fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Satakielellä on eteläinen serkku: Viikon 23 luontoääni Yleisradiossa

Satakielen öinen laulu kaikuu monissa Valkealan viidoissa ja lehdoissa. Kuivilla kankailla ei laulutaituri viihdy, vaan se vaatii ympäristökseen korkeintaan muutaman metrin korkuisen lehtipuutiheikön, jonka aluskasvillisuus on riittävä.
Joidenkin mielestä satakielen ympäristö on joutavaa pöpelikköä, joka pitää raivata pois. Satakielen onneksi uutta elinpiiriä kasvaa nopeasti.
Satakieli on lintu, jolle laulu on keskeinen voimavara. Säkeillään se puolustaa reviiriään ja hankkii puolison, joka ei ole moksiskaan siipan vaatimattomasta ulkomuodosta.
Satakielen pohjoinen sukulainen sinirinta osaa sekä laulaa taitavasti että koreilla rintavärityksellään. Näillä suomalaisilla rastaiden ja sieppojen sukulaisilla on myös eurooppalainen serkku, etelänsatakieli.
Lintujen äänien parissa työskentelevät tutkijat ovat sitä mieltä, että satakielet osaavat matkia eteläistä serkkuaan, jonka laulua kuvataan lyhyempisäkeiseksi ja huonommaksi kuin pohjoisen satakielen.
Joitakin kymmeniä kertoja lintuharrastajille on käynyt Suomessa uskomaton tuuri. Puskista on löytynyt etelänsatakieli, joka on saatu valokuvattua ja nauhoitettua. Laji löytyi 1980-luvulla Kuusankoskelta, mutta Valkealassa vielä odotetaan sen ilmestymistä, ehkä turhaan.
Markku Paakkinen

Etelänsatakieli on lähes mahdoton erottaa ulkonäöltään satakielestä eivätkä erot laulussakaan ole aina vedenpitäviä tuntomerkkejä.

Jaa artikkeli: