Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Sotilaskotiliitto täytti 100-vuotta

Vapaaehtoinen toimin­ta varusmiesten hyväk­si on jatkunut yhtäjak­soisesti vuodesta 1918 alkaen. Juhlavuonna aloitettiin perinne­päivän viettäminen 7.5., päivä­nä, jolloin suomalainen sotilas pääsi ensi kertaa asioimaan so­tilaskodissa, silloin Helsingissä.

Nyt korona-aikana, kun juh­lintaa rajoitti kokoontumiskiel­to, juhlistettiin päivää Vekaran­järvellä lahjoittamalla villasukat varuskuntasairaalan asiakkaille.

Sotilaskotityötä tekee sisaret 36 sotilaskotiyhdistyksessä ym­päri Suomen, sotilaskodeissa, leirisotilaskodeissa ja myynti­autoissa.

Sotilaskotitoiminnan periaat­teet ovat samat kuin alkuvai­heessa. Jokaiselle varusmie­helle varmistetaan sotilaskodin peruspalvelut palveluspaikasta riippumatta.

Sotilaskodittomat yhdistyk­set tukevat varusmiehiä varus­kunnissa toimivien yhdistysten kautta, sekä toimivat leirisoti­laskodeissa ja maanpuolustus­tapahtumissa. Varusmiesten, kantahenkilökunnan ja kertaus­harjoituksiin osallistuvien re­serviläisten viihtyvyys ja hyvin­vointi ovat sotilaskotijärjestön tavoitteita.

Valkealan Sotilaskotiyhdis­tys on perustettu vuonna 1966. Syyskuun 4. päivänä Valkealan kansakoululle saapui lähes 90 rouvaa, neitiä, emäntää ja vir­kanaista perustamaan Valkealan sotilaskotiyhdistystä. Vekaran­järven alueelle oli rakenteilla uusi varuskunta. Yhdistys aloit­ti valmistelutyöt hyvissä ajoin, vaikka tiloja tai asiakkaita ei vielä ollut.

Jaostot

Sotilaskotitoimintaa minulle esittelee kaksi ihanan rupattele­vaista naista.

Sari Seppälä toimii yhdistyk­sen puheenjohtajana. Margetta Ala-Krekola on yhdistyksen tiedottaja ja 1. sotilaskotipiirin piiripäällikkö. Hänen tehtävän­sä painottuvat poikkeusoloihin. Molemmat naiset ovat olleet useita vuosia yhdistyksen halli­tuksessa.

Järjestö toimii jaostojen kaut­ta. Tarjoilujaosto on niistä suu­rin.

– Tarjoilujaoston pääasiallise­na tehtävänä on järjestää kahvi­tarjoilua ja hoitaa siihen liittyviä tehtäviä.

Kirjastojaosto pitää kirjastoa yllä. Sen toiminta on vähenty­nyt lähivuosina.

– Meillä on todella mittava kirjasto. Siellä on saman ver­ran kirjoja, kuin Valkealan kir­jastossa. Nykyisin varusmiehet eivät kuitenkaan lue niin paljon kirjoja, Margetta Ala-Krekola toteaa.

Kirjastossa on 5980 nimiket­tä. Joitain kirjoja on useampi rinnakkaiskappale, joten kir­jojen määrä on huomattavas­ti suurempi. Sieltä voi lainata myös pelejä ja puhelimien latu­reita. Valikoimasta löytyy myös äänikirjoja.

Joitakin varusmiehiä osallis­tuu rippikouluun vasta palve­lusaikana ja muutamia myös kastetaan ennen konfirmaatio­ta. Hengellinen jaosto järjestää heille kodinomaiset kakku-kah­vijuhlat konfirmaation jälkeen. Noin kerran vuodessa myös si­sarille järjestetään kirkkopyhä hengellisen jaoston toimesta.

– Monet toimista nivoutuvat­kin herkutteluun, Margetta nau­raa.

Askartelujaosto tekee yhdessä varusmiesten kanssa esimerkik­si äitienpäiväkortteja ja joulu­kortteja, sekä valmistaa erilaisia tuotteita myytäväksi.

On olemassa myös niin sanot­tu liikkuva sotilaskoti, joka vie myyntiautolla palvelut metsään varusmiesten leireille.

Suuri yhdistys

Valkealan Sotilaskoti on iso työnantaja. Heillä on 20 palkat­tua työntekijää ja vapaaehtoisia sisaria on 200.

– Vuosittain lahjoitamme Ve­karanjärven varusmiesten viih­tyvyyteen vähän yli 100.000 euroa. Pääesikunnan kautta lah­joitetaan lisäksi tietty prosentti­määrä sotilaskodin myynnistä, Sari Seppälä kertoo.

Valkealan sotilaskotiyhdis­tyksen juhlavuonna viisi vuotta sitten lahjoituksen avulla saatiin uusitulle urheilukentälle puku­kopit.

– Tänä aikana, kun olen ollut mukana toiminnassa, olemme ainoastaan yhden kerran joutu­neet kieltäytymään varusmiesten toiveesta. Varusmiehet halusivat saada kelloja, että he ehtivät tun­neille, Margetta naurahtaa.

Periaate on se, että lahjoi­tuksella hankitut tarvikkeet, tai kohteet ovat mahdollisimman monen saapumiserän käytettä­vissä.

– Kun muutin aikoinaan Ant­tilaan, oli itsestään selvää, että kuuluu sotilaskotiyhdistykseen ja marttoihin. Se oli hyvä tapa oppia tuntemaan ihmisiä, Sari kertoo.

Sari pitää siitä, että tässä har­rastuksessa tietää, kenen hyväk­si työtä tehdään. Kukaan ei vedä välistä ja kohde on selvä.

Munkki pitää pintansa

Herkuttelu varusmiesten kes­kuudessa on muuttunut vuosi­en varrella. Jopa karamellit ovat nykyään erilaisia. Munkkien syönti kuitenkin on ja pysyy. To­sin munkkien menekki on laske­nut, ja suolaisia leivonnaisia on alkanut mennä enemmän.

Munkit ja sämpylät leivotaan itse omassa leipomossa. Vuo­sitasolla munkkeja on tehty 189.000 kappaletta ja berliinin­munkkeja 34.000 kappaletta.

Tavoitteena tyytyväinen varusmies

Ei ole pakko olla jauhopeuka­lo ja keittiökokemuksella va­rustettu, että pääsee mukaan toimintaan. Jokaiselle löytyy so­piva tehtävä.

Porukka on hyvä, eikä kulke­minenkaan Vekaranjärvelle ole ongelma, sillä sisarille on järjes­tetty kuljetus. Työvuorot ovat il­taisin noin klo 18-21. Työvuoro­ja on noin kerran kuussa.

– Jos kerää vaikka oman kave­riryhmän, niin voi tulla aina sillä porukalla töihin. Kolme on aika hyvä määrä yhteen työvuoroon, naiset kertovat.

– Metsäkeikat ovat todella mukavia. Meillä on myös kivaa jäsentoimintaa. Siellä on hauska olla hyvien kavereiden kanssa, Margetta kertoo.

– Kyllä useimmiten ne ket­kä toimintaan tulevat mukaan, myös jäävät, Sari jatkaa.

Sotilaskotiliitto tarjoaa jäse­nilleen kaikenlaista koulutus­ta. Liiton koulutusten kautta tutustutaan esimerkiksi kyber­turvallisuuteen, voi suorittaa hy­gieniapassin ja on erilaisia so­mekoulutuksia.

– Tämä on sellainen harrastus missä ei ole koskaan nälkä. Työ­vuoron aikana tarjotaan päivys­tyskahvit ja sivuun suolaista tai makeaa, Margetta nauraa.

Hienoja hetkiä

Sarille nousi mieleen muisto, kun hän ohjasi sodeauton harjoi­tuksissa miinakentälle. Kuvitel­tu kenttä toki, mutta silti jännit­tävä tilanne.

Margetalle hieno hetki oli eräällä leirillä.

– Hengellinen jaosto järjesti mahdollisuuden osallistua kent­täehtoolliselle ja ilma oli todella kylmä. Poikien kanssa jonotet­tiin ehtoolliselle Pahkajärvellä. Täysikuu loi uskomattoman tun­nelman, Margetta muistelee.

– Iso kiitos vapaaehtoistyöstä on ollut, kun sain presidentiltä kutsun itsenäisyyspäivän juhliin linnaan, Sari toteaa.

Yksi Sarin koskettava hetki oli hänen ollessaan valan esilu­kijana, kun oma tytär oli vanno­massa valaa.

– Opettelin puheen kotona pe­rusteellisesti. Kun seisoin siinä papin kanssa, upposi tajuntaan, että siinä minä seison ja kuun­telen, kuinka tyttäreni vannoo valaa, että on valmis tarvittaessa lähtemään sotaan.

  • Laura Parkko
  • Artikkelikuva: Valkealan Sotilaskotiyhdistyksen Sari Seppälä ja Margetta Ala-Krekola.
Jaa artikkeli: