma on nyt siinä, miten saadaan tuottajalle tuleva hinta tuloutettua reilum­min.

– Vielä on tuottajia, ammat­titaitoa, mahdollisuuksia ja li­säksi töitä monille muillekin aloille, mutta tällä menolla lop­puu se kaikki. Vaikea on nostaa alas ajettua tuotantoa, jo nyt on ikärakenne viljelijöiden keskuu­dessa huolestuttava.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: