Kirjoittaja HTT Virpi Anttosen suunnitelmana oli tehdä sukukirja. Hän päätyi tekemään ensin lähes 500-sivuisen kirjan Kannuskosken tehtaasta.
Vuonna 1883 insinööri Daniel Colliander perusti puuhiomon ja pahvitehtaan Kannuskoskelle, Valkealan ja Luumäen rajalle. Virpi Anttonen kokosi lähdeaineistojen ja haastatteluiden pohjalta kattavan kuvauksen tehtaasta, viime vuosisadan paperiteollisuudesta, sekä sen ympärille rakentuneesta yhteisöstä.
Pahvi, pytinki ja pihapiiri, Kannuskosken tehdas 1883-1939 on Anttosen omakustanne, jonka julkaisijaksi valikoitui Reunakustannus Myllykoskella, joka myös myy kirjaa.
– Omakustanne on hyvä käytäntö tilanteessa, missä kirjailija itse aikatauluttaa työnsä. Reunakustannus oli tähän sopiva ja erittäin hyvä yhteistyökumppani, Anttonen kertoo.
Virpi Anttonen on syntynyt Luumäellä. Hänen yhden sukuhaaransa väkeä on ollut Kannuskosken tehtaalla töissä useamman sukupolven voimin. Anttosen tarkoituksena oli alun perin lähteä tekemään sukukirjaa.
– Menimme pikkuserkkuni kanssa Mikkelin Elinkeinoelämän Keskusarkistoon etsimään tietoja sukulaisistamme, Kannuskosken tehtaan aineistoista. Tajusin silloin, että minun täytyy ensin selvittää, mikä on ollut Kannuskosken tehdas ja mitä siellä on tapahtunut. Tämän jälkeen voisin ryhtyä tekemään sukukirjaa.
Sukututkimus kasvoi siis suuremmaksi. Tehtaan historian ja Collianderin suvun kautta tutkimusalue laajeni käytännössä koskemaan vanhaa Viipurin läänin aluetta.
– Minä olen osa sellaista sukua, joka on useamman sukupolven ajan ollut tehtaan vaikutuksen alaisena. Ajattelin, että varmaan löytyy monia muita samanlaisia sukuja, joita tämä aihe voisi kiinnostaa.
Anttonen halusi tuoda kirjaan myös tavallisen työntekijän ongelmia ja menestymisiä tehtaan johtajien sukulinjojen lisäksi. Osa työntekijöistä asui Luumäen puolella ja kävi Valkealassa töissä.
– Minua kiinnosti myös se, että toiminta oli kunnan rajojen yli tapahtuvaa toimintaa.
Tehdasalueen rakennukset ovat suurimmaksi osaksi purettu. Vain muutamia vanhoja rakennuksia on edelleen olemassa. Osa niistä on remontoitu erilaiseksi vuosikymmenten aikana.
– Tämän tutkimusmatkan aikana minulle selvisi, että tämän tehtaan toimintaperiaate on ollut sama kuin Verlassa. Tämä samantyylinen puuhiomo ja pahvitehdas on aikojen kuluessa jäänyt vain jalkoihin. Ilmeisesti nämä 30-luvun uudet tehtaat Kymijoen varrella vaikuttivat siihen, että Kannuskosken tehdas haluttiin pois kuvioista, jotta puuta olisi riittänyt muillekin. Se on minun arvioni, jonka tein näiden vanhojen lehtileikkeiden perusteella.
Motivaatio kirjan tekemiseen tuli Anttoselta sisältä ja hän koki työn hyvin antoisaksi. Tämä on Anttosen ensimmäinen julkaistu kirja väitöskirjan lisäksi. Vajaa vuosi sitten koronan vuoksi suljettiin arkistot ja kirjastot, joka sekoitti hetkeksi aikatauluja. Kirjaan tarvittiin vielä arkistomateriaaleista lisää tietoa.
– Muuten aikataulu oli aika vapaa. Ensin minun piti opetella talojen ja tilojen nimiä, sekä vanhoja tiereittejä. Siten pikkuhiljaa paneuduin siihen maailmaan. Asiaa on toki paljon, mutta kirja on ajateltu myös tietokirjaksi. Halusin tehdä kirjan helposti luettavaan muotoon, enkä liian raskaslukuiseksi tietokirjaksi.
Laajan arkistomateriaalin lisäksi Anttonen haastatteli henkilöitä, joilla oli toisen tai kolmannen käden tietoa tehtaasta. Vanhimmat heistä olivat syntyneet 30-luvulla.
– Asiakirjatietona käytin Kansalliskirjaston digilehtiarkiston vanhoja lehtiä. Ennen lehtiin kirjoitettiin ihan tavallisia asioita. Niitä ei arvotettu sen mukaan, ylittävätkö ne uutiskynnyksen. Lehdistä löytyi paljon sellaisia juttuja, joita voisi melkein sanoa kyläjuoruiksi. Niiden kautta hain kirjaan lihaa luiden ympärille ja sain tekstiin vähän aikalaisten kuvausta, Anttonen toteaa.
Aineistomäärä oli iso ja kirjaa tehdessä joutuu aina keräämään enemmän tietoa, mitä lopulliseen kirjaan päätyy. Matkan varrella pitää tehdä valintoja mitä pudottaa pois ja mitä tarvitsee lisää tietää.
– Hätiköiden ei sellaista minun mielestäni voi tehdä. Siihen tarvitsee aikaa. Välillä tuntui, että savu nousee aivoista, kun yritin pyörittää jotain kohtaa mielessäni, Anttonen nauraa.
(Artikkelin aloituskuva: Kuva Kannuskosken tehtaasta on julkaistu vuonna 1929 kirjassa Suomi lentokoneessa (WSOY))
- Laura Parkko
