fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Tempo juhlii

Kouvolan liikunta- ja voimisteluseura Tempo ry:n juhlavuoden näyttely sai kunniatehtävän uuden näyttelytilan käyttöönottajana. Näyttelyä saattoi käydä katsomassa pääkirjastossa elo-syyskuussa.

Jos pääkirjastolle sattui viideltä 25. elokuuta, näki akrobatiavoimistelun kilparyhmän ohjelmanumeroita. Esityksiä täytyi muokata kattorakenteiden ja tilan pienuuden takia.
Kaisa Niilo-Rämä kertoi seurasta. Esitysten jälkeen kuultiin luento ikääntyvien terveydestä ja hyvinvoinnista. Pelkäksi istumiseksi ei Sari Rannan luento jäänyt, vaan tuoleilta pääsi vähän liikkumaankin. Lopuksi päästiin vielä näkemään eri aikakausien voimistelupukumuotia, jota esiteltiin monivärisesti.

Erilaisia julkaisuja oli esillä useita.

Juuret Valkealassa

Tempon 120-vuotisen historian alkutaipaleella Kouvolan asemakylä oli osa Valkealaa. Kouvolan Nuorisoseura perustettiin 1899 päämääränään esimerkiksi harrastustoiminnan järjestäminen alueen asukkaille. Vuosisadan vaihduttua urheilullinen varikonpäällikkö J. E. Lundström, jota ”Pappa” Lundströmiksi kutsuttiin, sai ensin pojat liikunnan pariin. Erillinen voimistelujaosto perustettiin keväällä. Syksyllä tytöt pyysivät päästä mukaan toimintaan. Tammikuussa 1901 tytöt järjestivät jo ensimmäisen näytöksen. Näin sai alkunsa Kouvolan Naisvoimistelijat, Tempon edeltäjä. Nimi muuttui useat kerrat.
Yhtä vanha on muuten Kouvolan Urheilijat, jonka juuret ovat samat kuin Tempolla, mutta kasvukertomus erilainen. KU:hun keskittyi vuoteen 1921 saakka kaikki Kouvolassa harjoitettu urheilutoiminta. Kouvolan Naisvoimistelijat rekisteröitiin omaksi seurakseen 1923.
Vuonna 1950 Kouvolan Naisvoimistelijoissa oli seitsemän ryhmää ja peräti 360 jäsentä. Kuntotalon valmistuminen vuonna 1955 olikin todella tarpeellista harrastajamäärien kasvaessa. Ja seura todella kasvoi, sillä vuonna 1980 seurassa oli jo yli 900 jäsentä ja ryhmiä oli 16. Juhlanäytöksistä toinen oli Mansikka-ahon urheiluhallissa jäsenille perheineen ja toinen Kouvolan teatterissa kutsuvieraille.
Vuosituhannen vaihduttua nimi vaihtui Kouvolan Jumppaseuraksi ja viime vuosikymmenellä Kouvolan liikunta- ja voimisteluseura Tempo ry:ksi. Myös lyhyempää Tempoa käytetään. Tempo tarkoittaa suoraan italian kielestä käännettynä aikaa. Sitä käytetään myös yleisesti musiikkiterminä nopeutta kuvaamaan. Tempon nuorimmat harrastajat ovat Perheliikunta-ryhmässä. Kiltalaiset puolestaan edustavat ikivireimpiä liikkujia.

Voimistelun kilpailuryhmän syksyllä liittyneiden jäsenten ohjelma oli uusin.
Käsien varassa oleminen vaatii hyvää kehonhallintaa.
Voimistelu kehittää venyvyyttä.
Erilaisia kärrynpyöriä tehtiin useaan otteeseen.

Muotinäytös

30-50 -luvuille kuljettiin Sulle salaisuuden kertoa mä voisin -kappaleen tahtiin. 1930-luvulta ovat peräisin vanhimmat Tempon varastosta löytyvät voimisteluasut. Asut valmistettiin tuohon aikaan trikoosta, musliinista, villakankaasta ja trikoosilkistä. Asujen väreinä käytettiin paljon harmaata, sinistä ja vihreää. Kankaiden saatavuudesta riippui muiden värien käyttäminen. 40-50 -luvulla elettiin pula-aikaa. Voimisteluasuissa ei tapahtunut suurta kehitystä.
Voimistelun pariin alkoi tulla yhä nuorempia tyttöjä ja poikia. 60-luvun voimistelupukumuotia esiteltiin Kolibria kuunnellessa. 60-luvulla voimisteluasut olivat jo muuttuneet merkittävästi. Puvut olivat lahkeettomia ja vartalonmyötäisiä. Hihat olivat joko lyhyet tai pitkät. Polyamidi – eli yhdeltä kauppanimeltään nailon – kehitettiin jo 30-luvulla. Voimisteluasuissa se yleistyi kuitenkin vasta 60-luvulla.
70-luvun kohdalla soi Daddy Cool. 70-luvulla voimistelupuvun kanssa alettiin käyttää trikoita. Pukuihin ilmestyi rypytystä, raitoja ja jopa pientä helmaa. Vuonna 1972 Kouvolan Naisvoimistelijat saivat uuden ryhmän Paraatitytöt. Heidän ensimmäinen oma asunsa oli sininen takki ja valkoinen vekkihame. Asuun kuulunutta hattua ei ole tallessa.
80-luvulla soi Girls just want to have fun. Vuosikymmenellä Suomen suvikenttäohjelmassa olleista kellohameista tuli hitti. Etenkin näytösohjelmissa alettiin käyttää entistä pidempiä hameita. Kun aerobic saapui Suomeen, voimistelupukujen lahkeensuut nousivat kohti vyötäröä, sääriä lämmittivät säärystimet, otsalle pistettiin hikipanta ja vyötärölle kapea letitetty vyö. Hikihousut tulivat muotiin. Kuntojumppaajat ottivat vasta 80-luvulla voimistelupukujen sijaan käyttöön verkkarit ja T-paidat.
90-luvulla kajahti yksi Suomen tunnetuimmista kappaleista eli Sandstorm. 80-90-luvuilla tekstiiliteollisuus oli kehittänyt jo nykyaikaisen lycran sekä puuvillatrikoon, joka sopi myös liikuntaan. Markkinoille saapuivat myös veluuriset lycrat. Ne toivat monipuolisuutta sekä kilpailu-, että näytöspukuihin.
2000-luvulla soi There’s Nothing Holdin’ Me Back. Voimisteluasut ovat viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kehittyneet melkoisesti. Erilaisten painotekniikoiden myötä yhä mielikuvituksellisemmat puvut ovat mahdollisia. Kilpailusääntöjen muutoksien myötä pukuihin on saatu strassien säihkettä ja kimallusta.

Janne Kousa

Nostot vaativat hyvää tasapainoa ja voimaa.
Pihla näytti voimistelunauhan käyttöä.
Kirjastossa nähtiin voimistelupukumuotia vuosikymmenten varrelta.
Sari Ranta nostatti kuulijat tuoleista ylös.


Artikkelikuva: Paraatitytöillä oli käytössä maskottinukke.

Jaa artikkeli: