Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Tervetulleena Tirvalla

Kyläkierroksella tutustuttiin iloiseen ja touhukkaaseen Tirvaan.

Työväentalon tontilla vie­raili kerran tivoliseurue telttoineen. Esitteissä ker­rottiin monipuolisesta ja hen­keäsalpaavasta ohjelmasta. Kun sitten illalla lunastimme lippuja näytökseen, huomasimme ohjel­masta yliviivatun koko joukon ohjelmanumeroita. Kahlekunin­gas oli toki paikalla ja pyysi pa­ria henkilöä kahlitsemaan itsen­sä pakkopaitaan. Pari kylämme vahvaa miestä ilmoittautui teh­tävään. He köyttivät kaverin sellaiseen pakettiin, että siitä vapautuminen osoittautui mah­dottomaksi.”

Edeltävä teksti on ote Tirva­laisen Jouko Pasin Muistel­mia ja ajatuksia elämänvarrelta-kirjasta. Istun Joukon vieressä kahvipöydässä Jaakko ja Riina Pasin kotona Tirvalla.

Jouko Pasin kirja valmistui vuonna 2021.

Tuore pulla tuoksuu ja jut­tu kulkee. Seurassamme ovat myös perheen kolme lasta, sekä Jaakon sisko Minna Pasi, ja kylältä kotoisin oleva Piia Klei­mola.

Tirvalla ihmisistä puhutaan talon nimellä, ei sukunimellä. Eli Jaakkolan talossa lapsuuten­sa viettänyt Kleimolan Piia oli aiemmin nimeltään Pasin Piia, mutta kutsunimeltään Jaakko­lan Piia.

Ja ei kannata hämmentyä myöskään siitä, että monien su­kunimi on Pasi. Tätä sukunimeä on kuulemma kylässä kolmessa eri suvussa.

Kerrottakoon myös, että oikea puhemuoto on ”mennä Tirvalle” ja ”olla Tirvalla”, ei mennä Tir­vaan, tai olla Tirvassa.

Kyläkoulu ja kirkko

Jouko on Minnan ja Jaakon isä. Hän aloitti koulunsa Tirval­la vuonna 1957. Silloin kou­lussa oli 60-70 oppilasta. Kun tehdas loppui, joutuivat ihmiset etsimään töitä muualta, ja pik­kuhiljaa alkoi oppilasmäärä vä­henemään koulussa. Koulu sul­jettiin vuonna 2014.

Tirvan kylän verkkosivuilla kerrotaan, kuinka Tirvan tehdas­alue on muokannut omalta osal­taan kylän rakennetta. Vuonna 1890 perusti August Palmberg Tirvan Pajukoskel­le vesisahan, höyläämön ja kimröökitehtaan. Kapearaitei­nen rautatie Kaipiaisten asemal­le valmistui vuonna 1904.

Kylällä toimi 1906 -1912 myös Suomen Myllykivitehdas Oy, sekä vuosina 1913 -1919 teknokemiallinen tehdas. Huh­markoskeen rakennettiin en­simmäinen sähkövoimalaitos vuonna 1913. Alueella on ollut huomattavia uittorakenteita. Kemiallisen tehtaan tilois­sa toimi ns. ryynilaitos vuosina 1919 -1928. Enso-Gutzeit Oy osti Tirvan tehdasalueen vuonna 1928, jonka jälkeen vain saha ja höyläämö jatkoivat toimintaan­sa vuonna 1947 sattuneeseen tu­lipaloon saakka.

Tehtaan työläiset ja kyläläi­set tarvitsivat toki oman kirkon, joten tehdas lahjoitti kirkkoa varten tontin. Kirkko on val­mistunut 1932, ja se on koottu vanhasta tuparakennuksesta. Kirkko pystytettiin talkoovoi­min. Samoin kirkon remontti to­teutettiin talkoolaisten toimesta vuosina 2011-2012.

Seurala

Karpolla oli asiaa Tirvalle. TV-ohjelmassaan hänellä oli osio, jossa testattiin ihmisten valmiutta puuttua rattijuoppou­teen. Palkattiin näyttelijä huma­laiseksi, ja hänen päälleen lois­kuteltiin alkoholia vaikutelman vahvistamiseksi. Tämä ”juoppo­kuski” tuli Tirvan kaupalle.

– Meidän kaupan Leila Tir­va, eli Leissu ei tietenkään pääs­tänyt humalaista rattiin, vaan pisti tämän ”kuskin” koville. Siinä vaiheessa Karpo tuli jos­tain puskasta esiin ja juttu sel­visi.

Tirvan Iita – Tirvalaisia tarinoita-näytelmän käsioh­jelmassa kirjoitettiin: Seura-lehden Onnen Oskari potkaisi Tirvalaista talkooväkeä vuonna 1982. Seuralan kunnostustal­koissa keulakuvana toimi Han­nu Karpo.

Seuralan kunnostus olikin tar­peen, sillä siellä oli ikkunat rik­ki ja rakennus oli todella huo­nossa kunnossa.

– Oltiin pieniä hölmöjä ja käytiin Seuralassa toivioretkel­lä kurkkimassa. Se oli aika jän­nittävää, sillä talo oli huonossa kunnossa, pisti miettimään, että saako täällä edes olla, Piia muis­telee.

Paikallista seurojen taloa Seu­ralaa ylläpitää nykyisin Seura­la-yhdistys ry, johon kuuluvat Tirvan Pamaus, Tirvan Nuoriso­seura, Kourulan Maamiesseura sekä Tirvan Martat. Talo on ko­vassa käytössä ympäri vuoden.

Talkootahtoa löytyy

Urheiluseuroja oli aiemmin Tirvan Pamaus ja Tirvan Toive, joka oli Työväenseuran yhdis­tys. Tehtiin päätös kunnostaa ur­heilukenttä. Tuumasta toimeen, ja kenttä saatiin kylälle 1952.

Talkoilla on rakennettu myös Tirvan suosittu tanssilava. Tari­na kertoo, että kylällä kuultiin huhua Rämälään tulevasta tans­silavasta. Se oli kuulkaas sylky hanskaan ja hommiin. Lava ra­kennettiin vauhdilla, ettei muis­sa kylissä olisi ehditty ensin.

Lavalla on tanssittu vuodesta 1955. Erityisen suosittu artisti­vieras oli Topi Sorsakoski.

– Kun Topi Sorsakoski oli esiintymässä, saapui paikalle katsojia 1500. Kävelin lavalta kotiin päin, niin autoja vaan jat­kui ja jatkui tien vieressä, Piia muistelee.

Samalla talkooreippaudella syntyi myös lavan vieressä ole­va teatteri. Minna ja Piia ajelivat eräs kaunis päivä yhdessä autol­la ja tuli puheeksi, kuinka nyt on keksitty, että lavan viereen pitää saada teatterilava.

– Ei mennyt pyhätöntä viik­koa, niin katsomo oli valmis, Minna ja Piia nauravat.

Pyörivän lavan rakensi oman kylän mies, Kohopään Pertti.

Nuorisoseura jo yli 100-vuotias

Harrastaminen on ollut vah­vasti Nuorisoseuran ja urhei­luseurojen puitteissa. Tirvan Pamaus on toiminut vuodesta 1923. Joukokin oli jo nuorena kova urheilemaan.

Hän kertoo kirjassaan, että esikuvina hänellä olivat valta­kunnan kärkiurheilijoiden li­säksi myös oman seuran, Tirvan Pamauksen, menestyneet urhei­lijat. Nykyisin Jaakko toimii Pa­mauksen varapuheenjohtaja­na. Toiminta on ollut nyt tovin hieman hiljaisempaa, mutta sitä herätellään taas. Pamauksen pe­rinteiset tapahtumat ovat hiihto­kisat ja kolmiottelut.

– Sählyä on suunniteltu. Jos saataisiin Kajasteen kanssa

 höntsäpelit vielä tänä syksynä käyntiin, Jaakko miettii.

Tirvan Nuorisoseura palkittiin kattojärjestönsä Saimaan Nuori­soseurat toimesta vuoden nuo­risoseurana. Kiitosta tuli mo­nipuolisesta ja luovasta tavasta järjestää toimintaa. Viimeisimpänä pidettiin Kekri-tapahtuma, jossa pääsi osallistumaan pussijuoksuun, kävelemään puujaloilla ja lim­boamaan. Vapaaehtoisella mak­sulla sai kahvia ja pullaa. Nuo­tio loimotti ja sen ääressä pääsi paistamaan makkaraa.

Vilja Rämä teki itselleen ja äidilleen Tanjalle hienot naamarit Tirvan Kekri-tapahtumaan. Kuva: Laura Parkko.

Nuorisoseuralla on tulossa tänä vuonna pikkujoulut, imp­roa ja luovalava kerho pyörii. Pian aloitellaan myös ensi ke­sän teatteriprojektia.

Teatterilla tunnetuksi

Tirvalla on esitetty näytelmiä etenkin sen jälkeen, kun Seurala valmistui vuonna 1908 ja ensi-iltoja oli useampikin vuodessa. Toiminta kuihtui, kun käytös­sä ei ollut enää Työväentaloa ja Seuralakin oli huonossa kun­nossa.

Arja Pasi alkoi laittamaan liikkeelle näytelmätoimintaa vuonna 1994 Seurala-yhdis­tyksen puitteissa, ja seuraava­na vuonna ensi-iltansa sai Vesi vanhin voitehista. Sen kanssa käytiin kiertämäs­sä myös lähialueen kylätaloissa. Näytelmiä tehtiin ahkerasti. Nii­den kanssa kierrettiin ja lopulta tahdiksi tasaantui näytelmä kah­den vuoden välein.

Tirvan Iita- näytelmää esitettiin kesällä 2013. Kuva: Jukka Autti

Viime vuosien projekteina ovat olleet huikean suosion saa­vuttaneet juureva tangoesitys Onnen maa (2019), kantrimu­siikilla ladattu komedia Lännen pelurit (2017), musiikkipitoi­nen farssi Illalla, illalla! (2015), juhlavuoden historiallinen näy­telmä Tirvan Iita (2013), lap­sille suunnattu esitys Rasmus reissussa (2011) sekä kahte­na peräkkäisenä kesänä esitetty Tukkijoki (2009–2010).

– On kiva, että täällä tehdään yhdessä koko kylän kanssa. Toi­mintaa järjestetään sen mukaan, mitä toivotaan. Nyt on jatkettu Luovalava-kerhoa, kun nyt on paljon taas lapsia kylällä. Ko­rona aikakaan ei tehnyt lamaan­nusta, vaan mennään aina mah­dollisuuksien mukaan, Minna iloitsee.

– Kun tulin johtokuntaan jo etupeltoon ennen kuin edes asuin kylällä, oli tietyt 3-4 ta­pahtumaa vuodessa ja niiden lisäksi teatteri. Nyt on yritetty keksiä uuttakin toimintaa. Lähes aina tekijät löytyvät omalta ky­lältä, tai ainakin joku aina tuntee jonkun, Riina jatkaa.

Persoonia

Tirvalainen Kettu-Topi tun­nettiin Kirkolla asti. Hän oli ketunpyytäjä ja mestari alal­laan.

– Hän nappasi ketun paljain käsin, Jouko kertoo kuulleensa.

– Ja talvisin Kettu-Topi saat­toi liikkua paljain jaloin han­gessa, Piia sanoo.

Nuorisoseuran näytelmään­kin päätynyt Iida Pasi syntyi Tirvalle vuonna 1900. Hän avi­oitui naapurin Nestor Pasin kanssa ja he saivat viisi lasta. Tirvan Iita oli aktiivinen rouva. Hän oli mukana Nuorisoseu­rassa, Martoissa ja piti pyhä­koulua kymmeniä vuosia.

Loppusanat

Muisteleminen ja kirjoit­taminen on monella taval­la myönteinen ajankäyttötapa ikääntyneelle. Se antaa aivoil­le sopivasti harjoitusta ja li­sää tuntemusta omaan itseensä. Vuosikymmenten kokemusten lä­pikäyminen lisää ymmärtämys­tä ja viisautta”, kirjoittaa Jouko kirjansa johdannossa.

Kiitos tirvalaisille hauskasta kahvihetkestä ja hienoista tari­noista. Tämä oli minulle myön­teinen ajankäyttötapa.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: