fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Taidekeskus Salmela 30v -Elämänmyönteinen juhlanäyttely

Salmelan kesä on kaunis ja ajatuksia herättävä. Siinä pääsee vaeltamaan läpi taidekeskuksen vuosikymmenten, yli vuorten, uusiin maailmoihin… ja kautta monen elämän.

Taidekeskus Salmela muistelee tänä vuonna erityisesti keskuksen toimintaa aloittaneita taiteilijoita. Heidän töitään on esillä lähinnä päätalon alakerrassa. Nuoret esittäytyvät edesmenneiden ja iäkkäiden rinnalla ja luontevasti lomittain.

Pitkän kantaman luovuutta

-30-vuotisjuhlanäyttelyn tavoite on avata ihmisten sielut ja silmät kauneudelle, konsuli Tuomas Hoikkala kuvaa. Yleisölle halutaan tarjota mahdollisuuksia positiiviseen eläytymiseen. Tuomas uskoo, että luovuus tarttuu myös näyttelyvieraisiin. Taiteilijoillekin Salmela tarjoaa uuteen luovuuteen innostavan yhteisön.
Taide elää vuorovaikutuksesta. Siinä yleisölläkin on merkittävä rooli kokijana ja palautteen antajana.
Juhlavuosi vie ajatukset jopa reilun 5 000 vuoden taakse. Salmelan kesän uutuus on Juhani Pallasmaan suunnittelema graafinen seinämä Kesäheinän esiintymislavan taustalla.
Alkuperäinen suunnitelma oli kuvata seinällä suuria sävellyksiä. Matkan varrella ajatus kuitenkin siirtyi kauemmas menneisyyteen. Tuomas rinnastaa seinämän aiheen Egyptin pyramidien rakennusaikaan.
Ensimmäisen kalliomaalauslöydön teki Jean Sibelius Ainolan lähettyviltä vuonna 1920. Sittemmin niitä on löytynyt erityisesti kaakkoisesta Suomesta. Karjalan Äänisen kalliomaalauksia on sijoitettu tasanteen laatoille. Valkealan Verlasta on valittu mukaan kaksi ihmishahmoa. Eniten kuvia on Ristiinasta.
Kuvissa näkyy vuosituhansien takainen elämä ja se, mihin ihmiset tuolloin uskoivat.

Isä ja poika

Salmelan kesä avautui virallisesti 8. kesäkuuta. Ennakkokierros saman viikon tiistaina alkoi palvelijan asunnosta, jossa on tänä kesänä isän ja pojan yhteisnäyttely. Musiikkia harrastava Pekka Rytkönen hakee veistoksillaan säveliä ja kaikuja ajasta. Niitä tarjoaa myös Antti Rytkönen, jonka maalaukset vievät keskelle kaupunkia.

Muuttavat kylät

Pihalla ääneen pääsee Erkki Saarainen. Mainosalalla uran tehtyään hän siirtyi kolmiulotteisen taiteen pariin. Vähän aikaa häntä kuunneltuaan tajuaa, että ulottuvuuksia on enemmän. Neljäs ulottuvuus on aika, joka hänen Kylä muuttaa -sarjassaan ulottuu esihistoriasta mahdollisiin tulevaisuuksiin.
Pihalla erilliset yhteisöt lähtevät tiivistymään. Sisällä aitoissa tulevat mukaan yhteen soivat äänet.
Taitelija pohtii, miten kylät hajaantuvat ja muuttavat ihmisten mielissä mukana, vaikka kaupungistuminen etenee. Kuoleva merivirta on hukuttanut sisäänsä kalanpoikaset, valmiiksi kuolleet. Tulevaisuuteen vie kaivohuone, jossa ilmastonmuutos nostaa merenpinnan, jonka alle kylät uhkaavat hukkua. Utopia tarjoaa mahdollisuuden jossakin muualla, jos tämä kaunis pallo menetetään.
Navakka aurinkotuuli vie myös parempaan tulevaisuuteen. Taivaan pystyssä pitävä Pyhä puu on ajaton. Yhtä vahvaa ajatusten jatkumoa en ole Salmelassa aiemmin kohdannut. Kun mukaan otetaan kalliomaalaukset, matka on huikea.
Kolmas aitoista esittelee Tilla Kekin töitä.

Erkki Saarainen vie pitkälle matkalle kylien muodostumisesta ihmiskunnan tulevaisuuden utopioihin.

Iloa ja voimaa

Domander tarjoaa eniten voimaa, iloa, luontoa ja valoa. Essi Peltonen vie tunteissa ahdistukseen asti. Hänkin on lisännyt mukaan jo kultaa. Joel Sieversin työt hehkuvat väriä ja muotoja. Taiteentuntija näkee lähdeteoksen, vaikka muodotkin ovat lähteneet elämään. Essin ehdotuksesta Joel sai tilaisuuden maalata Salmelassa viime talven.
Ilkka Lammin muistoksi on apteekkitalon pääsalissa hänen 1800-luvun osaamista ja luonnonmukaisuutta rohkeasti yllä pitäviä töitään. Niiden lomassa on Kasper Muttosen muotoilemia, tiloja sulattavia betoniveistoksia. Hän on käyttänyt töissään myös vuorikristallia ja kiviä. Erkkerin hehkuva väripallo on nimeltään Utopia.
Johanna Lumme on mennyt lammilta metsään. Yksi seinä vie Repoveden kesään. Seuraavassa huoneessa työt hehkuvat pohjoisen hanget värejä. Pallaksella hän lumen sävyjä ja liikettä tutkaili. Saadakseen myös muodot elämään, hän maalaa akryylin päälle öljyvärikerroksia.

Johanna Lumme on kuvannut Repoveden kesää ja Pallaksen talvea.


Kia Taegen antaa maalauksen yllättää. Viipurin jälkeen Repovesi lisäsi tauluihin värejä. Vuohijärvellä esillä olevien taulujen kanssa samaan sävymaailmaan kuuluvat taulut oli kaikki myyty jo avajaisiin mennessä. Kia kertoo, että hän maalaa kapealla paletilla ja sekoittelee itse paljon värejä. Lopputulos on valoisan sointuvaa runsautta. Taiteilijalla on tapana antaa työn viikon verran levätä. Uusin silmin hän sen jälkeen näkee, mitä vielä tarvitaan.
Henna Pohjola kertoo kummitädin vieneen hänet luontoon. Retkistä jäi mieleen ilon tunne, ja ne vaikuttivat siihen, miten hän katsoo ja tutkii elämää. Henna hahmottaa taiteilijoilla olevan kaksi tehtävää. Toinen on kritisoida yhteiskuntaa ja toinen tuottaa hyvinvointia. Salmelan kesässä olevat taulut edustavat jälkimmäistä. Vanhan ajan patinaa henkivät kukkataulut sisältävät viittauksia taidehistoriaan.
Pekka Parviainen pyrkii kuvaamaan tunnetta, jolla eläimet kohtaavat ihmisen. Hän selittää, miten jo yksi puu voi olla tuhansien asukkaiden yhteisö.

Myös Pekka Parviainen vangitsee kankaalle eläimen sisimmän.


Sofia Kukkosen töissä näkyvät 10 Italian vuotta, opiskelu Kiinassa ja maalaaminen Vietnamissa. Punahiilipiirroksissa näkyy myös renessanssin sävyjä ja antiikin kauneutta.
Marianne Siri pohtii ihmisen luontosuhteen monimutkaisuutta ja rikkinäisyyttä. Valkea nainen silittää hajamielisesti pitkälle jalostettua lemmikkiä. Balettitanssijalla on proteesijalka.
Marianne Siri väheksyy omia taitojaan toteamalla olevansa jumissa realismissa. Taide on siinä, miten hän saa muodon elämään ja kauneuden esiin tai herättää ajatuksia. Koska tunnettuus ei vielä ole riittävää kalliimpaan, materiaalit ovat keramiikka, punasavi ja kipsi. Haasteensa kipsissäkin on, sillä kookkaita töitä ei voi yhtenäisinä liikutella. Heinolla naisella on jopa hanskat. Marianne tunnustaa, että niiden pukeminen oli vaikeaa. Osin ne piti purkaa ja ommella uudelleen.

Marianne Siri luo aidon eläviä muotoja, koska hän pystyy siihen. Luonnollisen kokoiset kipsityöt puhuvat viereen pysähtyvälle.


Tero Annanollilta saadaan terveiset Roomasta. Hän ikuistaa hetkiä Villa Lanten taiteilijaresidenssissä yhdellä ikuisen kaupungin kukkuloista. Valot ja varjot viipyilevät tussikynän, kullan ja valkokullan yhdistelmissä.
Tiina Torkkelin viime kesäksi valmistama Lotta-patsas saa pysyvän paikan Hämeenlinnasta. Tiina jatkaa hevosten kautta tunnetilojen kuvaamista. Materiaalia hän säästää tekemällä veistoksista entistä keveämpiä. Osa hevosista on päätynyt lasilevyille ja siten seinille.
Lisäksi Domanderin alueella voi antaa mielikuvituksen lentää muun muassa Mi Kuopan tuttujen taruhahmojen siivin.

Tiina Torkkeli ilmaisee tunteita hevosten kautta.

Perustajia

Salmelan alakerran salissa hehkuvat Rafael Wardin värit. Niiden lomassa voi pysähtyä Ukri Merikannon ja Salmelan kummitädin eli Laila Pullisen muotokielen äärelle. Peräsalissa jatkuu perustajajäsenten ja muiden Salmelan historiaan vahvasti vaikuttaneiden näyttely. Mukana ovat muun muassa Reino Hietanen, Ulla Rantanen ja Esko Tirronen. Myös Kimmo Kaivanto ja Jaakko Sievänen luovat vahvoja tunnelmia.
Yläkerran suuri sali on avarampi ja rohkaisevampi kuin koskaan ennen. Seinillä pääsee vaeltamaan vaikkapa Dolomiiteille Tuomo Saalin matkassa. Hän istuu juhlavuoteen loistavasti, sillä mukana näyttelyssä on niin hänen opettajansa kuin oppilaitaan. Taivas aukeaa, kun jaksaa kiivetä. Tosin suuren taulun nimi Voiman tunnossa luo vaikutelman pikemmin luonnon voimasta, sillä ihmisen asento antaa viitteitä uupumuksesta.

Tuomo Saali avaa hehkuvia taivaita, jos jaksaa vaeltaa hieman perusmaata korkeammalle.


Juhani Saksa on löytänyt kiven pehmeyden. Tämä neljännen sukupolven taiteilija toteaa, että hän voisi puhua kivistä monta päivää. Hän osaa niitä arvostaa ja luoda niihin arvoa. Maakuntakivet muotoutuvat kuuteiksi tai muiksi eläviksi hänen käsissään, eikä kaikkia kauneimpia kiviä tarvitse murskata maanparannusaineeksi. Etelä-Savon marmoria hän saa Virtasalmelta valikoituja paloja.

Juhani Saksa pelastaa kivien sisällä odottavaa elämää.

Nuorten töitä

Salmelan vuoden nuori taiteilija on Jasmina Ijäs, jonka työt tunnistaa pystyraidoista. Hän kertoo niiden vain jääneen matkaan, kun hän huomasi pystyvänsä niiden avulla kuvaamaan muun muassa aikaa. Yhdessä raidassa voi olla kesä ja toisessa talvi. Salmelan kesässä raidat tarjoavat eniten värin ja harmaasävyjen vaihtelua.
Jasminan huone jakautuu kahtia. Länsipäädyssä on puhdas luonto. Itäpäädyssä ketuilla on pitsiä ja karhut katsovat vakavina, millaisia muurahaispesiä ihminen on rakentanut. Nimet ovat Vieras omalla maalla ja Kotini on siellä, mistä tulin.
Samuli Alosen linnut vaappuvat lattialla Jasminan kurkien ja karhujen välillä. Niillä ei pitänyt olla edes jalustoja. Pakko oli laittaa matalat tasot, jotta ihmiset eivät niihin vahingossa törmää. Hahmot ovat hienolla tavalla koomisia.

Jasmina Ijäs näkee elämää eläinten silmin.

Jos hakee taidekeskuksen juhlavuodelta hätkähdyttävää rumuutta tai jotakin, minkä kaltaistakaan ei ole ennen nähty, voi joutua pettymään. Jos hakee innoitusta, vaikutelmia, voimaa tai taidetta, joka kestää aikaa, niitä on tarjolla kyllin 11. elokuuta asti.

Teksti: Auli Kousa
Kuvat: Seppo Kousa

Jaa artikkeli: