fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Ruusuiset ajat

Ruusunmarja on arktinen supermarja. Se sisältää runsaasti C-vitamiinia. Täytyy kuitenkin olla aiempaa tarkempi sen suhteen, mitä ruusuja kasvattaa.
Kurtturuusu, Rosa rugosa –laji ja sen valkokukkainen muoto Rosa rugosa f. alba on luokiteltu kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Kurtturuususta jalostetut tarhakurtturuusut eivät kuulu sääntelyn piiriin.
Kurtturuusua ja sen valkokukkaista muotoa ei saa myydä, välittää ja luovuttaa. Kurtturuusun kasvatuksesta tulee kiellettyä siirtymäajan jälkeen, 1.6.2022.
Odotettavissa on mittavat talkoot, koska kurtturuusu on hyvin yleinen. Pensas kasvaa 0,5–1,5 metriä korkeaksi, ja se muodostaa runsaasti juurivesoja. Kasvustot levittäytyvät hyvin laajalle. Oksilla on piikkejä tiheästi. Kookkaat kukat ovat aniliininpunaisia, vaaleanpunaisia tai joskus valkoisia. Kurtturuusun kiulukat ovat keskeltä litistyneet ja muistuttavat muodoltaan nauriita.
Kurtturuusu on erotettava esimerkiksi orjanruusuista. Heleä- sekä himmeäorjanruusu kuuluvat saariston alkuperäiseen ruusulajistoon. Piikit ovat käyrät. Kukat ovat väriltään hennon vaaleanpunaiset ja kiulukat muodoltaan pitkänomaiset. Kurtturuususta orjanruusut erottaa myös sillä, että orjanruusut kasvavat jopa 2–4 metriä korkeina yksittäispensaina. Muita pensasruusuja ovat Suomessa esimerkiksi valamonruusu ja juhannusruusu.

Raakaa ja kypsää marjaa voi kasvaa lähekkäin.

Koillis-Aasiasta

Kurtturuusu yleistyi Euroopassa 1800-luvulla koristekasvi-istutusten myötä. Tyynen valtameren äärellä, alkuperäisellä levinneisyysalueellaan, se kasvaa hiekkaisilla ja soraisilla merenrannoilla.
1900-luvun alkupuolella kurtturuusu alkoi levitä ensin hitaasti ja sitten jalansijaa saavutettuaan yhä nopeammin. Suolaa sietävänä lajia istutettiin runsaasti teiden varsille ja erityisesti moottoriteiden keskikaistoille. Kasvi on vallannut alaa merenrantahietikoilta ja saariston somerikoilta. Laji leviää jo Oulun korkeudella.Vaakajuurakkonsa turvin kurtturuusu voi levittäytyä läpitunkemattomiksi tiheiköiksi. Se pystyy syrjäyttämään täysin alkuperäisen merenrantalajiston. Kasvustot saattavat olla jopa hehtaarien laajuisia. Ihan jo rantojen virkistyskäytön voi unohtaa.
Linnut levittävät kurtturuusua uusille paikoille syysmuutollaan. Kiulukat ja siemenet kelluvat vedessä. Siten ne voivat päästä uusille paikoille.
Juurakon kappaleita jää helposti maahan, joten poistaminen vaatii seurantaa. Pieniä pensaita vielä kiskookin tukevat hanskat kädessä. Laajalle levinneitä ja yhtenäisiä kasvustoja hävitetään jopa traktorin avulla. Silloinkin on tarkkailtava kasvustoa jälkeen päin. Näännyttäminen ei ole enää kovinkaan suositeltavaa, koska se voi viedä aikaa useita vuosia. Menetelmässä nimittäin kaikki ruusupensaan uudet, vihreät versot katkaistaan. Vuosien myötä pensas näivettyy kokonaan hengiltä.
Kasvuston peittäminen tukevalla pressulla on sekin melko hidas menetelmä. Silloin ruusukasvusto leikataan alas ja peitetään huolellisesti. Tukeva pressu kiinnitetään huolella maahan ja annetaan olla paikallaan 2-3 vuotta. Kun reunoilta puskee versoja, ne kiskotaan pois. Joka tapauksessa työtä voi olla edessä useina vuosina, kunnes laji on varmasti saatu hävitettyä.
Käytännössä kasvattamiseksi luetaan myös passiivinen sietäminen, ei pelkästään aktiivista ylläpitoa. Tilalle kannattaa istuttaa kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja. Ihan jo ruusunmarjojen talteen kerääminen ehkäisee leviämistä. Kunhan pensaita ei ole myrkytetty, on vitamiinipommeja vielä mahdollista hyödyntää ennen siirtymää. Kurtturuusu on nimittäin tuotteliaimmin marjoja antava. Vitamiinien suhteen säilytysaika ja käyttötapa vaikuttavat.
Janne Kousa

Tulevaisuudessa pitäisi kurtturuusun marjojen syömisen hiipua pois kasvattamisen loppuessa. Tästä on vaikea tunnistaa lajia.


Artikkelikuva: Tältä ruusunmarjalta ei aurinko ollut vielä kuivattanut vesipisaroita pinnasta pois.

Jaa artikkeli: