fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Suppisvuosi

Tämän vuoden nimikkosieni on suppilovahvero. Tällainen tieto osui vastaan syksyllä Kymenlaakson Marttojen toimiston ikkunasta.
Nimikkosieniperinne täyttää ensi vuonna jo 30 vuotta. Marttaliiton aloitteesta ensimmäiset vuoden nimikkosienet nimitettiin vuonna 1981. Suppilovahvero oli tuolloinkin mukana. Suomen Sieniseura valitsi myös herkkutatin ja kehnäsienen. Kehnäsieni on seitikkilaji. Seitikeissä on myrkyllisiä lajeja, joten erottamisessa on oltava tarkka.
Kymenlaakson Martat vinkkasi Marttojen valtakunnallisena sienipäivänä 29. elokuuta kauppatorilla. Martat esittelivät metsän antimia sieninäyttelyn myötä. Sienistä kiinnostuneita kävijöitä oli runsaasti liikkeellä, hetkittäin jopa jonoksi asti. Paljon oli mukavia kohtaamisia.
Marttajärjestön piirejä on toistakymmentä. Kymenlaakson Martat ry:n alueella toimii noin sata yhdistystä. Jäseniä on useita satoja yli kolmentuhannen. Kansalaisjärjestön tavoitteena on edistää kotien ja perheiden hyvinvointia sekä kotitalouden arvostusta.

Craterellus tubaeformis (habitat:Beskid Sądecki, las świerkowy). Kuva: Jerzy Opioła, CC BY-SA 4.0

Satoa pitkään

Suppilovahvero, Cantharellus tubaeformis, muistuttaa torvea tai suppiloa. Pienehkön sienen lakki on ruskea ja sävyltään kellertävä tai harmaa. Ohuehko jalka on ontto ja väriltään keltainen. Lakin alapinnalla olevat poimut ovat kellertävän-harmaat, helttamaiset ja pitkäjohteiset. Suppilovahveron voi sekoittaa esimerkiksi kosteikkovahveroon, joka esiintyy satunnaisesti lähes koko maassa. Sekin on erinomainen ruokasieni. Pienenä suppilovahvero muistuttaa lievästi myrkyllistä rustonupikkaa. Muitakin lajeja voi erehtyä luulemaan suppilovahveroksi.
Suppilovahveron satokausi kestää syyskuusta lumen tuloon asti. Sitä voi kerätä jäätyneenäkin. Suppilovahvero kestää hyvin kuljettamista.
Suppilovahvero on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Sitä löytää sammaleisista metsistä, usein kuusikoista, sekä myös sekametsistä. Suppilovahvero on tavallisesti paikkauskollinen ja sitä löytää suurina ryhminä. Kasvaessaan sienet uppoavat syvälle sammaleeseen, joten löytäminen voi olla hankalaa.
Suppilovahvero on hyvä D-vitamiinin lähde. Siten se osaltaan paikkaa talvella D-vitamiinivajetta. Siinä on jonkin verran sienisokeria eli trehaloosia.
Suppilovahveroa voi kuivata ja pakastaa. Jäätyneitä sieniä ei kannata kuivattaa, vaan ne tulee pakastaa esikypsennyksen jälkeen.
Janne Kousa

Suppilovahverolla on monia hyviä ominaisuuksia.

Jaa artikkeli: