Vapaaehtoinen toiminta varusmiesten hyväksi on jatkunut yhtäjaksoisesti vuodesta 1918 alkaen. Juhlavuonna aloitettiin perinnepäivän viettäminen 7.5., päivänä, jolloin suomalainen sotilas pääsi ensi kertaa asioimaan sotilaskodissa, silloin Helsingissä.
Nyt korona-aikana, kun juhlintaa rajoitti kokoontumiskielto, juhlistettiin päivää Vekaranjärvellä lahjoittamalla villasukat varuskuntasairaalan asiakkaille.
Sotilaskotityötä tekee sisaret 36 sotilaskotiyhdistyksessä ympäri Suomen, sotilaskodeissa, leirisotilaskodeissa ja myyntiautoissa.
Sotilaskotitoiminnan periaatteet ovat samat kuin alkuvaiheessa. Jokaiselle varusmiehelle varmistetaan sotilaskodin peruspalvelut palveluspaikasta riippumatta.
Sotilaskodittomat yhdistykset tukevat varusmiehiä varuskunnissa toimivien yhdistysten kautta, sekä toimivat leirisotilaskodeissa ja maanpuolustustapahtumissa. Varusmiesten, kantahenkilökunnan ja kertausharjoituksiin osallistuvien reserviläisten viihtyvyys ja hyvinvointi ovat sotilaskotijärjestön tavoitteita.
Valkealan Sotilaskotiyhdistys on perustettu vuonna 1966. Syyskuun 4. päivänä Valkealan kansakoululle saapui lähes 90 rouvaa, neitiä, emäntää ja virkanaista perustamaan Valkealan sotilaskotiyhdistystä. Vekaranjärven alueelle oli rakenteilla uusi varuskunta. Yhdistys aloitti valmistelutyöt hyvissä ajoin, vaikka tiloja tai asiakkaita ei vielä ollut.
Jaostot
Sotilaskotitoimintaa minulle esittelee kaksi ihanan rupattelevaista naista.
Sari Seppälä toimii yhdistyksen puheenjohtajana. Margetta Ala-Krekola on yhdistyksen tiedottaja ja 1. sotilaskotipiirin piiripäällikkö. Hänen tehtävänsä painottuvat poikkeusoloihin. Molemmat naiset ovat olleet useita vuosia yhdistyksen hallituksessa.
Järjestö toimii jaostojen kautta. Tarjoilujaosto on niistä suurin.
– Tarjoilujaoston pääasiallisena tehtävänä on järjestää kahvitarjoilua ja hoitaa siihen liittyviä tehtäviä.
Kirjastojaosto pitää kirjastoa yllä. Sen toiminta on vähentynyt lähivuosina.
– Meillä on todella mittava kirjasto. Siellä on saman verran kirjoja, kuin Valkealan kirjastossa. Nykyisin varusmiehet eivät kuitenkaan lue niin paljon kirjoja, Margetta Ala-Krekola toteaa.
Kirjastossa on 5980 nimikettä. Joitain kirjoja on useampi rinnakkaiskappale, joten kirjojen määrä on huomattavasti suurempi. Sieltä voi lainata myös pelejä ja puhelimien latureita. Valikoimasta löytyy myös äänikirjoja.
Joitakin varusmiehiä osallistuu rippikouluun vasta palvelusaikana ja muutamia myös kastetaan ennen konfirmaatiota. Hengellinen jaosto järjestää heille kodinomaiset kakku-kahvijuhlat konfirmaation jälkeen. Noin kerran vuodessa myös sisarille järjestetään kirkkopyhä hengellisen jaoston toimesta.
– Monet toimista nivoutuvatkin herkutteluun, Margetta nauraa.
Askartelujaosto tekee yhdessä varusmiesten kanssa esimerkiksi äitienpäiväkortteja ja joulukortteja, sekä valmistaa erilaisia tuotteita myytäväksi.
On olemassa myös niin sanottu liikkuva sotilaskoti, joka vie myyntiautolla palvelut metsään varusmiesten leireille.
Suuri yhdistys
Valkealan Sotilaskoti on iso työnantaja. Heillä on 20 palkattua työntekijää ja vapaaehtoisia sisaria on 200.
– Vuosittain lahjoitamme Vekaranjärven varusmiesten viihtyvyyteen vähän yli 100.000 euroa. Pääesikunnan kautta lahjoitetaan lisäksi tietty prosenttimäärä sotilaskodin myynnistä, Sari Seppälä kertoo.
Valkealan sotilaskotiyhdistyksen juhlavuonna viisi vuotta sitten lahjoituksen avulla saatiin uusitulle urheilukentälle pukukopit.
– Tänä aikana, kun olen ollut mukana toiminnassa, olemme ainoastaan yhden kerran joutuneet kieltäytymään varusmiesten toiveesta. Varusmiehet halusivat saada kelloja, että he ehtivät tunneille, Margetta naurahtaa.
Periaate on se, että lahjoituksella hankitut tarvikkeet, tai kohteet ovat mahdollisimman monen saapumiserän käytettävissä.
– Kun muutin aikoinaan Anttilaan, oli itsestään selvää, että kuuluu sotilaskotiyhdistykseen ja marttoihin. Se oli hyvä tapa oppia tuntemaan ihmisiä, Sari kertoo.
Sari pitää siitä, että tässä harrastuksessa tietää, kenen hyväksi työtä tehdään. Kukaan ei vedä välistä ja kohde on selvä.
Munkki pitää pintansa
Herkuttelu varusmiesten keskuudessa on muuttunut vuosien varrella. Jopa karamellit ovat nykyään erilaisia. Munkkien syönti kuitenkin on ja pysyy. Tosin munkkien menekki on laskenut, ja suolaisia leivonnaisia on alkanut mennä enemmän.
Munkit ja sämpylät leivotaan itse omassa leipomossa. Vuositasolla munkkeja on tehty 189.000 kappaletta ja berliininmunkkeja 34.000 kappaletta.
Tavoitteena tyytyväinen varusmies
Ei ole pakko olla jauhopeukalo ja keittiökokemuksella varustettu, että pääsee mukaan toimintaan. Jokaiselle löytyy sopiva tehtävä.
Porukka on hyvä, eikä kulkeminenkaan Vekaranjärvelle ole ongelma, sillä sisarille on järjestetty kuljetus. Työvuorot ovat iltaisin noin klo 18-21. Työvuoroja on noin kerran kuussa.
– Jos kerää vaikka oman kaveriryhmän, niin voi tulla aina sillä porukalla töihin. Kolme on aika hyvä määrä yhteen työvuoroon, naiset kertovat.
– Metsäkeikat ovat todella mukavia. Meillä on myös kivaa jäsentoimintaa. Siellä on hauska olla hyvien kavereiden kanssa, Margetta kertoo.
– Kyllä useimmiten ne ketkä toimintaan tulevat mukaan, myös jäävät, Sari jatkaa.
Sotilaskotiliitto tarjoaa jäsenilleen kaikenlaista koulutusta. Liiton koulutusten kautta tutustutaan esimerkiksi kyberturvallisuuteen, voi suorittaa hygieniapassin ja on erilaisia somekoulutuksia.
– Tämä on sellainen harrastus missä ei ole koskaan nälkä. Työvuoron aikana tarjotaan päivystyskahvit ja sivuun suolaista tai makeaa, Margetta nauraa.
Hienoja hetkiä
Sarille nousi mieleen muisto, kun hän ohjasi sodeauton harjoituksissa miinakentälle. Kuviteltu kenttä toki, mutta silti jännittävä tilanne.
Margetalle hieno hetki oli eräällä leirillä.
– Hengellinen jaosto järjesti mahdollisuuden osallistua kenttäehtoolliselle ja ilma oli todella kylmä. Poikien kanssa jonotettiin ehtoolliselle Pahkajärvellä. Täysikuu loi uskomattoman tunnelman, Margetta muistelee.
– Iso kiitos vapaaehtoistyöstä on ollut, kun sain presidentiltä kutsun itsenäisyyspäivän juhliin linnaan, Sari toteaa.
Yksi Sarin koskettava hetki oli hänen ollessaan valan esilukijana, kun oma tytär oli vannomassa valaa.
– Opettelin puheen kotona perusteellisesti. Kun seisoin siinä papin kanssa, upposi tajuntaan, että siinä minä seison ja kuuntelen, kuinka tyttäreni vannoo valaa, että on valmis tarvittaessa lähtemään sotaan.
- Laura Parkko
- Artikkelikuva: Valkealan Sotilaskotiyhdistyksen Sari Seppälä ja Margetta Ala-Krekola.
