Suomen suurimpiin kuuluva yksityinen, säveltaiteen perusopetusta antava musiikkioppilaitos Pohjois-Kymen musiikkiopisto juhli syntymäpäiviään 27. maaliskuuta.
Perinteisessä soitinesittelykonsertissa oli lavalla konsertin mittaan kymmenittäin esiintyjiä. Siniset, keltaiset ja vaikka minkä muun väriset ilmapallot värittivät salia. Kuten arvata saattaa, jokunen karkasi kattoon. Useat lapset laittoivat kengät syrjään, jotta saattoivat oleilla penkeillä vapaasti.
On ymmärrettävää, etteivät kaikki muistaneet teoksia ulkoa. Välillä esiintyjiä jäi osittain nuottitelineiden taakse piiloon, jolloin lähinnä kuului soittimen ääni.
Joustavasti puupuhaltimiin
Ella Sofia-Järvinen ja Joanna Lanki käynnistivät konsertin viuluin. Pohjalainen kansansävelmä Pinnin polska vaihtui alttoviuluun. S. Suzukin sovitus loihti kappaleen hyvin erilaiseksi kuin alkuperäinen. Niccolo Paganinin alkuperäisteos Noitatanssi on lähes kymmenminuuttinen teos, jossa yhdistyvät juhlavuus, hyytävyys ja ilakointi. Sovitetun version tulkitsi Veikko Keinänen säestäjänään opettaja Heikki Puukko.
Selloin kuulijoita ilahduttivat Joakim Kykkänen ja Mona Rämä. Mary Cohenin teoksen nimen lyhyydestä ei pääse ainakaan valittamaan: Signorina ritardando hidastaa kiireisen päivän lopuksi.
Kontrabasso ilmaisi Väinö Turkin taiteilemana porkkanoiden kietoutuneen mullan peittoon. Kirsi Saari nosti pianolla juurekset maasta. Näin toimivat hyvin yhteen soittimet Markku Kopiston suorastaan legendaarisessa Popsi popsi porkkanassa.
Iloisista säveleistä tunnettua Georg Malmsténia kutsuttiin ”Molli-Joriksi”. Hänen ikivihreään Jänöjussin mäenlaskuunsa hyppäsi mukaan Alisa Nokkala huilullaan.
Paul Harris’n Sonata in F:n sinetöi salin äänimaisemaan klarinetillaan Aino Moilanen.
Opistolla on monia ryhmiä ja yhtyeitä. Nokkahuiluryhmä vei Firenzessä elämäntaipaleensa aloittaneen ja myöhemmin Ludvig XIV:n hovissa, Ranskassa vaikuttaneen Jean Baptiste Lully’n Kuutamon ääreen.
Vaskipuhallinten seuraan
Saksofonia puhalteli Venni Lehmusmetsä tulkiten Jan Utbultin Junaa. Juontaja Aleksi Saraskari esitti toiveen: -Kunpa VR:n junat toimisivat yhtä luotettavasti kuin Vennin soitto.
Nikolai Rakov’n Vokaliisi oboelle ja englannintorvelle tarvitsi nimensä mukaisesti duettoa. Oboeta esitteli Kaisa Ansamäki ja englannintorvea opettaja Timo Karjalainen.
Fagotin taitajuutta kuultiin opettaja Karita Siljanderilta. Tulevan vuodenajan tunnelmiin vei Georg Riedel’n Iidan kesälaulu.
Trumpetin laittoi laukkaamaan Martta Kallio Marjatta Meritähden lastenlauluklassikossa I-ha-haa.
Käyrätorvia oli monin kappalein. Yhtye tulkitsi Herman Bellstedt’n sävellyksen Napoli, jonka on sovittanut V. Koponen.
Pasuuna, baritonitorvi ja tuuba täräyttivät ääniään The Colourbonesin myötä. Djemberyhmä Anonymus avusti. Eeva-Leena Pokelan Ruoho heiluu tuulessa myötä taukosi puhaltelu.
Klassista kitaraa esitteli Ellinoora Hartikainen Matteo Carcassin teoksella Pastorale. Kotikanteleella kertoi pörröisen eläimen tarinaa Mirella Mäkelä. Kansanlaulu Pikku pupu vaihtui Marjatta Pokelan Mörri-Möykyn soittokuntaan. Soittokuntaa edusti 5-kielisellä kanteleella Linnea Vikman.
Kansanlauluja
Harmonikka välillä pihisi ja puhisi kun ei soittoa tullut. Saattaakin arvata, että kyseessä oli kansanlaulu Pienen pieni veturi. Soitosta vastasi Lucas Vantanen.
Pianoon on eniten pyrkijöitä. Sillä kuultiin soitettavan kepeästi loikkiva kansanlaulu Pienet sammakot. Sammakoiden musiikillisesta hyppimisestä vastasivat Else Huuskonen, Peppi Lassila ja Tinja Purho. Bändi tulkitsi Ellinooran Minä Elän.
Musiikkiopistolle päätettiin sopivan oma fanfaari, joka kuultiin konsertin päätteeksi. Oppilaiden ja ammattilaisten sävellyksiä arvioitiin erikseen. Apulaisrehtori, huilunsoitonopettaja Eeva Kaisa Malin sävelsi kilpailun voittaneen fanfaarin.
JK
