Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Tärkeintä on lähteminen

Lähde retkelle lähimaisemiin ja näe kotiseutusi uudella tavalla.

 Retkikohteen ei tarvitse olla kaukana, tai edes erityisesti retkeilyreitti. Ulkoilmasta ja luonnon ihmeis­tä pääsee nauttimaan helposti jo ihan kotikulmilla.

Luontokuvaaja ja kirjailija Mika Honkalinna lähti testaa­maan, millaisen kuvaston saa aikaiseksi, jos liikkuu kameran kanssa ihan kotipiirissä.

Talo metsässä

Usein liikkeelle tulee lähdet­tyä autolla, mopolla, tai muul­la moottoriajoneuvolla. Honka­linnaa kutkutti ajatus siitä, että millaisia kuvia kertyy, jos liik­kuu kotipihalta lähtiessään vain jalkaisin.

Kun luontokuvaaja lähtee ra­kentamaan taloa metsän keskel­le, vääjäämättä tulee mieleen ajatus, että mitähän tästä syntyisi?

Tämä oli Honka­linnalle muutaman vuoden kokeilu, jos­ta syntyi kirja Talo metsässä. Kirjan kuvissa näkyy myös hänen perheenjäseniään ja uskollinen retkika­veri, koira nimeltään Lupe.

– Minun tapauk­sessani kotitalo on metsän keskellä Li­mingassa. Usein va­lokuvaajien ja kir­jailijoiden lähipiiri joutuu teoksiin mu­kaan ja näin kävi myös nyt. Se on väistämätöntä.

Mika kulkee Lupen kanssa kodin lähitienoilla päivittäin ja havainnoi samalla kuvaajan sil­min ympäristöään. Ajatus, että aina pitäisi lähteä kauemmas, ei pidä paikkaansa. Kaikkialla on kuvattavaa ja kat­seltavaa.

– Riippuu vain näkökulmas­ta ja siitä, että osaa etsiä aihei­ta. Tätäkin kuvausprojektia oli­si voinut jatkaa vielä pitkään. Kun pysähtyy ja malttaa hitaasti katsoa ajan kanssa, niin monet asiat alkavat aukeamaan aivan toisella tapaa. Tietty maaston­kohta, jonka ohi kulkee sen sata kertaa, muuttuu vuorokauden ja vuodenaikojen mukana.

Närhi. Kuva: Mika Honkalinna

Honkalinna otti kaikki ku­vat Talo metsässä-kirjaa varten muutaman kilometrin säteellä omalta pihamaaltaan, osan ku­vista jopa olohuoneen ikkunan läpi.

– Tämä ympäröivä metsä on ihan tavallista talousmetsää. Ei siitä itsessään ole sen kummem­paa kerrottavaa. Kuvien läh­tökohta onkin se, että sieltäkin löytyy kuvattavia kohteita, kun vaan katsoo tarpeeksi tarkkaan. Malttaa pysähtyä.

Retkellä Valkealassa

Valkealasta löytyy lukemat­tomia paikkoja, joiden kauneus hätkähdyttää ja niihin on muka­va palata aina uudelleen.

Liikkeelle voi lähteä tietysti myös ilman kameraa ja nauttia luonnosta ihan vain katsellen.

Luontokuvauksesta on tullut hyvinkin suosittua ja ikoniset lajit, kuten karhut ja kotkat py­syvät kuvien aiheina vuodesta toiseen.

Sateenkaari Vuohijärvellä. Kapasaari. Kuva: Mika Honkalinna

Aina tulee uusia kuvaajia, jot­ka eivät ole niiden kuvaamista aiemmin päässeet kokeilemaan, ja onkin aivan ymmärrettävää, että niin halutaan tehdä. Ovat­han ne upeita kokemuksia ja hienoa katsottavaa. Kuvattavaa on kuitenkin luonnossa loputto­masti.

– Hyvä kuvaaja pystyy te­kemään melkein mistä tahansa aiheesta vaikuttavan kuvaker­tomuksen. Ei ole tärkeää mitä kuvaa, vaan miten kuvaa, Hon­kalinna miettii.

Honkalinna on Kymenlaak­sosta kotoisin. Täällä asuessaan hän retkeili aktiivisesti myös Valkealassa. Asuessaan Kuusankoskella Mäyränkorvessa oli Niivermä­en metsä hänelle mieluinen lä­hikohde ja tärkeä kuvauskohde. Repovedellä Honkalinna pyö­ri jo 70-luvun lopulla. Etenkin 90-luvun alkupuolella hän oli siellä paljon kuvaamassa.

– Se oli kestosuosikki ja tun­tuu, että aina vaan suositum­maksi se on tullut ihmisten kes­kuudessa, Honkalinna toteaa.

Valkealasta Honkalinna kek­sii monia hienoja retkikohteita. Mieleen nousee monia yksittäi­siä järvien rantoja, kukkuloita ja kallioalueita.

– Haukkasuo vanhan Kou­volan ja Anjalankosken rajal­la, josta suuri osa jää Valkealan puolelle, on hieno. Suon luon­nontilainen osuus oli paikka, jossa paljon tuli kurkia kameran kanssa väijyttyä.

Pyöräretkikohteena hänellä oli usein Lappalanjärven Hauta­lan ranta. Se ei ehkä ole reppu­retkikohde, mutta hieno kohde mihin aikaan vuodesta tahansa. Jäiden lähdön aikaan Honka­linnasta oli hieno seurata jää­kentän muuttumista kallioita vasten.

Mänty Lappalanjärven rannalla. Kuva: Mika Honkalinna

Selänpään kankaan komeat suppa-alueet, Hunkerin romput, ovat 40 metriä syviä. Yhtä ko­meat ovat Halisenromput. Selänpään laajalla suistoalu­eella saa kokea esihistoriallista jääkauden tunnelmaa.

Vuohijärvellä on hienoja kal­liosaaria eteläosassa, jotka ovat viehättäviä pieniä paikkoja. Tal­vella kulkiessa pitää tietysti olla tarkkana, että jää on kantavaa.

– Heisanharju Jaalassa on hie­no kohde. Pohjois-Jaalan järvet ja lammet ja hieman rosoinen maisema ovat hienoja. Siellä on komeita kalliopaikkoja. Valkea­lassa tietenkin koko Väliväylän varrelta löytyy mielenkiintoista nähtävää ja kuvattavaa.

Nähtävää löytyy myös teiden varsilta, ihan taajamissakin. Pel­tomaisemaa halkovat hiekkatiet ja niiden pientareiden kukat per­hosineen ja hyönteisineen voi­vat olla hienoja löytöretkipaik­koja.

Talvinen maisema viehättää

Honkalinna pitää talvesta. Hänen mielestään pohjoisen tal­ven estetiikka on huikeaa. Mai­sema muuttuu, kun lumi peitte­lee maisemaa ja koristaa puiden oksia.

– Talven niukkuus ja pelkistet­ty maisema, sekä tietyllä tapaa eräänlainen selviytymiskamp­pailu ovat minusta kiinnostavia. Lumi muuttaa maiseman kerta­heitolla. Valon vähyys maalaa maisemaa taas omalla tavallaan. Oma lukunsa ovat talviset kuu­tamoyöt.

Hanki kuutamolla. Kuva: Mika Honkalinna

Mikalla on suunnitelmissa tehdä kirja, johon on kuvattu pelkästään lunta. Erilaisia han­gen muotoja, eläinten varjoja ja hankien muotoja.

– Olen tehnyt jo kaksi talvi­kirjaa, mutta niissä on aika laa­jat sektorit, mitä niihin on ku­vattu. Tämä kolmas talvikirja on pelkkää lunta. Olen sitä jo kuvannut aktiivisesti parin vuo­den ajan.

Ensin hän kuitenkin keskittyy suoteemaan. Poikilossa avau­tuu toukokuussa 2022 Valoku­van aika -näyttelykokonaisuus. Honkalinnan näyttely, Suomaa, esittelee maamme alkuperäisin­tä luontoa.

Kokonaisuuteen kuuluu myös kaksi muuta tahoa. Kouvolan Kameraseura juhlii 70-vuotista olemassaoloaan juhlanäyttelyl­lä. Suomen Kameraseurojen lii­tolla on myös juhlan aihetta, koska liitto perustettiin 90 vuot­ta sitten valokuvauksen harras­tajien valtakunnalliseksi kes­kusliitoksi.

Suot ovat myös talvisin ja ke­väisin mahtavia ulkoilukohteita. Honkalinnalla tietysti kamera kulkee sielläkin aina mukana.

– Tein suoraan ilmasta kuvat­tuja suonäkymiä ja nämä ku­vat ovat osa sitä näyttelyä. Suot ovat talvella erinomainen ret­kikohde. Kesällä soilla voi olla raskaskulkuisia paikkoja, joi­hin talvella pääsee lumikengillä helpostikin. Suo kun jäätyy, on siellä liikkuminen nautinnollis­ta.

Retkikohteella ei tarvitse olla sen kummempaa statusta. Lä­hinnä kyse on siitä, että ottaa ja lähtee liikkeelle löytöretkeilijä­mielellä. Silmät auki. Tärkeintä on lähteminen. Silloin on mah­dollista nähdä ja kokea jotain uutta.

Artikkelin aloituskuvassa lapset ja revontulet. Kuva Mika Honkalinna

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: