Lähde retkelle lähimaisemiin ja näe kotiseutusi uudella tavalla.
Retkikohteen ei tarvitse olla kaukana, tai edes erityisesti retkeilyreitti. Ulkoilmasta ja luonnon ihmeistä pääsee nauttimaan helposti jo ihan kotikulmilla.
Luontokuvaaja ja kirjailija Mika Honkalinna lähti testaamaan, millaisen kuvaston saa aikaiseksi, jos liikkuu kameran kanssa ihan kotipiirissä.
Talo metsässä
Usein liikkeelle tulee lähdettyä autolla, mopolla, tai muulla moottoriajoneuvolla. Honkalinnaa kutkutti ajatus siitä, että millaisia kuvia kertyy, jos liikkuu kotipihalta lähtiessään vain jalkaisin.
Kun luontokuvaaja lähtee rakentamaan taloa metsän keskelle, vääjäämättä tulee mieleen ajatus, että mitähän tästä syntyisi?

Tämä oli Honkalinnalle muutaman vuoden kokeilu, josta syntyi kirja Talo metsässä. Kirjan kuvissa näkyy myös hänen perheenjäseniään ja uskollinen retkikaveri, koira nimeltään Lupe.
– Minun tapauksessani kotitalo on metsän keskellä Limingassa. Usein valokuvaajien ja kirjailijoiden lähipiiri joutuu teoksiin mukaan ja näin kävi myös nyt. Se on väistämätöntä.
Mika kulkee Lupen kanssa kodin lähitienoilla päivittäin ja havainnoi samalla kuvaajan silmin ympäristöään. Ajatus, että aina pitäisi lähteä kauemmas, ei pidä paikkaansa. Kaikkialla on kuvattavaa ja katseltavaa.
– Riippuu vain näkökulmasta ja siitä, että osaa etsiä aiheita. Tätäkin kuvausprojektia olisi voinut jatkaa vielä pitkään. Kun pysähtyy ja malttaa hitaasti katsoa ajan kanssa, niin monet asiat alkavat aukeamaan aivan toisella tapaa. Tietty maastonkohta, jonka ohi kulkee sen sata kertaa, muuttuu vuorokauden ja vuodenaikojen mukana.

Honkalinna otti kaikki kuvat Talo metsässä-kirjaa varten muutaman kilometrin säteellä omalta pihamaaltaan, osan kuvista jopa olohuoneen ikkunan läpi.
– Tämä ympäröivä metsä on ihan tavallista talousmetsää. Ei siitä itsessään ole sen kummempaa kerrottavaa. Kuvien lähtökohta onkin se, että sieltäkin löytyy kuvattavia kohteita, kun vaan katsoo tarpeeksi tarkkaan. Malttaa pysähtyä.
Retkellä Valkealassa
Valkealasta löytyy lukemattomia paikkoja, joiden kauneus hätkähdyttää ja niihin on mukava palata aina uudelleen.
Liikkeelle voi lähteä tietysti myös ilman kameraa ja nauttia luonnosta ihan vain katsellen.
Luontokuvauksesta on tullut hyvinkin suosittua ja ikoniset lajit, kuten karhut ja kotkat pysyvät kuvien aiheina vuodesta toiseen.

Aina tulee uusia kuvaajia, jotka eivät ole niiden kuvaamista aiemmin päässeet kokeilemaan, ja onkin aivan ymmärrettävää, että niin halutaan tehdä. Ovathan ne upeita kokemuksia ja hienoa katsottavaa. Kuvattavaa on kuitenkin luonnossa loputtomasti.
– Hyvä kuvaaja pystyy tekemään melkein mistä tahansa aiheesta vaikuttavan kuvakertomuksen. Ei ole tärkeää mitä kuvaa, vaan miten kuvaa, Honkalinna miettii.
Honkalinna on Kymenlaaksosta kotoisin. Täällä asuessaan hän retkeili aktiivisesti myös Valkealassa. Asuessaan Kuusankoskella Mäyränkorvessa oli Niivermäen metsä hänelle mieluinen lähikohde ja tärkeä kuvauskohde. Repovedellä Honkalinna pyöri jo 70-luvun lopulla. Etenkin 90-luvun alkupuolella hän oli siellä paljon kuvaamassa.
– Se oli kestosuosikki ja tuntuu, että aina vaan suositummaksi se on tullut ihmisten keskuudessa, Honkalinna toteaa.
Valkealasta Honkalinna keksii monia hienoja retkikohteita. Mieleen nousee monia yksittäisiä järvien rantoja, kukkuloita ja kallioalueita.
– Haukkasuo vanhan Kouvolan ja Anjalankosken rajalla, josta suuri osa jää Valkealan puolelle, on hieno. Suon luonnontilainen osuus oli paikka, jossa paljon tuli kurkia kameran kanssa väijyttyä.
Pyöräretkikohteena hänellä oli usein Lappalanjärven Hautalan ranta. Se ei ehkä ole reppuretkikohde, mutta hieno kohde mihin aikaan vuodesta tahansa. Jäiden lähdön aikaan Honkalinnasta oli hieno seurata jääkentän muuttumista kallioita vasten.

Selänpään kankaan komeat suppa-alueet, Hunkerin romput, ovat 40 metriä syviä. Yhtä komeat ovat Halisenromput. Selänpään laajalla suistoalueella saa kokea esihistoriallista jääkauden tunnelmaa.
Vuohijärvellä on hienoja kalliosaaria eteläosassa, jotka ovat viehättäviä pieniä paikkoja. Talvella kulkiessa pitää tietysti olla tarkkana, että jää on kantavaa.
– Heisanharju Jaalassa on hieno kohde. Pohjois-Jaalan järvet ja lammet ja hieman rosoinen maisema ovat hienoja. Siellä on komeita kalliopaikkoja. Valkealassa tietenkin koko Väliväylän varrelta löytyy mielenkiintoista nähtävää ja kuvattavaa.
Nähtävää löytyy myös teiden varsilta, ihan taajamissakin. Peltomaisemaa halkovat hiekkatiet ja niiden pientareiden kukat perhosineen ja hyönteisineen voivat olla hienoja löytöretkipaikkoja.
Talvinen maisema viehättää
Honkalinna pitää talvesta. Hänen mielestään pohjoisen talven estetiikka on huikeaa. Maisema muuttuu, kun lumi peittelee maisemaa ja koristaa puiden oksia.
– Talven niukkuus ja pelkistetty maisema, sekä tietyllä tapaa eräänlainen selviytymiskamppailu ovat minusta kiinnostavia. Lumi muuttaa maiseman kertaheitolla. Valon vähyys maalaa maisemaa taas omalla tavallaan. Oma lukunsa ovat talviset kuutamoyöt.

Mikalla on suunnitelmissa tehdä kirja, johon on kuvattu pelkästään lunta. Erilaisia hangen muotoja, eläinten varjoja ja hankien muotoja.
– Olen tehnyt jo kaksi talvikirjaa, mutta niissä on aika laajat sektorit, mitä niihin on kuvattu. Tämä kolmas talvikirja on pelkkää lunta. Olen sitä jo kuvannut aktiivisesti parin vuoden ajan.
Ensin hän kuitenkin keskittyy suoteemaan. Poikilossa avautuu toukokuussa 2022 Valokuvan aika -näyttelykokonaisuus. Honkalinnan näyttely, Suomaa, esittelee maamme alkuperäisintä luontoa.
Kokonaisuuteen kuuluu myös kaksi muuta tahoa. Kouvolan Kameraseura juhlii 70-vuotista olemassaoloaan juhlanäyttelyllä. Suomen Kameraseurojen liitolla on myös juhlan aihetta, koska liitto perustettiin 90 vuotta sitten valokuvauksen harrastajien valtakunnalliseksi keskusliitoksi.
Suot ovat myös talvisin ja keväisin mahtavia ulkoilukohteita. Honkalinnalla tietysti kamera kulkee sielläkin aina mukana.
– Tein suoraan ilmasta kuvattuja suonäkymiä ja nämä kuvat ovat osa sitä näyttelyä. Suot ovat talvella erinomainen retkikohde. Kesällä soilla voi olla raskaskulkuisia paikkoja, joihin talvella pääsee lumikengillä helpostikin. Suo kun jäätyy, on siellä liikkuminen nautinnollista.
Retkikohteella ei tarvitse olla sen kummempaa statusta. Lähinnä kyse on siitä, että ottaa ja lähtee liikkeelle löytöretkeilijämielellä. Silmät auki. Tärkeintä on lähteminen. Silloin on mahdollista nähdä ja kokea jotain uutta.
Artikkelin aloituskuvassa lapset ja revontulet. Kuva Mika Honkalinna
- Laura Parkko