fbpx

Terveellisyys on suurin haaste

Asuntomessut Korialla ovat meidän kannaltamme hieman myöhässä, sillä omassa talossa on jo katto päällä ja sähköporauksetkin pääosin tehty. Ehkä messuilta kuitenkin saamme jokusen vinkin, jotka voimme lukijoidenkin kanssa jakaa.

Messujen antiin palaamme ensi numerossa. Nyt päästän kurkistamaan hieman nykyrakentamisen haasteisiin oman kokemuksen kautta.

Koti myyntiin

Lähdimme kodista evakkoon remontin alta. Kun ajatukseen ehti hieman tottua, ei ollut enää halua palata perheelle rakennettuun kotiin. 30 vuotta samassa paikassa on tarpeeksi, vaikka emme muuttolintuja olekaan. Kaksi ihmistä ei myöskään tarvitse kolmea makuuhuonetta.

Talo laitettiin myyntiin. Kouvola on kärsinyt rakennemuutoksesta, ehkä eniten koko Suomessa, ja väki on kokonaisuutena vähentynyt. Emme kuitenkaan kokeneet myyntiä toivottomana, sillä Valkealalla on koko ajan ollut alueen paras vetovoima.

Lopulta aina ratkaisee se, että löytyy juuri oikeat ostajat. Nuori pari kertoi myöhemmin kokeneensa heti, että tämä on heidän. Piti vain vähän kokeilla, millä hinnalla saisi. Osin omin käsin rakennetusta luopumistakin helpotti se, että niin seitsemän leivän uuni kuin kasvimaa saavat käyttöä. Toivotaan, että jossakin vaiheessa kaikki huoneetkin.

Paikka oli helppo päätös

Joku muukin kuin myyjä suositteli meille uutta rivitalokohdetta taajamassa. Hirrestä sekin oli tehty. Se olisi täyttänyt vain osan tarpeista.

Vanhin poika kannattaa kohtuudella entisajan elämänmuotoja. Suku on hyvä olla lähellä, jos apua puolin tai toisin tarvitaan. Hän tiesi, että tässä vaiheessa meitä tarvitaan ainakin lapsia hoitamaan ja klapeja tekemään. Hän etsi ensin meille mahdollisia ostokohteita heidän vaimon vanhemmilta haltuun ottamansa tilan lähimaisemista. Kun ei mikään innostanut edes käynnin verran, hän vaihtoi strategiaa.

Eräänä päivänä puoliso palasi majapaikkaan ja näytti videolta tulevan asuinpaikkamme. Ennen varmaa lupausta kävin paikan päällä, mutta periaatepäätös oli jo 360 asteen näytön perusteella tehty. Eikä kukaan paikalla käynyt ole valintaa ihmetellyt. Vielä parempikin olisi ollut, mutta sinne olisi pitänyt tehdä kilometri tietä ja aidata se vielä molemmin puolin, jotta ylämaankarja ei olisi mahdollisia pihapuskia syönyt.

Tontti lohkottiin ja ostettiin. Hinnassa huomioitiin, että hoidamme kaikki kulut. Niitähän maalla kertyy alkuvaiheessa muutenkin enemmän kuin taajamissa. Ensimmäinen asia oli tehdä noin sata metriä tietä. Poika teki. Pitänee joskus maksaa. Porakaivo täytyi tehdä ja sähköliittymä tilata. Vesi vaikuttaa hyvältä. Tutkimustuloksista tuskin mitään hurjaa paljastuu. Sähkökin kulkee.

Kumpaa puuta?

Puoliso halusi lamellihirren, jotta ei synny halkeamia, eikä antanut tuumaakaan periksi. Tutkin vaihtoehtoja. Lamelli on pelkän hirren jälkeen seuraavaksi terveellisin vaihtoehto.

Kuusi olisi tasaisempi ja vaaleampi kuin mänty. Kuusi tuoksuu myös vähemmän. Koska olen kuusen neulasille kosketusallerginen, mänty kuitenkin voitti. Kumpi vain sopisi hyvin vaikka leikkaussaliin, sillä nämä kotoiset havupuut erittävät antibakteerisia aineita.

Kukaan ei osannut vastata, kun kysyin, kumpi puulaji on terveellisempi. Ei ollut kuulemma kukaan ennen kysynyt. Joku oli vain todennut, että kuusi on turvallisempi valinta. Joku oli tutkinut päästöjä, mutta terveellisyys syntyy niin monesta tekijästä, että molemmat todettiin hyvin terveellisiksi.

Terveellisyys ja luonnonmukaisuus nousivat monesta syystä pääkriteereiksi. Olimme muuttamassa luomutilalle ja pakoon taajamien liikennesaasteita, jotka olivat alkaneet haitata hengitystä. Myös ajatus kaikesta meriin päätyvästä muovisaasteesta oli alkanut kauhistuttaa. Kuumana käy myös keskustelu talojen kestävyydestä. Miksi tehdä talo 30 vuodeksi, jos voi tehdä vaikka moneksi sadaksi vuodeksi? Lamellin kestävyydestä ei voida vielä satojen vuosien takuuta antaa, mutta toivotaan.

Talojen pitää hengittää, jotta ihminen pystyy niissä hyvin hengittämään. Sillä voidaan tarkoittaa kahta eri asiaa. Puu päästää ilmaa ja pienhiukkasia läpi hyvin hitaasti. Se siis todella hengittää. Jos se päästäisi ilman läpi nopeasti, tuntuisi vetoa ja karkaisi lämpöä. Sitä sanottaisiin harvaksi taloksi.

Yleisemmin hengittämisellä tarkoitetaan kuitenkin sitä, että puu pystyy sitomaan kosteutta enintään viiden sentin (eli yhden lamelliosion) syvyyteen asti. Kun huonetila taas kuivuu, puu luovuttaa kosteutta takaisin. Näin ilman kosteus pysyy mahdollisimman tasaisena.

Malli hahmottuu

Oli jo sen verran mietitty tulevia tarpeita, että rakennussuunnittelu lähti vauhdilla eteenpäin. Kuvastoista ei löytynyt mitään sinne päinkään. Niin käy, kun tietää tarkasti, mitä haluaa.

Helpoin oli makuuhuone. Olin sattumalta tahi tarkoituksen mukaan sijoittanut sen juuri oikeaan nurkkaan jo ennen tietoa paikasta. Sain neuvon välttää turhaa pölyn tuotantoa makuuhuoneessa. Niinpä leveydeksi riitti hyvät kulkuväylät molemmin puolin sänkyä. Pituutta laitettiin sen verran, että keittiön seinää vasten mahtuu lipasto ja ehkä yksi tuoli.

Kalustus ja kulkureitit edellä eteni muukin suunnittelu. Eniten jouduin pyörittelemään kodinhoidon ja kylpyhuoneen yhdistelmää. Luovutin jo välillä osan tavoitteista, kun sain tietää, että asunnolta vaaditaan metrin tyhjä tila kylpyhuoneeseen, jotta pyörätuoli mahtuu kääntymään. Alkuperäinen malli palasi, kun sellainen syntyi toiseen rakennukseen.

Kylpyhuoneen tuoksut pysyvät varmasti poissa asuintiloista, sillä se tuli kodinhoito- ja vaatehuoneen kulmaan kahden oven taakse. Nyt se näyttää ihan liian pieneltä, mutta rakentajat vakuuttavat, että tarvittava mahtuu.

Vaatekaapit valtaavat, sitten jos ja kun ne joskus hankitaan, kodinhoidon yhden seinän. Myös avohylly on oven takana mahdollinen ja pakottaa pitämään järjestystä yllä. Sisäkulmaan tulee pesutorni. Kuivausrumpu varmistaa, ettei kosteutta kerry millään kelillä liikaa. Vesivaraajan jälkeen loppu jää työskentelytilaksi, täysin katseilta piiloon, vaikka ovenkin jättäisi auki.

Keittiö ja olohuone olivat jo edellisessä talossa osin yhteistä tilaa. Uudessa vain takka rajaa tilaa. Luovuin leivinuunista kokonaan, kun sähköuuni kattaa nykytarpeet. Liesi tulee saarekkeeseen. Muuten keittiö on yhdellä seinällä. Eteisen virkaa pitää talon todennäköisesti ainoa matto ja komerorivi.

Erillinen sauna

Ennen tehtiin sauna erikseen, jolloin talo ei päässyt kostumaan, eikä niin herkästi palamaan. Palolta osataan jo suojata rakenteellisin ratkaisuin. Kosteusongelmasta pyritään eroon tekemällä muovipusseja, joihin täytyy puhaltaa ilmaa, jotta voi hengittää. Eikä puhallettua ilmaa ole helppoa pitää puhtaana, ja johonkin pussin kulmaan syntyy helposti kosteusvaurio.

Teimme kompromissin sijoittelussa, emme ilman saatavuudessa. Asuintalo ja sauna tulivat saman katon alle, mutta erillisinä rakennuksina. Väliin syntyi kahden metrin levyinen käytävä.

Saunarakennukseen tuli koko rakennuksen levyinen pukuhuone, pesuhuone ja sauna sekä kapea varasto. Saunarakennus on sen verran lyhyempi päärakennusta, että syntyy avara kuisti.

Käytävän ansiosta ei erillistä tuulikaappia tarvita myöskään päärakennuksen puolella. Seinäpintaa tulee paljon, varsinkin, kun väliseinätkin ovat hirttä. Toisaalta koko talo valmistui seinien osalta samalla kertaa.

Taloa ei siis ihan parissa päivässä ladottu. Paljon suurempi määrä neliöitä voi syntyä paljon nopeammin, jos vain ladotaan suoria ulkoseiniä ristiin.

Kolme vaihtoehtoa

Kun kymmenes luonnos oli siskon asiantuntevan avun jälkeen valmis, lähdimme kyselemään tarjouksia. Kolme saimme. Kaksi niistä oli pohjoisen kovaa puuta. Yksi oli lähiseudun metsistä koottu. Virolaisen peruin saatuani varoituksen, että mahdolliset ongelmat hoituvat rajan yli huonosti.

Pyrimme suosimaan paikallista. Puoliso piti kuitenkin kiinni pohjoisen tiiviistä puusta. Ainoa paikallinenkaan ei olisi ollut ihan paikallista. Siekkelin Puutyö tekee vain oikeaa hirttä. Niinpä heidän osuutensa olisi ollut lähinnä tilauksen kokoaminen ja pystytys. Siinä taas halusimme olla mukana. Omalla työllä voi säästää, ja jälkeenpäin on hauska muistella, miten mitäkin tehtiin. Mukana olemalla myös tietää, mistä ja miten koti on rakennettu.

Ostimme Siekkeliltä autokatoksen ja varaston yhdistelmän. Se voidaan rakentaa, kun talo on valmis, koska pieni piha tarvitaan varastoksi.

Minä puolestani pidin kiinni siitä, että eristeenä ei saa olla muovia. Kontiota myydään Jokelanjoen varressa. Sen karsi pois erimielisyys eristeestä. Yhtiö käyttää vain solumuovinauhaa, joka teknisesti toimii hyvin, mutta on kaukana luonnonmukaisuudesta.

Kun huomasimme, että edulliset tuliratkaisut eivät pidä lämpöä pitkään yllä, pääsimme tämän yhteistyökumppanin kanssa takkakaupoille. Uunisepiltä löytyi sopivan kokoinen Tonava-malli. Takkaa käytetään olohuoneen puolelta, mutta tuli näkyy myös keittiöön. Tämä ajatus oli tarttunut jostakin sisustusohjelmasta, ja olin tyytyväinen, kun ratkaisu löytyi.

Jäljelle jäi Kuusamo, jonka toimitusvarmuudesta en ollut kuullut kehuja, kuten Kontion, mutta jota pidettiin verkkomallisen liimauksen ansiosta terveellisen lamellitalon mallina.

Kiinni terveydessä

Hirsi joka seinään ratkaisi suuren osan luonnonmukaisuus- ja terveellisyyshaasteista. Sen jälkeen oleellisin ratkaisu oli rakentaa pilarien päälle. Monta kertaa sai korjata, että oikeasti pilareille, eikä mitään tuulettuvaa alapohjaa. Lämmitys rakennetaan lattian alle, ei alapohjan varaan.

Moni rakentaa trossi-pohjan kehystämällä pilarit laatikolla ja unohtaa keväällä avata tuuletusluukut. Näin syntyy maanvaraistakin huonompi kosteustilanne.

Muut haasteet ovat materiaalisia. Eristeet on niistä oleellisin. Haaveilin eristykseen villasta, mutta pieni laskelma sai hylkäämään materiaalin. Ehkä valitsemme aitoa villaa lähinnä vaatteisiin, ehkä vähän patjaan.

Kuusamon kumppanilta löytyi 100-prosenttinen pellava hirsien väliin. Hirsikulmien ulkokehälle hyväksyin paisuvaiset, jotka varmistavat, ettei nurkista vedä.

Joku oli VTT:llä tehnyt kokeen, että pellava homehtuu ja muovi ei. Kas kummaa. Jos laittaa minkä tahansa luonnonmateriaalin – kiveä tai metalleja lukuun ottamatta – muovipussiin, homehtuuhan se. Taloa ei laiteta muovipussiin. Solumuovissa ja lasivillassa sekä muissa keinomateriaaleissa viihtyvät vain haitallisimmat eliöt. Mutta juuri niitähän pitää varoa. Kukaan ei pysyisi hengissäkään ilman tarpeellista bakteerikantaa.

Pellava ei saa kastua rakennusvaiheessa, koska sitten kuivuminen voi kestää liian kauan. Hirren välissä se ei joudu suoraan sateeseen, vaan puun tavoin imee ja luovuttaa kosteutta tasaisesti.

Jouduimme kahdesti vaihtamaan päällimmäisen kerroksen pellavan, kun sääennuste ei pitänytkään. Kuivuneet pellavat voidaan käyttää vielä ikkunoiden eristeeksi. Niihin ei hirsirakennuksessa pidä teknisistäkään syistä käyttää uretaania. Ihan varmaa ei vielä ole, ettei villaakin tulisi hiven varmistamaan ikkunanpielien laskeutumisvaraa. Ikkunoihin ajattelimme upottaa sitä sun tätä, puukuitulevyä, -nauhaa ja jäljelle jäänyttä pellavaa, koloista riippuen. Materiaaleissa pysymme lähinnä puussa ja pellavassa.

Rakenteita

Ala- ja yläpohjaan tilasimme Huntonia. Sitä muun muassa Timo Siekkeli oli suositellut. Messuillakin sitä esitellään. Siinä on kaksi oleellista etua Ekovillaan nähden. Painomuste on yksi pitkällä aikavälillä herkistävistä kemikaalisekoituksista. Lisäksi Ekovillassa on runsaasti booria, joka on joidenkin vaarallisimpien myrkkyjä erittävien pieneliöiden ravintolistan kärjessä. Keinoaineita en viitsi edes eritellä. Niillä ei aitoa taloa tehdä. Vain savupiipun ympärillä annan periksi, jos muuta ratkaisua ei löydy.

Palonestoaineet ovat eristeissä pakollisia. Huntonissa määrät ovat pieniä, ja kuitu sinänsä on puhdasta puuta.

Hyväksyin likimain samaa materiaalia olevat tuulensuojalevyt yläpohjaan. Rakentajat päivittelivät mutkallista rakennetta, kun tuuletus piti rakentaa molemmin puolin aluskatetta, joka on muovikerros, jota en pystynyt estämään. Ainakin se sitten tuulettuu hyvin, mutta aikaa rakenteen tekemiseen meni kahdelta ammattilaiselta monta päivää. Mutkikas oli myös jäykisterakenne.

Lasikuidulle jouduin antamaan myöten sen verran, että paneelin yläpuolelle tuleva paperi on sillä vahvistettu, jotta se ei hajoa, kun eriste puhalletaan. Sitten tarvitaan enää kaks’ kakkoset ja paneeli.

Alapohjaan tulee vasojen alapintaan tukilauta, sen päälle pätkistä umpilaudoitus ja ennen eristettä vielä aito perinnepaperi. Eristeen jälkeen ajattelimme laittaa varmuudeksi uuden paperin, metalliverkon eristämään saneerauskaapelit ja pienen raon jälkeen ponttilaudan. Pattereille ei olisikaan tilaa. Märkätiloihin tulee matalamman eristekerroksen ja filmivanerin päälle vielä pintavalu.

Hieman haasteita

Tekijöiden löytyminen on yksi vaikeimmista haasteista. Parhaat ovat oletettavasti yrittäjäkaverukset, joita harvassa on. LVI-puolella sellaiset tunnetaan, mutta nimenomaan muussa rakentamisessa tarvitaan kaksi samaan aikaan.

Suunnittelijat tuntuivat osin turhilta, sillä tekijät osasivat paremmin suunnitella, varsinkin sähköt ja LVI-rakenteet.

Maalla pitää jätehuoltokin järjestää itse. Kaksi kotimaista harmaiden vesien käsittelylaitosta löytyi. Valitsimme sen, jossa ei tarvita ollenkaan kemikaaleja ja joka pitää itsensä painollaan upoksissa. Kesänumerossa kerroin asiasta tarkemmin, mutta kerrottakoon sen verran, että jo kaivetut säiliöt siirrettiin vähän ylemmäs rinteeseen, jotta ne eivät keväisin jää veden alle.

Yksi ongelma muodostui kylpyhuoneeseen. Ikkuna olisi hyvä saada auki, mutta sen eteen on laitettava suihkukaappi, mikä on helpoin tapa suojata hirsiseinät. ”Likaisiin” tiloihin laitetaan ilman poisto, vaikka tuloilma on painovoimainen ja tulee lähinnä ikkunoiden venttiileistä. Tämä on turvallisin ratkaisu. Siihen voinee myös luottaa sen verran, että tuuletus kodinhoitohuoneen kautta riittää.

Yksi vesivaraaja ei käynytkään, sillä lämmintä vettä ei saa kylmäsillan yli tuoda. Täytyy siis hankkia kaksi pienempää varaajaa. Lisäksi tarvitaan painesäiliö eli oma pieni vesitorni. Onneksi varaston ja kodinhoidon kalustukset joustavat.

Minulta jäi lopullisista piirustuksista huomaamatta, että yksi tuuletusikkuna oli oudosti korkeampi kuin viereinen ikkuna. Se jäi saunarakennuksen taakse julkisivupiirroksissa, joten tajusin, miten hurjalta se näyttää, vasta kun näin seinäkuvat. Kuusamolta luvattiin toimittaa pian kaksi uutta hirttä ja tilata uusi ikkuna. Hirret tulivat jopa luvattua nopeammin. Laskua ei ole ainakaan vielä kuulunut, kun tein kirjallisen reklamaation puutteellisesta informaatiosta.

Toinenkin uusi ikkuna tarvittiin, sillä yhdessä keskikokoisista oli selvä halkeama. Muut ikkunat ympäriltä otettiin käyttöön, eikä kukaan ajatellut suojata rikkoutunutta ikkunaa. Yksi tuulinen päivä se sitten otti ja kaatui vasten toista ikkunapakettia, joka onneksi säilyi ehjänä.

Erityisen tyytyväinen olin siihen, että säilytin siinä kohdin hermoni, vaikka pinna on pari kertaa katkennut puolison kanssa ja kerran rakentajien. Ei kukaan viitsinyt meille soittaa, mitä tänään tarvitaan. Kertoivat sen, kun olimme 40 kilometriä ensin paikalle ajaneet. Samaan totuimme toimituksen remontissa, mutta nyt on matkaa liikaa tuota kovin usein tehdä.

Kestää minkä kestää

Ainakin periaatteessa yksinkertaisin kattoratkaisu on pulpetti. Ei se sitten tehtynä ihan niin yksinkertainen ollutkaan. Tekemisessä kesti tovi. Sitä sanaa toinen rakentajista joka kerta käytti, kun kysyin, mikä minkäkin aikaa kestää.

Haasteista huolimatta syntyi niin hyvä pohja kahden tai kolmen hengen terveelliselle talolle, että päätimme siskon kanssa pidättää itsellä suunnitteluoikeudet. Pesutilat voisi tehdä vähän suuremmat. Olohuoneen ikkunoissa voi laittaa pienet alas ja isot ylös, maisemasta riippuen. Leveyttä kokonaisuus ei kaipaa juuri lisää, mutta syvyyttä voi varallisuuden ja toiveiden mukaan helposti lisätä, vaikka pitäisi mallin muuten samana. Nyt neliöitä on kaikkineen noin 80.

Terveellisyys on ollut suurin haaste niin määräysten viidakossa kuin saada suunnittelijat ja rakentajat ymmärtämään. Uskon, että onnistun tässä haasteessa melko hyvin. Todella läheltä löytyneestä valvojasta on ollut tässä paljon apua.

Budjetti paukkuu

Kodinkoneet on varattu ja suuri osa vesikalusteistakin ostettu. Budjetti ei näytä pitävän, kuten 30 vuotta sitten, jolloin pianokaan ei vielä heittänyt sitä yli.

Eikä budjetissa ole vielä edes irtokalusteita. Kun terveellistä tehdään loppuun asti, eikä pakettiin edes kaikkea kunnon tavaraa saa, 2,5 kertaa pakettihinta ei ihan kokonaisbudjetiksi riitä.

Suurin osa on tehtävä tai teetettävä, jotta kaikki on oikeasti puuta tai edes neutraaleja materiaaleja kuten lasia tai metallia. MDF-levy on suurelta osin liimaa, eli se ei käy. Valkealan Puutuotteen väkikin tarjosi kaappien taustaseinään lastulevyä. Onneksi tarjosivat ja vaihtoivat sen valmiiksi vaneriin, jossa liima on sentään vain puulevyjen välissä.

Keittiössä täytyy työskennellä kohtuudella, sillä esille jää vain vahattu hirsiseinä. Kaakelointi vaatisi levytystä. Valkovahattu hirsi on kaunis ja riittävän käytännöllinen.

Kaakeli tulee vain märkätiloihin eli kylpyhuoneeseen, kodinhoitoon, pesuhuoneeseen, saunaan ja varastoon, ja niissäkin vain lattiaan. Kiveä haaveilin, mutta sellaisenaan esimerkiksi liuskekivi imee liikaa vettä. Kovempi tai pinnoitettu kivi on taas liukas, ja pinnoiteaine voi olla haitallinen.

Mökkikoti

Rakentaminen alkoi viikolla 21 eli kaikista suunnitteluviivästyksistä johtuen kolme viikkoa myöhässä. LVI-suunnitelmaa piti odotella tammikuulta huhtikuun alkuun, joten hyvä, kun tuohon edes ehdittiin perustus saada valmiiksi.

Tavoitteena on kesän aikana päästä asumaan, vaikka vähän keskeneräiseen. Hermot ovat välillä koetuksella, kun nämä muutkin työt on tehtävä, yritetään venyä pitkiin päiviin, eikä kaikki aina mene edes ajatusten suuntaan, mutta hengissä ollaan.

Pieni vinkki vielä vastaavaa kotia haluavalle: Ei mennyt 205 millimetrin hirsi asuinrakennuksena läpi energialaskelmista, koska hirsi lasketaan niissä heikompana eristeenä kuin se todellisuudessa on.

Valmistumassa on siis ympärivuotinen vapaa-ajan asunto. Sinne voi muuttaakin, kunhan tekee sen toistaiseksi. Viralliseksi asuinpaikaksi jää silloin edellisen voimassa olleen osoitteen mukainen. Tämä on tavallaan irtolaisuutta, mutta aika mukavaa sellaista. Sekin on plussaa, että saadaan pysyä valkealalaisina. Kouvolassa pysytään ihan käytännössäkin, mikä sekin yksinkertaistaa asioita.

• Teksti: Auli Kousa, kuvat Auli ja Seppo Kousa

Artikkelikuva: Ensimmäinen hirsivarvi on paikannettava huolella. Melkein millilleen onnistuttiin. Liinat vaihdettiin pian kettinkeihin, mutta nosto tappien avulla toimi hyvin loppuun asti.

Suurimpien ikkunoiden nostoon tarvittiin imukupit.
Nosturilla tuli imukuppeja odotellessa nosteltua pieniäkin hirsiä.
Ajoittain tontilla syntyi ahdasta, kun yritimme järjestää hirsiä seinittäin.
Jaa artikkeli: