Tällainen on Hetku Valkealasta

Tirvalaisen Anu Toivakka-Venhon omistama Hetku voitti tammikuisena lauantaina kylmäverioriiden
ja -ruunien TalviCup-finaalin 10 000 euron ykköspalkinnon Vermossa. Voittoputki jatkui
Jokimaalla.

 Anu Toivakka-Venho asuu Tirvalla. Kahdek­san vuotta sitten heinä­kuussa Anun naapuriin Ari ja Kaisa Tuurin hevoselle syntyi varsa, joka sai nimen Hetku.

Kun varsa oli päivän vanha, kävi Anu sitä katsomassa to­deten sen todella somaksi, niin kuin aina tietysti pienet varsat tuppaavat olemaan.

Anulla oli vielä siinä vaihees­sa kotitallissa oma hevonen, Sa­lamoiva. Saman vuoden syys­kuussa koitti surullinen hetki, kun Salamoiva jouduttiin lopet­tamaan. Se oli Anulle todella kova paikka.

– Siinä vaiheessa ajattelin laittavani kaikki hevostarvik­keeni myyntiin ja päätin, että Salamoiva oli viimeinen hevo­seni. Tein varmaan kolme tu­hannen palan palapeliä lyhyen ajan sisään, neuloin ja istuin sohvan mutkassa mieli maassa. Sitten miehenikin sanoi, että ei­hän tätä kestä kukaan katsoa, pi­täisikö sinun hankkia hevonen, Anu kertoo.

Anu meni uudestaan naapu­riin tervehtimään Hetkua ja os­topäätös syntyi nopeasti. Anusta tuli Hetkun omistaja vielä sa­man vuoden puolella.

Kolmevuotiaana Hetku kävi Marko Heikarin ravitallil­la opettelemassa radalla oloa. Huhtikuussa 2019 Hetku muutti Marko Heikarin tallille Toikka­laan. Myös Salamoiva oli ollut Heikarin tallilla, ja Anu tunsi Markon jo pitkän ajan takaa.

– En koskaan ajatellut muu­ta paikkaa Hetkulle. Olen ollut raveissa töissä ja Marko on pi­tänyt kauan ratatallia, joten tie­sin hänen tapansa toimia. Se oli itsestään selvää, että Hetku me­nee Markolle valmennukseen. On kiva, että Hetku saa olla täällä maalaistallissa.

Treeniä Hetkun tahtiin

Hetkun hoitaja Kiia Heikari kertoo, että Hetkulle on mieleis­tä mennä kärryjen edessä nor­mitreeniä.

– Meillä on täällä hyvät ajo­paikat, ja kesällä voidaan käyt­tää hevosia järvessä. Jos tarvit­see käyttää hevosta radalla, on sinnekin matkaa vain 15 km. Mahdollisuuksia treenaamiseen täällä on, Kiia kertoo.

Kilpailukaudella Hetkun kanssa treenataan noin joka toi­nen päivä.

– Jonain päivänä mennään kovempaa, toisena päivänä tree­nataan rauhallisemmin. Kun ollaan treenikaudella, ajetaan noin neljä kertaa viikossa. Kun ajetaan hevoselle pohjakuntoa, myös lenkkien pituus on pidem­pi.

Kiia kertoo, että on olemassa sanonta: Hevosta ei pidä treena­ta samalla, kun sillä ajetaan kil­paa. Sille pitää antaa aikaa pa­lautumiseen.

Hetkulle laitettiin toimittajan vierailunajaksi raviriimut pää­hän. Hetku taisi hetken luul­la pääsevänsä taas juoksemaan kilpaa.

– Se on aina valmis lähtemään joka paikkaan, treenaamaan ja kisoihin. Hetku tykkää selvästi sen hommasta. Sen huomaa ra­dallakin. Hetku ei helposti pääs­tä toista hevosta ohitse, Kiia sa­noo.

Vanha sielu

Anu ja Kiia kertovat Hetkun olevan vanha sielu. Nyt hieman vanhempana se on vähän luopu­nut sen loputtomasta uteliaisuu­desta.

– Jo varsana, kun sitä opetet­tiin huomasi, että Hetkulle kävi kaikki. Monta kertaa tuli olo, että hevonen on vanhempi kuin se onkaan. Sen ollessa nuorem­pi, alkoi tallin omistaja korjata aitausta porakoneella. Tarhaka­veri lähti karkuun, mutta Hetku meni heti uteliaana seuraamaan, mitä tapahtuu. Hyvin osallistuva hevonen, Anu nauraa.

Harmillisten vaivojen kautta voittoon

Naiset myöntävät, että aina voittaminen tuntuu kivalta. Eri­tyisen hienoa se on hevosen kanssa, jolla on ollut ongelmia, mutta ne on saatu hoidettua kuntoon. Jossain vaiheessa oli pelkona, ettei Hetku voi jatkaa ravihevosena lainkaan.

– Ei ole mitenkään itsestään selvää, vaikka hevonen olisi nuorena pärjännyt, että se pys­tyy treenitaukojen jälkeen pa­laamaan sille tasolle, mitä aiem­min sillä oli, Kiia sanoo.

Helmikuussa 2020 Het­ku juoksi voiton ja sitten al­koi myös raveissa koronatau­ko. Hemppa oli huippuvireessä, mutta treeniä höllättiin, sillä ei ollut tietoa, koska raveihin taas päästään. Hevonen alkoi oireilla toista takajalkaa. Ongelmaa tut­kittiin useiden eri eläinlääkärien kanssa, mutta vikaa ei tahtonut löytyä.

Syyskuussa 2020 Hetku vie­tiin Teivoon eläinlääkärille ja vika löytyi.

– Vaiva oli sellainen, että se alkoi oireilemaan, kun hevonen jäi kevyemmälle treenille. Kuu­lostaa hassulta, koska ihmisille­kin tulee rasitusvammoja, kun treenaa liikaa. Tällä se oli päin­vastoin, Kiia sanoo.

Ohjeeksi annettiin, että aja­malla jalka paranee. Ja suurek­si onneksi, näin kävi. Hetkulla oli 11 kuukauden tauko raveis­ta, ennen kuin lähdettiin kokei­lemaan starttia. Aluksi juoksu ei ollut ihan priimaa, mutta hevo­selle haluttiin antaa aikaa. Usein juoksu paranee starttien karttu­essa. Hetku teki hyviä juoksu­ja, mutta kovin terä siitä vielä puuttui. Voittoja ei sillä kaudel­la tullut.

Hetkulla todettiin kevääl­lä 2021 hengitystievirus, jonka vuoksi jouduttiin treeniä taas keventämään. Kipeätä hevos­ta ei voi tietenkään treenata sa­moin, kuin tervettä.

Tästä seurasi se, että vanha jalkavamma alkoi taas oireil­la. Nyt onneksi tiedettiin, mikä jalassa on, ja tällä kertaa vaiva parani nopeasti. Hetkulla oli täl­lä kertaa 7 kuukauden tauko ra­veista.

–Hetkun valmentaja Marko­kin sanoi, että periaatteessa sen olisi voinut viedä jo aikaisem­min raveihin. Hevoselle halut­tiin kuitenkin antaa aikaa. Koko ajan on menty hevosen ehdoilla. Siten, mikä on hevoselle paras­ta.

Nyt Hetkusta näkee, että se on vaivaton.

–Hetku on todella kovaluon­toinen radalla, mutta kyllä se radan ulkopuolella näyttää, jos kaikki ei ole hyvin. Nyt se on kaikin puolin sen toisen tauon jälkeen hirmu hyväntuulinen, lähtee mielellään raveihin ja on ravipaikalla todella zen, Kiia to­teaa.

• Laura Parkko