fbpx

Sukuinnostus laajeni

Valkealan suurten sukujen historian tallennusta täydennettiin tänä keväänä Laurilan sukukirjalla.

Suurin osa Laurilan sukukirjoista on jo tehnyt kauppansa. Sukututkija Teuvo Liukkonen teki suuren työn kerätessään tietoa ja istuessaan palavereissa ja puhelimessa selvitellen asioita.
Kirjan kuvat koskettavat varmasti myös suvun ulkopuolisiakin. Onhan kuvissa monille muillekin tuttuja henkilöitä, paikkoja ja asioita.
Avioliittojen myötä kirjassa on runsaasti eri sukunimiä. Mitä enemmän päästäisiin ajassa taaksepäin, sitä laajempi valkealalaistenkin joukko löytäisi varmasti suvusta yhteisiä esivanhempia.
Kirjan syntysanoista vastaa Leena Kekäläinen, mylläri Taneli Laurilan jälkeläinen:
– Suku on kuin pitkä köysi, johon kaikki miehet, naiset ja lapset kietoutuvat lankoina; kuka pitkänä kuka lyhyenä, vahvana ja heikkona, Jokin lanka on iloisen punainen, jokin murheen musta. Tähän köyteen tartumme me Laurilan suvun jälkeläiset ja alamme purkaa köyttä pätkä pätkältä, lanka langalta.

Alkuun

Vanoset Kääpälästä aloittivat oman sukukirjan kokoamisen. Lauriloita, jotka kuuluvat sukuun äitinsä puolelta pyydettiin työryhmään. Sukukirja Matti Ristonpoika Vanosen jälkeläisiä vuodesta 1756 ilmestyi kesäkuussa 2015. Sitten innostuttiin Laurilan suvun sukujuurista.
Kokenut sukututkija Teuvo Liukkonen lupautui hankkimaan ja kokoamaan tarvittavat tiedot hyvien yhteyksiensä kautta seurakunnista, väestörekisteristä ja maakunta-arkistosta.
Ensimmäinen sukututkimuspalaveri pidettiin sukuun kuuluvan Risto Kauppilan omistamalla entisellä Vuohijärven rautatieasemalla kesäkuussa 2016. Paikalla oli kiitettävästi 24 henkilöä. Työryhmään valittiin Arto, Risto, Janne ja Tenho Laurila, Antti Pasi, Tarja Hälikkä, Airi Leskinen ja sukututkija Teuvo Liukkonen. Myöhemmin ryhmään tulivat myös Markku ja Reijo Laurila, Matti Hälikkä, Raili Mauno, Sinikka Laurila ja Kari Leskinen.
Vajaan kolmen vuoden aikana pidettiin kymmenen palaveria. Ne järjestettiin Sisustuskahvila Kaarnasydämessä, jonne kirjatoimikunta haluaa välittää kiitokset hyvästä palvelusta.
Hevosojan kylässä eläneen ja sieltä lähteneen Johannes Matinpojan jälkeläisten elämänvaiheista kirja kertoo yli kolmensadan vuoden ajalta.
Sukua on edelleen samoissa Valkealan kylissä, johon sukujuuret ulottuvat jo 1700-luvun alussa. Osa suvusta on muuttanut hyvinkin kauas, jopa siirtolaisvirtojen mukana Amerikkaan ja Australiaan.
Laurilan suvussa kannustetaan tutustumaan kirjaan:
– Köysi on nyt ojennettu, langat purettu nimiksi ja numeroiksi, paikoiksi ja tarinoiksi kirjan sivuille. Sukukirja tallettaa tiedot ja muistot nykyisille ja tuleville sukupolville. Toivomme, että yhä useampi tutustuisi kirjaan ja löytäisi omat ainutlaatuiset juurensa.
Kuvataiteilija Mika Laurila kertoo kirjan kannen ja Laurila -suvun vaakunan aiheena olleen Hevosojan kylän ja nimen. Historialliset hevosen länget ympäröivät vaakunassa myllynkiveä.
Myllyt ovat aikanaan olleet tärkeä osa kyläyhteisöä. Laurilan suvun mylläreitä on ahertanut esimerkiksi Kääpälässä. Maataloudessa puolestaan hevonen on ollut korvaamaton kumppani ajan saatossa.
Kirjaa tukivat lahjoituksilla Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö, JEV-säätiö, Linjaliikenne Martti Laurila Oy, Kauriskiinteistöt Oy, Kirsti ja Jarmo Toikka, Teuvo Puuskari sekä useat suvun jäsenet. Myös ennakkomaksut sukukirjasta ovat olleet kullanarvoisia.
• JK

Kuvat suvun arkistoista


Artikkelikuvassa on Martti Laurila moottoripyörineen.

Jaa artikkeli: