Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Talvimelonnan riemua

Vuohijärvellä asuva Mika Asikainen laski kanootin talvisille vesille.

Vuohijärvi pysyi tänäkin vuonna sulana vuodenvaihteen yli. Hankittuani vuosi sitten oman kajakin, on järvellä tullut melottua erilaisissa olosuhteissa. Olen käynyt tuulisina päivinä kokeilemassa, miten kajakki ottaa aallot ja tuulen vastaan. Talvimelontaa en ollut kuitenkaan aiemmin harrastanut.

Upeat jäiset taideteokset koristivat melojan reittiä Vuohijärvellä.

Joulun välipäivinä sai Vuohijärvellä olla rauhassa omine ajatuksineen. En nähnyt tällä retkellä sen enempää järvellä, kuin mökkien pihoillakaan, yhtään ihmistä. Lintujakin näkyi vain kaksi. Lintuharrastajana suurin mielenkiintoni vesillä kohdistuu yleensä juuri lintuihin. Vuohijärvi on siitä mielenkiintoinen järvi, että se pysyy sulana monia muita järviä pidempään ja saattaa siksi houkutella tänne jääneitä vesilintuja puoleensa. Järven eteläpäästä löytyikin yksi isokoskelo, joka on tavallisin loppusyksyn vesilintu Suomessa.

Lehtisaaressa minua odotti yllätys. Niemen nokan takaa lähti lentoon iso tumma lintu, jonka valkoinen pyrstö näkyi jo paljain silmin. Aikuinen merikotka oli ollut passissa Lehtisaaren rannalla. Lintu lähti minun pelästyttämänä lentoon kohti Lampisaarta. Upea näky. Merikotka on suojelutoimien ansiosta palannut sukupuuton partaalta pesimälajiksi eri puolilla Suomea. Se pesii jo Kouvolassakin 1-2 parin voimin. Lienee vain ajan kysymys, kun Vuohijärvikin saa oman pariskunnan.
Lampisaaren eteläpuolella on upea kiviriutta, joka melkein yhdistää saaren Räähänsaareen ja Okanniemeen. Tältä riutalta toivoin löytäväni todellisen harvinaisuuden, merisirrin. Sellainen havaittiin viikkoa aiemmin Jaalan Pyhäjärvellä.
Kouvolan ensimmäinen havainto tehtiin vuosi sitten Tihvetjärvellä. Sirriä ei tietenkään löytynyt, mutta kiviriutan kivet ja kasvit olivat peittyneet upeaan jääkerrokseen laineiden roiskiessa vettä pakkaspäivinä. Tällaisia näkyjä pääsee harvoin näkemään.

Jotta melonta kylmissä vesissä on turvallista, pitää välineiden olla kunnossa. Itselläni on kylmien vesien aikaan käytössä kuivapuku ja neopreenitossut. Neopreenisormikkaiden päälle vedin tavalliset talvirukkaset. Rukkaset toki kastuivat päivän mittaan, mutta pitivät tuulen poissa ja kädet lämpiminä. Kunnon huppua tai päähinettä en ollut vielä hankkinut, joten otin mukaan useamman putkihuivin, joilla säätelin pään lämpötilaa. Myötätuulessa kaksi huivia riitti, vastatuulessa laitoin kolmannen. Kotiin päästyä huiveista kaksi oli kosteita, alimmainen hiestä ja päällimmäinen roiskeista. Loppiaisen jälkeen Vuohijärvikin sai jääpeitteen ja kajakki pääsi talviteloille. Pitkä pakkasjakso toivottavasti saa jääkannen vahvistumaan niin, että järvelle pääsee liikkumaan myös talvikuukausina.


• Mika Asikainen

Jaa artikkeli: