fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Taivaan sinessä

Ilmojen halki käy lentäjän tie. Sen mahdollistamana Skydive Finlandilla, Utissa noustiin jopa neljän kilometrin korkeuteen syyskuun viidentenä.
Lauantainen tuuli oli melko tyyni. Harmaat pilvet kerääntyivät illan lähetessä, vihjailleen tulevasta sateesta. Auringonvaloakin päivän aikana saatiin.
Suomen suurimmassa laskuvarjokerhossa oli vuonna 2018 yli 900 jäsentä. Skydive Finland ry:n jäsenet hyppäsivät yhteensä 15 000 hyppyä. Yhdistyksellä on kaksi kokopäiväistä työntekijää. Hyppykauden sujuvuuden varmistamiseksi on myös muutama palkattu kesätyöntekijä.
Skydive Finland ry voi juhlia juuriensa kuusikymppisiä tänä vuonna. Yhdistys syntyi, kun Suomen Laskuvarjokerho ry ja Utin Laskuvarjokerho ry yhdistivät toimintansa vuonna 2013. Nämä olivat Suomen kaksi vanhinta ja suurinta laskuvarjokerhoa. Suomen Laskuvarjokerho ry perustettiin 1960 ja Utin Laskuvarjokerho ry vuonna 1963.
Ennen ryhmän hyppäämistä Olli Eklund palasi omasta hypystään. Hän hätäili avauksessa ja joutui ottamaan varavarjon käyttöön kierteiden vuoksi. Sehän tiesi sitten sitä, että hänen täytyi tarjota juotavat. Illalla oli luvassa myös lettukestit.

Hallin seinällä on ilmailuun liittyvää kuvamateriaalia. Valoa tulee niin luonnosta kuin sähkölläkin.
Matoilla valmistaudutaan hyppäämiseen.
Olli Eklundilla oli hyppy ohitse.
Lentokoneesta hypättiin yksi toisensa jälkeen.

Vauhtitausta

Lasse Keronen valmistautui lähtemään lentokoneen kyytiin. Hän tuli pari vuotta sitten kurssille ja osti 25 oppilashyppyä. Tarkoitus oli päättää niiden perusteella, onko laji oma juttu.
Lassella on menossa toinen täysi kausi, kolmas kaikkinensa. Kokonaisuudessaan Lasse on hypännyt yli kolmesataa kertaa.
Lasse Kerosella on vauhtilajitausta. Lumilautailua hän on harrastanut lapsesta asti. Moottoripyörällä hän on jopa ajanut kilpaa.
Eniten hyppäämiseen vaikuttaa, kuinka tiheään hyppää. Mitä enemmän hyppää, sitä enemmän siihen tottuu. Lasse Keronen pitää eniten exitistä, hetkestä jona hypätään koneen ovesta ulos. Se oli aluksi jännittävin hetki.
Lasse kertoi isossa ryhmässä olevan enemmän riskejä kuin pienemmässä. Laji on monipuolinen. Harjoiteltavana on muutakin kuin vapaapudotusta. Pitää tietää esimerkiksi sääoppia. Varjolla lentäminen on ihan oma juttunsa.
Ryhmähenki on hyvä, keskimäärin todella hyvä. Se on lajin vahvuus. Tiivis harrastajaporukka tuntee toisensa hyvin. Toki joskus voi tulla erimielisyyksiä, mutta ne sovitaan nopeasti.
Laji vaatii sitoutumista ihan jo ajallisesti. Aluksi täytyy hyväksyä se, että lähtee mukaan oppilashyppääjänä.
Lasse suosittelee lajia. Erityisesti ensimmäinen hyppy on mieletön kokemus.
Janne Kousa

Auringon asemassa on oma haasteensa valokuvaamisen kannalta, hyppääjien liikeradan vaihdellessa.
Maasta käsin kuvatessa tuskin liian järeää objektiivia löytyy laskuvarjohyppyjen kuvaamiseen.
Lentokoneessa on tiivis tunnelma.

Jaa artikkeli: